Aasian esihistoria

Aasian esihistoria kuvaa Aasian kivikaudella, pronssikaudella ja rautakaudella esiintynyttä ihmisen toimintaa.

Varhaisimmat vaiheet

Varhaisimmat merkit ihmisestä Intian alueella ovat löydetty ajalta 400 000-200 000 eaa. Tuolta ajalta on löydetty monilta alueilta eteläisestä Aasiasta kivisiä työkaluja ja luolamaalauksia.

Laosista on 2020-luvulla löytynyt jäänteitä, jotka osoittavat nykyihmisen (Homo sapiens) asuneen Kaakkois-Aasiassa joskus 86 000–68 000 vuotta sitten.

Neoliittinen kausi

Varhaisimmat tunnetut neoliittiset ihmisasutuskeskittymät olivat 8000 eaa. Noin 5000-3000 vuotta sitten Kiinassa Keltaisenjoen keskijuoksulla vaikutti Yabgshao-kulttuuri, jonka aikana valmistettiin ruukkuja, joihin maalattiin kuvioita.

Lähi-Idän ja Välimeren itärannikon alueella ilmasto lämpeni Pleistoseenikauden lopulla ja tämä antoi edellytykset pysyvien ihmisyhteisöjen muodostumiselle, mikä taas loi edellytykset pysyvän asutuksen syntymiselle. Pysyvän asutuksen synnyttyä alettiin viljellä kasveja ja kesyttää eläimiä. Nykymuotoinen maatalous alkoi Mesopotamian vuoristossa noin 10 000 vuotta sitten. Välimeren itärannikolta, muinaisen Levantin alueelta muinaisen Mesopotamian vuoristoseudulle ulottuvalla alueella on kolme kasvillisuusvyöhykettä, joiden sijaiti loi kivikaudella ihmisille hyvät mahdollisuudet matkustamiseen ja kaupankäyntiin. Kivikaudella Levantin alueella oli Natufin kulttuuri 12 500-10 300 vuotta sitten. Tuon kulttuurin aikana alettiin siirtyä pysyväluonteiseen asutukseen siten, että jotkut asuinpaikat olivat useampana vuotena käytössä osan aikaa vuodesta. Çatal Hüyükin kylän alueelta on löydetty merkkejä siitä, että rakentamistaito ja sosiaalinen elämä alkoi kehittyä merkittävästi Mesopotamian alueella 8000-7000 vuotta sitten. Sumerissa vaikutti Ubaid-kulttuuri 7000-5750 vuotta sitten. Tuon kulttuurin varhaisin vaihe vaikutti Eridun alueella. Varhaista asutusta oli myös Jordanian alueella Ain Ghazalissa, mistä merkkejä pysyvästä asutuksesta on löydetty 9250 vuoden takaa.

Kauko-Idässä Jangtsejoen laaksossa monet ihmisyhteisöt alkoivat viljellä riisiä 8000 vuotta sitten ja Keltaisenjoen laaksossa alettiin samoihin aikoihin viljellä hirssiä. Riisin ja hirssin viljely alueilla oli sopivaa Kiinan maaperän ja sademäärän vuoksi. Näiden tekijöiden ja lisäksi viljelytekniikan tuolloisen kehittymättömyyden vuoksi riisin ja hirssin viljely ei eriytynyt kahdeksi kulttuuriksi, vaan maanviljelykulttuuri pysyi yhtenäisenä. Suurin piirtein samoihin aikoihin Indonesiassa syntyi viljelykulttuuri, joka oppi veden pinnan tason säätelemisen ja alkoi hyödyntää sitä viljelyssä. Noin 5000 vuotta sitten nautakarjan hoito levisi merkittävästi Intiassa, etenkin Rajahstanista Deccaniin ulottuvalla alueella. Kiinassa vaikutti ajalla 5400-4000 vuotta sitten Liangzhun kulttuuri, jolloin valmistettiin jade-esineitä.

Pronssikausi ja rautakausi

Pakistanin ja Intian alueella syntyi 4500 vuotta sitten Indus-kulttuuri eli Harappan kulttuuri, jonka alue ulottui Indusjoen tasangolta Gujaratiin, Rajasthaniin ja Haryanaan. Gangesin tasangolla tehtiin keramiikkaa, johon oltiin saatu vaikutteita Indus-kulttuurista. Tämä keramiikka oli käsitelty ensin punaisella värillä ja sen päälle oli maalattu mustia kuvioita.

Japanissa oli kivikaudelta rautakaudelle Jômon-kausi. Tuon kauden alkuvaiheessa 12 000-1700 vuotta sitten Japanissa vaikutti kulttuuri, jolla oli yhteyksiä Koreassa vaikuttaneeseen Chulmunin kulttuuriin. Molempien kulttuurien alueella rakennettiin osittain maanalaisia laajoja asuinrakennuksia. Riisin kasteluviljelyä kehitettiin Japanissa 2300-1700 vuotta sitten.

Arjalaiset saapuivat Intiaan noin 1800 eaa. Afganistanin suunnalta. Heillä oli hymniperinne, jonka perusteella syntyi Veda-kirjallisuus. Buddhalaisella aikakaudella noin 600-320 eaa. Intiassa eli monia heimoyhteisöjä, joista jotkut perustivat kuningaskuntia.