9M111 Fagot

9M111 "Fagot" (ven. «Фагот», suom. fagotti, Nato-raportointinimi AT-4 Spigot) on Neuvostoliitossa 1960-luvulla kehitetty panssarintorjuntaohjus. Ohjus tuli käyttöön 1970.

ampumalaite

Ohjusta on viety Suomeen, Jordaniaan, Iraniin, Egyptiin, Libyaan, Syyriaan ja muihin Lähi-idän maihin. Suomen puolustusvoimien käytössä oli ohjuksen malliversio 9M111-2 ja se tunnettiin nimellä Panssarintorjuntaohjus 82 (PSTOHJ 82).

9M111 kehitettiin Tulan koneensuunnittelulaitoksella (Tula KBP). Kehitystyö alkoi 1962 tavoitteena seuraavan sukupolven SACLOS-ohjattu panssarintorjuntaohjus. Ohjus kehitettiin rinnan 9M113 Konkursin kanssa ja ne käyttävät samanlaista tekniikkaa, mutta Konkurs on suurempi ja tarkoitettu pääasiassa ajoneuvoihin. Suomessa Konkurs ohjusta käytettiin lähinnä kannettavana versiona.

Ohjus ammutaan kolmijalalla varustetulla 9P135-sarjan ampumalaitteella. 9S451-ohjausyksikkö on sijoitettu putken alle ja 9Š119-tähtäin vasemmalle puolelle. Koko ampumalaite painaa 22,5 kg. Heittopanoksen ruutilataus estää käytön suljetussa tilassa. Ohjus lähtee putkesta rekyylittömästi 80 m/s ja rakettimoottori kiihdyttää sen matkanopeuteen 186 m/s. Ampumalaite seuraa ohjuksen infrapunajälkeä ja välittää ohjauskomennot ohjukselle sen perästä purkautuvaa kuparilankaa pitkin. Ampujan tehtävänä on pitää tähtäin maalipisteessä, johon ohjus osuu. Ohjuksen läpäisy on mallista riippuen 200–460 mm. Lisäksi 9M111M "Faktorija" -mallissa otettiin käyttöön kaksoisontelopanos, joka läpäisee jopa 600 mm reaktiivipanssaria. 1990-luvun alun 9P135M3-ampumalaitteeseen tuli yötähtäin. Suomessa siihen on mahdollista liittää TOW:in (PSTOHJ 83) lämpötähtäin.

Johtuen jatkuvasta ohjaustarpeesta ohjusta on helppo häiritä yksinkertaisella infrapunalähettimellä tai voimakkailla valonlähteillä, jotka sotkevat ohjuksen infrapunaohjauksen. Ohjauksessa käytettävä kuparilanka on myös suojaamaton. Ohjuksen ohjaaminen muuttuu mahdottomaksi, jos kuparilanka osuu esimerkiksi vesistöön tai sähköjohtoon.

Neuvostoliiton BTR-kalustoa käyttävien moottori-kivääripataljoonien vahvuuteen kuului kaksi panssaritorjuntaohjusryhmää, joissa oli molemmissa kaksi kolmen miehen puoliryhmää. Ampuja kantaa 9P135-laukaisimen ja kolmijalan ja muut kaksi miestä kaksi laukaisuputkea. Ryhmässä ei ole sinkoja, kuten aiemmalla kalustolla, koska ohjuksen lyhin ampumaetäisyys on 70 m.

Mallit

• 9M111 Fagot (Фагот) (Nato: AT-4 Spigot tai AT-4A Spigot A) ohjus tuli palveluskäyttöön v. 1970.
• 9M111-2 Fagot (Фагот) (Nato: AT-4B Spigot B) parannettu moottori, pidempi ohjauslanka, maksimiampumaetäisyys 2 500 m. Parannettu ontelopanos, läpäisy 460 mm panssariterästä.
• 9M111M Faktorija (Фактория) (Nato: AT-4C Spigot C) kaksoisontelopanos, läpäisy 600 mm reaktiivipanssarilla suojattuja maaleja vastaan.

Lähteet

• 9K111 Fagot/AT-4 Spigot Army-guide.com. Viitattu 21.12.2015. (englanniksi)
• 9K111 Fagot – NATO: AT-4 Spiral WeaponSystems.net. Viitattu 21.12.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• AT-4 SPIGOT Anti-Tank Guided Missile FAS – Military Analysis Network. Viitattu 23.8.2006. (englanniksi)