Sitrulliini
Sitrulliini (C6H13N3O3) on aminohappo, joka on tärkeä välituote ureakierrossa, aineenvaihduntareitissä, jonka avulla eläimet poistavat ammoniakkia elimistöstään. Kasveista erityisesti vesimelonit sisältävät paljon sitrulliinia.[3]
| Sitrulliini | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 2-amino-5-(karbamoyyliamino)pentaanihappo |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C(CC(C(=O)O)N)CNC(=O)N[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C6H13N3O3 |
| Moolimassa | 175,194 g/mol |
| Sulamispiste | 235,5 °C[2] |
| Liukoisuus veteen | 10,3 g/100 ml (20 °C) [3] |
Biokemia muokkaa
Sitrulliinia eläimet, erityisesti nisäkkäät tuottavat ureakierron yhteydessä. Ornitiinitranskarbamylaasientsyymi katalysoi ornitiinin ja karbamoyylifosfaatin välistä reaktiota, jonka tuotteena muodostuu sitrulliinia ja fosfaatti-ioni. Sitrulliini kulkeutuu mitokondrion matriisista sytosoliin ja jatkaa kierrossa eteenpäin reagoiden arginiinimeripihkahapposyntetaasin katalysoimana aspartaamihapon kanssa, jolloin muodostuu arginiinimeripihkahappoa.[4] Eräät eliöt voivat tuottaa sitrulliinia myös arginiinista arginiinideiminaasin katalysoimana.[5]
Sitrulliini on ei-proteinogeeninen aminohappo, eli sillä ei ole proteiinisynteesissä sitä vastaavaa geneettistä koodia. Eräiden proteiinien arginiiniaminohappoja kuitenkin muutetaan translaationjälkeisessä muokkauksessa sitrulliiniksi. Tätä deiminaatioreaktiota katalysoivat peptidyyliarginiinideiminaasientsyymit. Tämän muokkauksen tarkkaa merkitystä ei tunneta, mutta se mahdollisesti liittyy apoptoosiin, ikääntymiseen ja geenien ilmentymisen säätelyyn.[6]
Ihmisen elimistössään kehittämiä sitrulliinivasta-aineita käytetään reumasairauksien dioagnostiikassa.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ Citrulline – Substance summary NCBI. Viitattu 3. lokakuuta 2011.
- ↑ Physical properties: Citrulline NLM Viitattu 03.10.2011
- ↑ a b Karlheinz Drauz, Ian Grayson, Axel Kleemann, Hans-Peter Krimmer, Wolfgang Leuchtenberger & Christoph Weckbecker : Amino Acids, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 03.10.2011
- ↑ Jeremy M. Berg, John L. Tymoczko & Lubert Stryer: Biochemistry, 6th Edition, s. 662. W. H. Freeman and Company, 2006. ISBN 978-0-7167-8724-2. (englanniksi)
- ↑ Dietmar Schomburg, Ida Schomburg, Antje Chang: Handbook of Enzymes: Class 3.2 - 3.5. Hydrolases IX EC 3.2.2 - 3.5.3, s. 771. Birkhäuser, 2003. ISBN 978-3-540-00909-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 03.10.2011). (englanniksi)
- ↑ Rikard Holmdahl: The hereditary basis of rheumatic diseases, s. 50. Springer, 2006. ISBN 978-3764372019. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 03.10.2011). (englanniksi)
- ↑ Seija Eskelinen: Sitrulliinivasta-aineet S-CCPAb) Suomalainen lääkäriseura Duodecim: Terveyskirjasto. 9.10.2014. Viitattu 2.1.2016.
Aiheesta muualla muokkaa
- DrugBank: L-Citrulline (englanniksi)
- Human Metabolome Database: Citrulline (englanniksi)
- Food Component Database (FooDB): L-Citrulline (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): L-Citrulline (englanniksi)
- ChemBlink: L(+)-Citrulline (englanniksi)
- Liber Herbarum II: Sitrulliinia sisältäviä kasveja