A. F. Puukko

Anders (Antti) Filemon Puukko (25. helmikuuta 1875 Hirvensalmi – 4. joulukuuta 1954 Helsinki) oli suomalainen professori ja kansainvälisesti arvostettu Vanhan testamentin tutkija sekä vuoden 1938 kirkkoraamatun laatineen raamatunsuomennoskomitean jäsen ja puheenjohtaja. Häntä pidetään yhtenä suomalaisista historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen uranuurtajista. Hän on kirjoittanut Vanhan testamentin selitysteoksen (Raamatun selitysteos 1–4) sekä raamatunsuomennosten historiaa käsittelevän kirjan Suomalainen Raamattumme.

Puukon vanhemmat olivat talollinen, lautamies Antti Puukko ja Wilhelmiina Ahvenainen. Päästyään ylioppilaaksi Mikkelin lyseosta vuonna 1896 Puukko ryhtyi opiskelemaan Helsingin yliopistossa itämaisia kieliä, Vanhan testamentin filologiaa ja teologiaa. Filosofian kandidaatin tutkinnon suoritettuaan 1901 hän opiskeli Leipzigissa väitöskirjaa valmistellen. Hän väitteli kuukauden välein sekä filosofian että teologian lisensiaatin arvoa varten viidettä Mooseksen kirjaa (Deuteronomium) käsittelevällä kaksiosaisella Das Deuteronomium-teoksella (1909–1910). Tämän jälkeen hän toimi yliopistossa heprean kielen dosenttina. Hänestä tuli filosofian lisensiaatti 1909, filosofian tohtori 1914, teologian kandidaatti 1916 ja teologian lisensiaatti 1917. Teologian tohtorin arvon hän sai vuonna 1919. Hän toimi teologisessa tiedekunnassa Raamatun alkukielten apulaisena (apulaisprofessori) ja Vanhan testamentin eksegetiikan professorina vuosina 1927–1945. Suomen itsenäistyttyä hän toimi tulojaan lisätäkseen eräiden eduskunnan valiokuntien sivutoimisena sihteerinä. Raamatunkäännöskomitean jäsen hän oli vuosina 1925–1938 ja tuosta ajasta puheenjohtajana vuodet 1934–1938. Komitean työn tuloksena syntyi niin sanottu vanha kirkkoraamattu.

Puukko oli Teologisen Aikakauskirjan päätoimittaja vuodesta 1926. Kansanvalistusseuran toimikunnan jäsenenä hän oli vuodesta 1912 ja Suomalaisen Tiedeakatemian jäsenenä vuodesta 1927. Hän oli Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan dekaanina vuodesta 1931 sekä vuodesta 1929 Savolaisen Osakunnan inspehtorina.

Puukon väitöskirjassaan viidennestä Mooseksen kirjasta esittämät näkemykset herättivät kiivasta vastustusta historiallis-kriittiseen raamatuntutkimukseen tottumattomassa papistossa. Vanhoilliset eivät hyväksyneet Puukon ja muiden modernien tutkijoiden näkemystä siitä, että Mooseksen kirjat eivät olleet Mooseksen kirjoittamia ja että Deuteronomiumin kirjoitusajankohta oli vuoden 600 eaa. paikkeilla. Tutkijoiden keskuudessa Puukon tutkimusta on arvostettu sekä Suomessa että ulkomailla, ja Räisäsen mukaan siihen on viitattu ulkomailla vielä 2000-luvullakin. Puukon myöhempi tuotanto on pääosin suomenkielistä. Siihen kuuluu muun muassa yliopistollisia oppikirjoja ja laajemmalle yleisölle suunnattuja esityksiä sekä artikkeleita tieteellisissä ja yleistajuisissa julkaisuissa. Hän muun muassa esitteli ensimmäisenä tutkijana Qumranin käsikirjoitukset suomalaiselle yleisölle Uuteen Suomeen ja Kansanvalistusseuran kalenteriin kirjoittamissaan artikkeleissa 1949–1951. Luettelo Puukon tuotannosta on lähdeluettelossa mainitussa Niemelän teoksessa.

Puukko kirjoitti vuosina 1931–1939 julkaistuun Isoon tietosanakirjaan raamatunhistorian alalta useita artikkeleja, joita käytettiin suurelta osin vielä 1960-luvulla ilmestyneessä Otavan isossa tietosanakirjassa.

Puukko oli naimisissa vuodesta 1910 Clara Maria Helene Füchselin (k. 1944) kanssa.

Teoksia

• Israelin profeettain sosiaaliset mielipiteet (1907, 2. painos 1946)
• Das Deuteronomium (2. osaa, 1909 ja 1910)
• Die altassyrischen und hethitischen Gesetze und das Alte Testament (1925)
• Israelin uskonnon historia (1940)
• Vanhan testamentin johdanto-oppi (1945)
• Suomalainen Raamattumme (1946)
• Raamatun selitysteos (4 nidettä, 1952–1956)

Lähteet

• Niemelä, Pauli M. K.: Antti Filemon Puukko. Suomalainen Vanhan testamentin tutkija ja tulkitsija. (SESJ 74) Suomen eksegeettinen seura, 1999.
• Räisänen, Heikki: Puukko, Antti Filemon. (Suomen kansallisbiografia 7) SKS, 2006.