823 Naval Air Squadron
823 Naval Air Squadron (823 NAS) oli Britannian kuninkaallisen laivaston ilmavoimien lentolaivue.
Palvelus muokkaa
Laivue perustettiin 3. huhtikuuta 1933 HMS Gloriousilla yhdistämällä 441 ja 448 laivueet kalustonaan 12 Fairey IIIF - konetta. Laivue palveli Välimeren laivastossa, kunnes tukialus palasi toukokuussa 1934 Englantiin huoltoon ja samalla laivue siirrettiin tilapäisesti HMS Courageousille. Laivueen kalusto vaihdettiin joulukuussa kuuteen 820 laivueelta saatuun Fairey Sealiin. Laivueen konevahvuus täydennettiin täyteen kahteentoista koneeseen purjehdittaessa elokuussa 1935 Välimerelle Gloriousilla ja Courageousilla, joilla kummallakin oli kuusi laivueen koneista.[1]
Laivue siirtyi lokakuussa kokonaisuudessaan Gloriousille ja sen kalusto vaihdettiin marraskuussa 1936 kahteentoista Fairey Swordfishiin. Laivue palasi Englantiin lykyeksi aikaa ottaakseen osaa 20. toukokuuta 1937 Kruunajaispäivän katselmukseen Spitheadissä, minkä jälkeen se palasi Välimerelle.[1]
Toinen maailmansota muokkaa
Toisen maailmansodan syttyessä Glorious purjehti Punaiselle merelle suojaamaan Intian valtameren kauppamerenkulkua. Lentotukialus koneineen palasi tammikuussa 1940 Välimerelle, josta se määrättiin huhtikuussa ottamaan osaa Norjan taisteluihin. Norjasta vetäydyttäessä Glorious laivueineen joutui Saksan laivaston taisteluristeilijöiden Scharnhorstin ja Gneisenaun yllättämäksi ja upottamaksi. Laivue koneesta ja henkilöstöstä tuhoutui puolet.[1][2]
Laivueen koneista oli yhdeksän RNAS Hatstonissa. Kuusi laivueen koneista hyökkäsi 21. kesäkuuta yhdessä kuuden 821 laivueen koneen kanssa Scharnhorstia vastaan. Hyökkäys oli tulokseton ja laivue menetti yhden koneen. Laivue lakkautettiin 3. joulukuuta 1940 Orkneylla.[1][2]
Laivue perustettiin uudelleen 1. marraskuuta 1941 RNAS Crailissa kalustonaan yhdeksän Fairey Swordfishiä, jotka vaihdettiin huhtikuussa 1942 Fairey Albacoreihin. Laivue liitettiin elokuussa HMS Furiousille suojaamaan saattueita. Laivue siirrettiin syyskuussa maihin ja liitettiin rannikkolennostoon Kanaalin alueen sukellusveneiden torjuntaan. Laivueen kalustoksi vaihdettiin kesäkuussa aluksi neljä ja myöhemmin täydet kaksitoista Fairey Barracudaa. Samalla laivue liitettiin 45. Laivaston torpedopommittajalennostoon.[2]
Laivue siirtyi HMS Athelingin kannella Intiaan, jossa se siirtyi huhtikuussa 1945 11. Laivaston torpedopommittajalennostoon. Laivue yhdistettiin 6. heinäkuuta 822 laivueeseen, jolloin se lakkasi samalla olemasta.[2]
Komentajat muokkaa
- C. B. Tidd 18. elokuuta 1933 -
- M. M. Freehill syyskuu 1934
- G. C. Dickins 30. elokuuta 1935 -
- D. W. MacKendrick 21. toukokuuta 1937 -
- R. A. Kilroy 1. helmikuuta 1938 -
- R. D. Watkins 24. toukokuuta 1939 -
- C. J. T. Stephens 27. toukokuuta 1940 -
- D. H. Elles 3. heinäkuuta 1940 -
- A. J. D. Harding, DSC 1. marraskuuta 1941 -
- J. W. Collett 1. elokuuta 1942 -
- R. W. Sprackman 24. marraskuuta 1942 -
- G. Douglas 22. maaliskuuta 1943 -
- L. C. Watson, DSC 1. joulukuuta 1943 -
Lähteet muokkaa
- Finnis, Bill: The History of the Fleet Air Arm from Kites to Carriers. Shrewsbury: Airlife Publishing Ltd, 2000. ISBN 1-84037-182-X. (englanniksi)
- Wragg, David: Fleet Air Arm Handbook 1939-1945. Gloucestershire: Sutton Publishing Ltd, 2001. ISBN 0-7509-3430-1. (englanniksi)
- Sturtivant, Ray & Cronin, Dick: Fleet Air Arm Aircraft, Units and Ships 1920 to 1939. UK: An Air-Britain Publication, 1998. ISBN 0-85130-271-8. (englanniksi)
- Jackson, A. J.: Blackburn Aircraft since 1909. England: Funk & Wagnalls, 1968. (englanniksi)
- Taylor, H. A.: Fairey Aircraft since 1915. England: Naval Institute Press, 1988. ISBN 0-87021-208-7. (englanniksi)
- Kay, Anthony L. & Smith, J. R.: German Aircraft of the Second World War. Lontoo: Putnam, 2002. ISBN 0-85177-920-4. (englanniksi)
- Polmar, Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)
