19. dynastian loppu

19. dynastian lopun käynnisti faarao Merneptahin kuolema, joka johti vallanjaon toistuvaan uudistumiseen. Merneptahin kuoltua ensimmäisen valtakamppailun kävivät Seti II ja Amenmesse, joista Seti II nousi voittajana. Kun Seti II kuoli oltuaan vallassa alle vuoden, valta periytyi Siptahille. Siptah oli alaikäinen ja liian nuori hallitsemaan yksin, joten sijaishallitsijoina toimivat Seti II:n vaimo Tausret ja kansleri Bay. Bay teloitettiin Siptahin viidentenä hallitusvuonna ja Siptah menehtyi seuraavana vuonna, jolloin valta siirtyi yksin Tausretille. Arviolta kahden vuoden päästä Tausret kuoli ja vallan otti Setnakht, 20. dynastian perustaja.

19. dynastian loppu
Osa Pronssikauden romahdusta

Merneptah, Egyptin 19. dynastian viimeinen kiistämätön hallitsjia
Päiväysn.1203 ekr - 1187 ekr
PaikkaMuinainen Egypti
Status

20. dynastian voitto

  • Vaihe 1: Setin ja Tausretin voitto
  • Vaihe 2: Setnakhten voitto
Osapuolet

Seti II

Amenmesse

  • Khaemtjitri
Setnakht

Taustat muokkaa

Ramses Suuren elinaikana hän johti lukuisia sotilaallisia operaatioita, kuten libyalaisia ja heettiläisiä vastaan, muunmuassa Kadeshin taistelu . Hän suoritti diplomatiaa, kuten Egyptin ja Hettiläisten välistä rauhansopimusta . Hän muutti Egyptin pääkaupungin Pi-Ramessesiin . [1] Ramses Suuri suoritti merkittäviä tekoja, ja joidenkin mielestä hän on Egyptin merkittävin faarao. Hän eli pitkään, ottaen huomioon perillisten lukumäärän ja perillisiä kohtaan osoitettua suosiota hallituksen viroissa, kenraalejna, kuvernöörien pesteissä, kirjanoppineina ja muita sen sellaisia. Ramses II:lla oli noin 100 lasta, ja hän oli 19. dynastian kolmas hallitsija. Hänen ensimmäisen perillisensä kuoli ennen häntä, jota kutsuttiin myös Ramseksiksi, ja Ramses Suuri jakoi vallan monien kuninkaallisten jälkeläistensä kesken. [1] Aidan Dodson kirjassaan toteaa, että Ramses Suuri on suurelta osin syyllinen tässä jutussa käsitellyn valtataistelun pohjan luomiseen, koska hän laajensi "kuninkaallisen perheen" käsitettä verrattuna aiempiin hallitsioihin, ei ainoastaan virkojen suhteen, mutta hän myös antoi heille julkisen kunikaalisuuden ennen näkemättömällä tavalla. Hänellä näyttää myös olleen useita ensisijaisia vaimoja, mikä hämmensi perintöjärjestystä, kumpi vanhin poika voisi periä valtaistuimen hämärtyi. Näin ollen "tätä taustaa vasten pitäisi luultavasti nähdä yhdeksännentoista dynastian loppu osan ja myöhemmin tapahtuneet mullistukset". [2]

Merenptah, jonka täytyi olla melko vanha tuolloin, lopulta seurasi Ramsesta valtaistuimelle. Merenptah kampanjoi sotilaallisesti Egyptin vihollisia vastaan; viidentenä hallitusvuotena hän kamppaili libyalaisia ja heidän kuningasta Mereyeaa vastaan. Hän tappeli kuuluisien merikansojen kanssa, aikakaudella jotta nykyään kutsutaan pronssikauden romadukseksi. Ian Shaw kuitenkin toteaa, että näistä dramaattisista tapahtumista huolimatta Mereneptahin hallituskauden loppuaika vaikutti rauhalliselta. Hän kuoli 9. (Ian Shaw), 11. (Dodson) tai 12. (Vivienne Gae Callender) hallitusvuotenaan, suhteellisen varhain vallannousun ja Egyptin rajojen rauhoittamisen jälkeen. Hänen kuolemansa jälkeen syttyi perintösota. Hän oli nimennyt poikansa Seti II:n seuraajakseen. [3][4][5][6] [2]

