Abu al-Misk Kafur
Abu al-Misk Kafur (suom. Myskinen kamferi, k. 968) oli Etiopiassa syntynyt orja ja eunukki, joka käytti Egyptin todellista valtaa ikhšidien kahden viimeisen hallitsijan kausilla vuosina 946–966 ja virallista valtaa arvonimellä ustahd eli mestari vuosina 966–968. Mustaan eunukkihallitsijaan liitettiin useita eri tarinoita, joista useissa hänestä kerrottiin varsin ikävään sävyyn. Hallitsijana hän oli kyvykäs: hän piti yllä järjestystä sisäisten vaikeuksien aikana ja torjui valtakunnan ulkoisia uhkia. Hänen kuolemansa vuonna 968 mahdollisti Egyptin fatimidi-valloituksen.
| Abu al-Misk Kafur | |
|---|---|
| Ustahd | |
|
966–968
|
|
| Henkilötiedot | |
| Kuollut | 968 Damaskos |
Elämäkerta muokkaa
Abu al-Misk Kafur syntyi Etiopiassa, josta hänet tuotiin aikanaan orjana ikhšidien hallitsemaan Egyptiin.[1] Kafur oli eunukki, ja hänen nimensä suomennettuna on Myskinen kamferi. Ikhšidien hallitsijasuvun oli perustanut Muhammad ibn Tughdž al-Ikhšid, ja lyhytikäisellä dynastialla oli vain kaksi muuta hallitsijaa, joista molemmat olivat ensimmäisen poikia. Muhammad oli myös sukunsa ainut vahva hallitsija.[2] Abu al-Misk Kafur toimi Muhammadin alaisuudessa tämän pojan opettajana palvellen myös tämän sotaretkillä Syyriassa ja Hidžazissa.[1]
Muhammad ibn Tughdžin kuoltua vuonna 946 valtaan nousi hänen poikansa Unudžur. Vallanvaihdoksen yhteydessä todellisen vallan sai Kafur, joka hallitsi valtakunnan armeijaa ja hallintokoneistoa. Asetelma oli sama Muhammadin ibn Tughdžin toisen pojan 'Alin noustessa valtaan vuonna 961. 'Alin kuollessa vuonna 966 seuraava kruununperijä oli vielä alaikäinen, jolloin Kafurista tuli virallisestikin hallitsija. Hallitsijana hän käytti tosin arvonimeä ustahd eli mestari. Hän sai asemalleen tunnustuksen myös tuolloiselta kalifilta. Musta eunukki hallitsijana herätti kummastusta, ja hänestä syntyi monenlaisia tarinoita. Häntä kuvailtiin pikimustaksi, rumaksi ja pahanhajuiseksi. Hajuaan hänen sanottiin peittelevän hajusteilla. Tarinoiden todellisuuspohjaa on vaikea arvioida.[2]
Kafurista kirjoitti varsin negatiiviseen sävyyn aikansa legendaarinen runoilija al-Mutanabb. Runoilija oli runojensa perusteella ilmeisen vihainen Kafurille. Runoilija vieraili Egyptin al-Fustatissa, ja tarinan eri versioiden mukaan häneltä joko evättiin haluamansa virka tai hänet vangittiin Kafurin hoviin. Vielä kolmannen mukaan runoilija suuttui, kun häntä pyydettiin lausumaan ylistysrunoutta Kafurille. Joka tapauksessa al-Mutanabb julkaisi Kafurista lopulta Egyptistä lähdettyään satiirista runoutta. Kafur oli kuitenkin hallitsijana varsin kyvykäs. Valtakunnan olot pysyivät vakaina, vaikka kaudella koettiin taloudellisia vaikeuksia ja luonnonmullistuksia. Al-Fustatissa syttyi vuonna 956 suuri tulipalo, ja vuonna 957 Egyptiin iski maanjäristys. Kafurin valtakauden lopulla koettiin epäonnistuneiden satojen takia nälänhätää. Kafurin onnistui torjua myös ulkoisia uhka. Nubialaiset tekivät Ylä-Egyptiin ryöstöretken, johon vastattiin rankaisuretkikunnalla Aswanin eteläpuolelle. Kafur torjui myös hamdanidi-hallitsija Said al-Daulan sotaretken Syyriaan ja piti loitolla Egyptiä havitelleet fatimidit. Kafur kuoli Damaskoksessa vuonna 968, ja hänen kuolemansa jättämä valtatyhjiö mahdollisti viimein fatimidien Egyptin valloituksen.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Abū al-Misk Kāfūr Encyclopaedia Britannica. Viitattu 20.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c Andrei Sergejeff: ”Autonomisen Egyptin aika”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus. ISBN 978-952-345-573-3.