Aale Bernhard Hakava (vuoteen 1933 Hagberg)[1] (19. helmikuuta 1909 Rovaniemi15. maaliskuuta 1995 Espoo)[2] oli suomalainen taidemaalari.

Hakavan vanhemmat olivat ylikonstaapeli Juho Hagberg ja Ida Peuraniemi. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Siviä Niemelä ja toinen Hilkka Simolinna.[3] Hakava opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1922–1928, Helsingin yliopiston piirustussalissa 1929–1930 ja Italiassa Accademia di belle arti di Firenzessä 1937–1939.[1] Hän toimi opettajana Taideakatemian koulussa 1941–1947, Imatran taidekoulussa 1958 sekä yli 30 vuoden ajan monissa kuvataiteen seminaareissa. Reidar Särestöniemi oli hänen yksityisoppilaansa ennen taideopintojaan Helsingissä.[3]

Hakava maalasi paljon muotokuvia ja pohjoissuomalaisia maisemia raikkain värein. Lisäksi hän maalasi freskoja ja monen pohjoissuomalaisen kirkon alttaritaulut.[4] Hakava piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä vuonna 1930 ja osallistui lukuisiin yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla.[3] Hänen julkisia teoksiaan ovat muun muassa seuraavat:[3]

Hakava sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1969 ja professorin arvonimen vuonna 1977.[1] Taiteilijaeläke Hakavalle oli myönnetty 1975. Hän oli pitkään Suomen Taideyhdistyksen hallituksen jäsen, yhdistyksen kunniajäsäneksi hänet nimitettiin 1993.[3]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Aale Bernhard Hakava Kuvataiteilijamatrikkeli. Suomen Taiteilijaseura. Viitattu 30.10.2014.
  2. Hakava, Aale Suomen Kansallisgalleria. Arkistoitu 30.10.2014. Viitattu 30.10.2014.
  3. a b c d e Lea Mourujärvi (toim.): "Jos tikka on kirjava, elämä on kirjavampi." Elämäntarinoita Kemijärveltä, s. 57–63. Kemijärvi: Kemijärven Rotaryklubi, 2004. ISBN 952-91-7355-5.
  4. Toivonen, Jusu: Taiteilijan visio. Nietos, Talvi 2014–2015, s. 18–19. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.2.2015.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.