Sotilaalliset uudistukset Uuden valtakunnan aikana muokkaa

Ramses II laajensi Egyptin sotilasosastoja yhdellä divisioonalla (ns. "Mesha"), "Set"-divisioonalla, joka sijaitsi uudessa pääkaupungissa. Tämä tarkoitti, että divisioonaia oli neljä: "Amun" sijaitsi Thebassa, "Re" Heliopoliksessa, "Ptah" Memfiksessä ja uusi Set-divisioona pääkaupungissa Pi-Ramesesissa. Kussakin divisioonassa oli noin 5000 miestä, ja jokainen divisioona jaettiin edelleen 20 komppaniaan (ns. "sa") tai vaunuosastoihin. Jokaisessa komppaniassa oli 250 miestä tai 50 vaunua yhdessä vaunuosastossa, jotka jaettiin edelleen viiteen joukkueeseen. Tämä on tärkeää, koska Uudessa valtakunnassa armeijat olivat ammattimaisempia ja organisoituneempia kuin Keskivaltakunnassa vastapuoliset osastot, jotka riippuivat voimakkaasti asevelvollisuus armeijoista. Uuden kuningaskunnan sotilaallisella organisaatiolla olisi ollut enemmän rakenteita, jotka ovat samanlaisia kuin nykyajan armeijan kanssa. Nämä neljä divisioonaa taistelivat myöhemmin edellä mainitussa Kadeshin taistelussa. [7]

Kruununtavoittelijat muokkaa

Seuraavien ihmisten tiedetään ainakin tavoitelleen faaraon tittelin tänä aikana:

Ajankohtaisia tapahtumia lähimaailmassa muokkaa

Myöhäinen pronssikauden romahdus

Kronologia muokkaa

Tämän artikkelin kronologia on enimmäkseen annettu eri faaraoiden hallitusvuosina, tämä johtuu siitä, että tutkijoiden välillä on erimielisyyksiä siitä, milloin nämä tapahtumat todella tapahtuivat meidän vuosilaskennassa. Jonkun faaraon vuosi 5 voi siten kääntää eri vuosiksi eKr, lähteestä riippuen, kun taas useimmat lähteet voivat olla helpommin yhtä mieltä siitä, mitä tapahtui minkä faaraon vuonna, vaikka joskus jopa tässä saattaa olla eroja, mutta ne vaihtelevat vähemmän kuin näiden kääntäminen meidän vuosikertaan.

Vaihe 1 - Seti II:n ja Amenmessen välinen valtataistelu muokkaa

Välittömästi Merenptahin kuoleman jälkeen sekä Seti II, Merenptahin vanhin poika, että Amenmesse alkoivat tavoittelemaan valtaistuinta. Amenmessellä on tuntemattomat sukujuuret mutta oli luultavasti kuninkaallinen jälkeläinen, ja hänen äitinsä mainittiin epämääräisesti Takhatina. Amenmesse onnistui kukistamaan Setin, vaikka ei eliminoinut häntä kokonaan, Setin toiseen hallitusvuoteen loppuun (~1201 eKr.) menessä. Seti näyttää saaneen vallan takaisin hänen viidentenä hallitusvuonna (~1198eKr) ja kuoli itse Setin hallitusvuonna kuusi (~1197eKr.). Emme kuule Amenmessestä Setin viidennen hallitusvuoden jälkeen, todennäköisesti Amenmesse tapettiin, koska hänet on leimattu "viholliseksi" Setin propaganda-/seinämaalauksissa myöhemmin. [3][4][5][6] [2]

