ZU-23-2
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: lähde löytyy, mutta siihen ei viitata. Lisäksi tuoreseen tietoon lisätty lähdepyynnöt |
| ZU-23-2 Suomen puolustusvoimat: "23 Itk 61" | ||
|---|---|---|
| ||
| Kuvaus | ||
| Tyyppi | Kevyt kaksiputkinen ilmatorjuntakanuuna | |
| Tykki | 2 × 2A14 Afanasjev-Jakušev | |
| Putken väljyys | 2 × 23 mm | |
| Ammuksen massa | 0,2 kg | |
| Ammuksen lähtönopeus | 970 m/s | |
| Panssarinläpäisykyky | 25 mm | |
| Ampumaetäisyys ilmamaaliin | 2 500 m | |
| Tulinopeus | 2 × 17 laukausta sekunnissa | |
| Ammuksia | 2 × 50 patruunalaukausta vyössä | |
| Laskin | ZAP-23 | |
| Miehistö | 7 | |
| Vuosimalli | 1961 | |
| Valmistaja | ||
| Valmistusmaa | Neuvostoliitto | |
| Valmistusmäärä | ||
| Mitat | ||
| Pituus | 4,57 m | |
| Leveys | 2,88 m | |
| Korkeus | 1,22 m | |
| Massa | ||
| Massa | 950 kg | |
ZU-23-2 (Zenitnaja Ustanovka) on Neuvostoliitossa valmistettu kevyt, vedettävä ilmatorjuntakanuuna, joka esiteltiin ensi kerran 1960-luvulla. ZU-23-2:ssa on kaksi 23 mm konetykkiä pyöräalustalla. Se suunnataan ja laukaistaan joko jalanlähde? tai käsin, mutta mekaaninen tähtäinlaite auttaa ampujaa suuntaamaan asetta lentäviin kohteisiin. Kanuunassa on lisäksi yksinkertaisempi tähtäin maakohteita, kuten jalkaväkeä ja kevyesti panssaroituja ajoneuvoja vastaan. A-tarvikkeena tykissä käytetään sirpale- ja panssarikranaatteja. Miehistö on yleensä vähintään 1+4, eli tykinjohtaja ja operoijat. Tykkiä voidaan liikuttaa myös lihasvoimin tykkiryhmän toimesta tuliasemasta toiseen.lähde?
EdeltäjätMuokkaa
ZU-23-2 perustuu vanhemman ZPU-2:n rakenteeseen, jossa oli kaksi 14,5 mm konekivääriä sekä lisäksi vyölippaat hieman eri tavoin sijoitettuna eikä siinä ollut liekinsammuttimia. Vielä varhaisemmat konekivääriversiot aseesta olivat ZPU-1 (yhdellä aseella) ja ZPU-4 (neljällä aseella). Nykyään on käytössä vain kahden 23 mm aseen yhdistelmä. Ilmeisesti yhden aseen versiolla oli vain rajoitetusti käyttöä, ja neljän aseen versio taas oli epäkäytännöllisen suuri ja raskas.
KehitysMuokkaa
Tykin neliaseisella vesijäähdytteisellä versiolla on aseistettu ZSU-23-4 Šilka-ilmatorjuntapanssarivaunu.
Suomen puolustusvoimien käytössäMuokkaa
ZU-23-2 on käytössä Suomen puolustusvoimissa nimellä 23 Ilmatorjuntakanuuna 61 (23 ItK 61) sekä Patrian ja Instrumentointi Oy:n modernisoituna versiona nimellä "23 Ilmatorjuntakanuuna 95" (23 ItK 95). Kummastakin versiosta käytetään lempinimeä Sergei. Suomalainen vuonna 1995 modernisoitu versio käyttää tähtäinlaitteessa digitaalista laskinta.
Suomen merivoimien käytössä on 23 mm:n laivatykkimuunnos versioina 23 M74, 23 M77, 23 M80 ja 23 M85. M85-lavetista voidaan tykit irrottaa ja korvata kuudella Mistral-ilmatorjuntaohjuksella.[1]
LähteetMuokkaa
- ↑ Kiiskinen, Pekka & Wahlman, Pasi: Itsenäisen Suomen laivaston laivatykit 1918-2004, s. 121–133. Helsinki: Typomic Oy, 2003. ISBN 952-91-6807-1.
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Puolustusvoimat: Kevyt ilmatorjuntatykki (Wayback Machine)
- Ilmatorjuntaupseeri: Prikaati 2005:n ilmatorjunta (Wayback Machine)
- Ilmatorjuntaupseeri: Pimeässä näkevä Sergei (Wayback Machine)