Aarre Voutilainen
Aarre Alfred Voutilainen (27. syyskuuta 1919 Leppävirta – 10. huhtikuuta 2000 Leppävirta) oli suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari. Ritariksi hänet nimitettiin 19. marraskuuta 1941 numerolla 36. Sotilasarvoltaan Voutilainen oli nimityshetkellä alikersantti, mutta hänet ylennettiin välittömästi 2. luokan Mannerheim-ristin myöntämisen jälkeen kersantiksi. Voutilainen toimi siviilielämässä maanviljelijänä.[1][2]
| Aarre Voutilainen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. syyskuuta 1919 Leppävirta |
| Kuollut | 10. huhtikuuta 2000 (80 vuotta) Leppävirta |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1940–1944 |
| Taistelut ja sodat | Jatkosota |
| Sotilasarvo | vääpeli |
| Kunniamerkit | Mannerheim-ristin ritari |
Toinen maailmansota muokkaa
Enemajoen taistelussa 6. syyskuuta 1941 Voutilainen tuhosi konepistoolilla kymmeniä vihollisia, haavoittuen itse taistelussa. Myöhemmin hän vapaaehtoisena partionjohtajana neljä eri kertaa tunkeutui syvälle vihollisen selustaan ja tärkeisiin keskuksiin ja toi palatessaan komppaniansa etenemistä suuresti edistäviä tietoja.[4]
Aarre Voutilainen osallistui ylipäällikkö Mannerheimin 75-vuotispäivän viettoon 4. kesäkuuta 1942. Voutilainen pääsi kättelemään Adolf Hitleriä ja ruokailemaan marsalkka Mannerheimin salonkivaunussa. Maanviljelijä Voutilainen oli raitis mies ja tilasi ruokajuomaksi maitoa, kun ”herrat” joivat konjakkia.
Esitys Vapaudenristin 1. luokan Mannerheim-ristin ritariksi muokkaa
Voutilaisesta tekee historiallisen Mannerheim-ristin ritarin se, että hänelle esitettiin Vapaudenristin 1. luokan Mannerheim-ristiä ainoana miehistöön kuuluvana sotilaana. Kenraali Erik Heinrichs puolsi esitystä, jossa mainitaan Voutilaisen pelastaneen 8. joulukuuta 1941 tulvaveden saartamana olleen komppanian päällikön ja kaksi oman komppanian miestä uiden kolme kertaa jäisen tulvaveden yli, joka kerta tuoden kohmettuneita asetovereitaan pois pelastaen täten tällä sankariteollaan komppanian päällikkönsä ja kaksi aseveljeään varmasta kuolemasta.
"Teko suoritettiin 30 asteen pakkasessa komppanian muiden miesten katsellessa, kuinka Mannerheim-ristin ritari, jolla jo ennestään on sotilaskunniaa tarpeeksi, täysin altruistisesti kolmasti osoittaa, ettei hänessä ole annettu suuri tunnustus mennyt väärään mieheen" – lainaus Erik Heinrichsin puoltamasta esityksestä.
Heinrichsin puoltamassa esityksessä lukee myös, että kersantti Voutilainen on sotilasarvoonsa, virka-asemaansa ja ikäänsä sekä saamaansa sotakoulutukseen nähden joutunut suorittamaan taistelutehtäviä, jotka säännöllisesti annetaan upseereille ja vaikuttanut niiden onnistuneilla suorituksilla sekä suoranaisesti että välillisesti jopa operatiivisiin saavutuksiin. Esitystä ei kuitenkaan lopulta hyväksytty.
Sotien jälkeen muokkaa
Aarre Voutilainen toimi maanviljelijänä omalla maatilallaan Leppävirralla vuosina 1945–78.[5] Hänet ylennettiin vääpeliksi 6. joulukuuta 1968. Vuonna 1978 hänet nimitettiin Leppävirran Kunnia-ammattilaiseksi. Hän toimi kotikuntansa kunnanvaltuustossa yli kaksi vuosikymmentä.[1]
Lähteet muokkaa
- Hurmerinta, Ilmari (toim.): Mannerheim-ristin ritarit: Ritarimatrikkeli. Helsinki: Mannerheim-ristin ritarien säätiö, 2008. ISBN 978-952-92-3268-0.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Virta, Kaija: Diplomaatin hahmo kätki kumouksen veteraanin. Helsingin Sanomat, 4.5.2000, s. A14.
- ↑ Hurmerinta 2008 s. 298
- ↑ valokuvaaja: Adolf Hitlerin vierailu marsalkka Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivillä www.finna.fi. Viitattu 22.2.2020.
- ↑ http://www.mannerheim-ristinritarit.fi/ritarit?xmid=184
- ↑ Mannerheim-ristin ritarien säätiö - Ritarit www.mannerheim-ristinritarit.fi. Viitattu 22.2.2020.