Dodson kuitenkin tunnistaa Messuyn alustavasti Amenmesseksi. Messuy oli ollut Kušin varakuningas, mutta Kušin varakuninkaallinen valta siirtyi Khaemtjitrille juuri ennen Merneptahin kuolemaa, vielä hänen hallituskautensa aikana. Khaemtjitristä tuli pian Amenmessen varakuningas Kušissa. Tämä on merkittävää, koska se olisi tuonut Kushin sotilaallisen voiman Amenmessen puolelle. Dodson arvelee, että Seti II kuninkuuteen siirtymisen aikana on saattanut tapahtua "johtamistason puhdistus", vaikka emme tiedä varmaksi, tämä saattoi olla laukaista tulevaa välienselvittelyä. Seti II:n kaataminen näyttää toimineen ainakin Thebaidin alueella. Joitakin työntekijöitä tapettiin Deir el-Medinassa vallanvaihdoksen aikoihin, koska meillä on asiakirjoja, jotka todistavat tällaisista työntekijöiden vaihdoksista. Setin maininnat katoavat Deir el-Medinan tietueista Setin toisen hallitusvuoden viimeisenä kuukautena (ei meidän kalenterikuukausia). Amenmessen kapinan alkuhallinassa, eli 5 kuukautta Merneptahin kuoleman jälkeen, oli toinen katarakti, mutta hänen valtansa ei vielä ulottunut Abu Simbeliin . Amenmesssin eteneminen näyttää olleen aluksi hidasta, Seti II hallitsi vielä Amadaa aiemmin toisella hallituskaudellaan. Theban sanotaan kaatuneen yli 18 kuukautta "kapinan" alkamisen jälkeen. Amenmesse etenee lopulta aina kohti Al-Fayyumia asti, jättäen Setin Niilin suistoon hallitsemaan tynkävaltiota. Lopulta Seti kuitenkin otti hallinnan takaisin. Nämä edistysaskeleet ovat todistettavissa näille paikoille tavallisesti pystytetyistä monumenteista, steloista ja muutista vastaavista, jotka Seti lakkasi pystyttämästä vähitellen, mikä osoittaa, että hänen valtansa vähitellen luistui Amenmesselle. Dodson uskoo myös, että kansleri Bay on saattanut jollain tavalla olla osallisena Setin takaisin valtaan palamisessa, tarkalleen kuinka on epäselvää. [2]

Lyhyesti sanottuna Seti oli käytännössä faarao noin kahden vuoden ajan Merneptahin kuolemasta, ~1203-1201eaa. sitten hänet syrjäytettiin tai työnnettiin pois vallankeskuksesta noin kolmeksi vuodeksi (1200-1198 eKr.) ja lopulta hän hallitsi yhden vuoden rauhanomaisesti (1197 eKr.). Ei tiedetä, kuoliko hän luonnollisesti vai tapettiinko hän. [3][4][5][6]

Tausret, Setin vaimo, otti ohjat käsiinsä Siptahin kautta ja sitten itse omissa nimissä. Seti oli alun perin naimisissa Takhatin nimisen naisen kanssa. Setin toisella hallitusvuotensa (~1202 eKr) hän avioituu sukulaisensa Tausretin kanssa, on mahdollista, että tämä tehtiin liittoutumana Setin aseman vahvistamiseksi jollain tapaa. Uskotaan, että sekä Seti että Tausret olisivat olleet alle parikymppisiä tähän aikaan. Sisällissota olisi siis kestänyt suunnilleen 5 vuotta, jolloin Setin valtatukikohta oli alun perin pohjoisessa ja Amenmesse Theban eteläosassa ja mahdollisesti myös Nubiassa. [3][4][5][6]

Vallan siirtyminen muokkaa

Siptah, Seti II:n seuraaja, oli lapsi tähän aikaan ja liian nuori hallitsemaan yksin, Ian Shaw toteaa kirjassaan, että Siptah oli Seti II:n poika, kun taas muut lähteet, kuten Toby Wilkinson kirjassaan, uskovat hänen olleen Amenmessen poika. Wilkinson jatkaa teoriaa, että Siptah saattoi olla Tausretin rauhan ele niille, jotka olivat edelleen uskollisia nyt kuolleelle Amenmesselle. Kolmaneksi, Callenderin mukaan Siptahin isä ei ole tiedossa, mutta "se tosiasia, että nuori kuningas vaihtoi nimensä Rameses-Siptahista Merenptah-Siptahiksi, voi viitata siihen, että Siptah oli Merenptahin suora jälkeläinen". Neljänneksi Dodson ajattelee, että Siptah oli Amenmessen poika, kun taas Amenmesse puolestaan oli Seti II:n poika tuon hämärän Takhatin kautta. Kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että todennäköinen syy Siptahin nousemiseen valtaistuimelle oli laillisempien perillisten puute. Tämä sota olisi näin ollen voinut kestää vuodesta 1, joka oli 1203 eKr., Setin hallituskauden vuoteen 5 tai 1198 eKr., jota seurasi väliaika ja sitten seuraava valtataistelu.[3][4][5][6] [2]

