Johann Friedrich Wilhelm Adolf von Baeyer (31. lokakuuta 183520. elokuuta 1917), Johann Jacob Baeyerin poika, oli saksalainen orgaanisen kemian tutkija. Hän julkaisi tärkeitä tutkimuksia orgaanisen kemian alalta ja keksi mm. indigon synteesin. Von Baeyer sai Nobelin kemian palkinnon vuonna 1905 työstään edistyneen orgaanisen kemian ja kemianteollisuuden parissa muun muassa väriainesynteesiin ja heteroaromaattisiin yhdisteisiin koskien.[1]

Johann Friedrich Wilhelm Adolf von Baeyer
Henkilötiedot
Syntynyt31. lokakuuta 1835
Berliini, Saksa
Kuollut20. elokuuta 1917 (81 vuotta)
Starnberg, Saksa
Kansalaisuus Saksa Saksa
Koulutus ja ura
Tutkinnot Humboldt-yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Robert Wilhelm Bunsen
Friedrich August Kekulé
Instituutti Berliinin teknillinen yliopisto
Strasbourgin yliopisto
Humboldt-yliopisto
Ludwig-Maximilians-Universität München
Oppilaat Emil Fischer
John Ulric
Nef Victor Villiger
Carl Theodore Liebermann
Carl Gräbe
Tutkimusalue orgaaninen kemia
Tunnetut työt indigon synteesi
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto (1905)

Hän syntyi Berliinissä ja opiskeli matematiikkaa ja fysiikkaa Berliinin yliopistossa, ennen kuin siirtyi Heidelbergiin opiskelemaan kemiaa Robert Bunsenin kanssa.

Siellä hän työskenteli etupäässä August Kekulén laboratoriossa ja väitteli Berliinissä 1858. Hän opetti Berliinissä ja Strasbourgissa, ja seurasi Justus von Liebigia Münchenin yliopiston kemian professorina.

Baeyerin pääsaavutus on indigon synteesi. Hänen löysi myös ftaalivärit, tutki polyasetyleenejä ja oksoniumsuoloja, virtsahappojohdannaisia ja löysi barbituraattihapon (malonyylivirtsa-aine), barbituraattien kanta-aineen. Hän kehitti teoriaa kolmoissidoksista ja hiilisyklisistä aineista. Vuonna 1872 hän teki kokeita fenolilla ja formaldehydillä, mutta bakeliitin keksiminen jäi Leo Baekelandin tulokseksi.

Lähteet

muokkaa
  1. The Nobel Prize in Chemistry 1905 Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel Prize. Viitattu 11.7.2012.

Aiheesta muualla

muokkaa