Abraham Mankell

Carl Abraham Mankell (16. huhtikuuta 1802 Christiansfeld, Tanska – 27. lokakuuta 1868 Tukholma) oli ruotsalainen musiikintutkija, urkuri, laulupedagogi ja säveltäjä. Hän teki julkaisuja musiikin historiasta ja keskittyi sekä musiikkihistorioitsijana että säveltäjänä varsinkin vokaalimusiikkiin.

Abraham Mankell (Maria Röhlin teos, 1835)

Mankellin isä oli saksalaissyntyinen Johann Hermann Mangold ja äiti syntyperäisesti ruotsalainen Johanna Maria Keyser. Mankell syntyi Tanskassa, sai isältään musiikillista kasvatusta ja saapui Ruotsiin vuonna 1823. Aluksi hän piti Tukholmassa lakkaajan työpajaa ja toimi artesaaniyrittäjänä. Samalla hän vuokrasi ja viritti pianoja. Vuonna 1825 Mankell pääsi saksalaisen seurakunnan urkuriksi ja sen koulun kanttoriksi. Tammikuussa 1826 hän sai Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian oppilaitoksesta lauluopettajan ja esilaulajan pätevyydet. Pian hän pääsi Klaran seurakunnan kirkkoon ja kouluun kanttoriksi, vuonna 1828 urkuriksi. Mankell tuli valituksi Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi vuonna 1837. Hän opetti muun muassa kuninkaallisen musiikkiakatemian oppilaitoksessa vuosina 1834–1841. Mankell perusti vuonna 1838 enimmäkseen a cappella -esityksiin keskittyneen Sångförening för kyrkomusikin ja kaksi vuotta myöhemmin Concordian, joka lauloi maallista musiikkia jousiorkesterin säestyksellä. 1830–1840-luvuilla Mankell piti kirkkokuoronsa kanssa konsertteja, joissa nostettiin esiin vanhempaa kirkkomusiikkia. Vuonna 1847 hän piti luentosarjan musiikin historiasta ja estetiikasta. Hän edisti perusteellisempaa musiikin historian ja estetiikan koulutusta, josta toimitti myös aloitteen Ruotsin kuninkaalliselle musiikkiakatemialle vuonna 1854.

Mankellin kirjallisia julkaisuja olivat Berättelser ur kyrkomusikens historia (1841), Blickar i musikens helgedom (1849), Sveriges tonkonst och melodiska national-dikt (1853), Om sann och falsk deklamation (1862) ja kolmiosainen Musikens historia (1864). Vuonna 1865 toimittamassaan koraalikirjassa Mankell katsoi laulun saavuttavan "korkeuden", johon soittimellinen musiikki ei voisi yltää. Hän työskenteli musiikkikriitikkona julkaisussa Svenska tidningen. Dagligt Allehanda i Stockholm vuosina 1851–1856. Mankellin sävellystuotanto on kohtalaisen suppea. Siihen kuuluu yksinlauluja, teoksia useille laulajille ja pianolle, kuoroteoksia sekä teoksia kuorolle ja orkesterille. Soittimelliseen tuotantoon kuuluu preludeja uruille sekä kaksi- ja nelikätisiä pianosävellyksiä.

Mankellin veli oli Gustaf Mankell, jonka kanssa hän piti vuonna 1835 vanhemman musiikin konserttisarjan Tonkonstens vänner -seuran toiminnan yhteydessä. Mankellin velipuoli oli Emil Theodor Mankell, jonka pojista yksi oli säveltäjä Henning Mankell.