Vaihe 2 - Valtataistelu Tausretin ja Sektnakhten välillä muokkaa

Tausret hallitsi virallisesti yhdessä Siptahin ja kansleri Bayn kanssa. Ian Shaw lainaa muinaisia egyptiläisiä lähteitä, joiden mukaan Bay "asetti kuninkaan isänsä valtaistuimelle", ja näyttää siltä, että hän olisi ollut tärkeä vallanvälittäjä Taursetin hallituskaudella. Bay oli myös "syyrialaista" (mahdollisesti kanaanilaista) alkuperää. Bay oli Egyptin kansleri, mutta meillä on puuteellinen diplomaattinen kirjeenvaihto Ugaritista, jossa hänet mainitaan "maan suuren kuninkaan joukkojen päällikkönä". Tiedämme myös, että Siptahilla oli epävarmaa syntyperää isänsä puolelta, mutta hänen äitinsä oli myös kanaanilainen nainen nimeltä Soteraja. Callender toteaa yhdessä kirjoittamassaan kirjassa Tausretista, että Bay olisi tuotu vahvistamaan Siptahin hallitusta; faarao, jolla on ulkomaalainen äiti, ei olisi ollut yhtä arvostettu kuin faarao, jolla on egyptiläinen äiti. Heidän hallituskautensa aikana heidät on kuvattu samankokoisina reliefeissä, Bay, Siptah ja Tausret, mikä on epätavallista ja saattoi viitata johonkin vallanjakojärjestelyyn näiden välillä, minkälaista emme kuitenkaan tiedä. [3][4][5][8] [6]

Lopulta Tausret teloitti Bayn, mahdollisesti vallankaappauksen suunnittelusta Tausretia itseään vastaan, tämä tapahtui Siptahin viidentenä hallitsemana vuonna (joka on noin 1192 eKr.). Siptah myös kuolee mystisesti juuri ennen tulemistaan täysi-ikäiseksi ja olisi voinut hallita itsenäisesti ilman Tausretia. Emme tiedä, oliko Tausretilla mitään tekemistä hänen kuolemansa kanssa vai johtuiko se luonnollisista syistä; ajoitus on kuitenkin epäilyttävä. [9][10][11][8] [6]

Tausretin hallituskaudella hän johti rakennusprojekteja, kuten hautansa rakentamista Kuninkaiten laaksoon, varsinkin kun hän rakentanut ei hautansa Kuningattaren laaksoon, joka olisi ollut vakiota, mikä on lisäosoitus siitä, että hän hallitsi faaraona itsenäisesti eikä ollut valta muiden takana. Tausret rakensi myös hautansa ja muita muistomerkkejä hämmästyttävän samankaltaisesti Ramses II:n tyylissä, todennäköisesti koska hän oli hänen jälkeläisensä. Lopulta kuitenkin Setnakhte saapui paikalle, ja Tausret kuoli. Häntä seurasi niin sanottu 20. dynastia. Meillä on seinämaalauksia Tausretista osallistumassa taisteluun tuntematonta vastustajaa vastaan. Setnakhte kuvaili myös vuosia ennen valtaansa ottamista että, Seti II:n jälkeistä aikaa kaaokseksi tai anarkiaksi. 20. dynastia otti käyttöön myös Tausretin haudan, mikä osoitti, että Tausret ja sitä seuraava dynastia eivät olleet sopusoinnussa. Emme tiedä, mutta useimmat egyptiologit uskovat, että Setnakthe oli 19. dynastian jälkeläinen, ehkä Ramses Suuren pojanpojanpoika tai pojanpoika. [12] [13] [14] [8] [6]

Periminen muinaisessa Egyptissä muokkaa

Joyce Tyldesley toteaa, että "Egyptin laki kohteli miehiä ja naisia, joilla oli samanlainen sosiaalinen asema, tasa-arvoisina", mutta tämän ulkopuolella miehillä oli edelleen kotitalouksiensa pään rooli ja siten valta, mutta naiset, toisin kuin myöhemmässä keskiaikaisessa Euroopassa ja muissa paikoissa, pystyi omistaa, ostaa, myydä ja periä omaisuutta. Näiden asioiden ulkopuolella oli edelleen merkittäviä sukupuolirooleja. Siten, kun on kyse valtaistuimesta ja sen perimisestä, ei ollut ennenkuulumatonta, että naiset voisivat olla faaraoita, mutta se oli melko harvinaista, voisi sanoa, että valtaistuimen perimisessä oli pääsääntöisesti miespuolinen etusija. Kaikella tällä on siis merkitystä, kun muistetaan, että yksi kruununtavoitelioista oli naispuolinen faarao, joka tästä miesten valtaaasemasta huolimatta silti onnistui valloittamaan valtaistuimen useiden vuosien ajaksi. [6]

Dynastian viimeinen sointu muokkaa

Emme tiedä tarkalleen, miten tämä vaihe meni, siellä mainitaan Irsu- nimisen kanaanilaisen hyökkäys ja vallankaappaus. Tuleva 20. dynastia väitti, että vallitsi kaaos maassa ja että Setnakhte otti myöhemmin vallan ja karkotti ulkomaalaiset. Näyttää kuitenkin siltä, että kyseessä ei ollut ainakaan rauhanomainen vallansiirto Tausretista Setnakhteen. Kuka taisteli kenen kanssa jne. tässä vaiheessa on epäselvää tai milloin, uskotaan vallansiirron tapahtuneen jonkin aikaa sen jälkeen, kun Bay (1192 eKr.) tapettiin. Callender kuitenkin toteaa, että Setnakhte "nousi Egyptin etelästä". Setnakhte saattoi päätökseen valloituksensa vuonna kaksi hänen astumisesta valtaan (~1187 eKr.). [6]

Setnakhten syyt vallan ottamiseen saattavat liittyä Tausretin uudelleen identifioimiseen aviomiehensä legitimiteetin kanssa Siptahin kuoleman jälkeen, Siptahin kuudennen hallitusvuotensa (1191 eaa.) aikana, tämä muunmuassa muutamalla Siptahin kartusseja Seti II aiheisiksi. Koska on todisteita Siptahin kartussien kunnostuskartusseista, jotka Tausret oli käyttänyt veistänyt uusiksi Siptahin kuoleman jälkeen. Tämä kyseinen kartussien palautus tapahtui 20. dynastian alussa. Dodson uskoo myös, että siirtyminen Tausretin hallituskaudesta Setnakhten kaudelle oli suoranainen, mikä ei tarkoita sellaista, jossa olisi ollut valtatyhjiötä, jossa Irsu olisi voinut hallita joitakin alueita. Setnakhte piti Seti II:ta myös viimeisenä laillisena faaraona. Dodson korostaa lisäksi, että tämä siirtymä oli väkivaltainen, vaikka, kuten edellä mainittiin, emme tiedä tarkkaa tapahtumien järjestystä. Setnakhte kuoli muutama vuosi onnistuneen vallankaappauksensa jälkeen. Mitä Tausretille tapahtui, emme tiedä, on vain muutamia, paljon jälkimmäisiä mainintoja, joissa hän ei saanut samaa häpeää kuin Akhenaton tai Amenmesse sai heidän kuolemansa jälkeen. Emme tiedä, kuinka hän kuoli, vain sitä, että hän luultavasti kuoli. [2]

Seuraukset muokkaa

Setnakhte ja hänen seuraajansa Ramses III jatkoivat lopulta ohjaamaan Egyptin uutta valtakuntaa ulos pronssikauden romahtamisesta, taistellen vihollisia vastaan, kuten merikansoja vastaan. Pronssikauden romahdus vaikutti kuitenkin Egyptiin taloudellisesti, koska kauppareitit katoisivat Lähi-idän suunnalta ja sen ulkopuolellta. Kun Uusi valtakunta lopulta päättyi Ramses XI :een, se oli kaukana Ramses Suuren Egyptistä. On kuitenkin sanottava, että monet Egyptin aikalaiset, kuten heettiläiset ja mykeneläiset Kreikka, eivät selvinneet pronssikauden romahtamisesta ollenkaan, kun taas Egypti selvisi.[3][4][5][6] [8] [6]

Viitteet muokkaa

  1. a b Wilkinson: Ramesses the Great: Egypt's King of Kings (Ancient Lives). Yale University Press, 2023. ISBN 9780300256659.
  2. a b c d e f ISBN: 978 977 416 752 2, Poisoned Legacy - The Fall of the nineteenth Egyptian Dynasty (2016) by Aidan Dodson
  3. a b c d e f g Shaw: The Oxford History of Ancient Egypt. Oxford University Press, 2004. ISBN 9780192804587
  4. a b c d e f g Wilkinson: The Rise and Fall of Ancient Egypt. Random House Trade Paperbacks, 8 January 2013. ISBN 9780553384901
  5. a b c d e f g Callender: Queen Tausret and the End of Dynasty 19 ResearchGate. Viitattu 11 August 2023
  6. a b c d e f g h i j k l ISBN 978-0-19-97401-6, Tausret Forgotten Queen and Pharaoh of Egypt, by Richard h. Wilkinson, Joyce Tyldesley, Gae Callender, Catherine H. Roehrig
  7. Elliot: Warfare in New Kingdom Egypt. Fonthill Media, 2017. ISBN 9781781555804.
  8. a b c d Cline: 1177 B.C.: The Year Civilization Collapsed: Revised and Updated (Turning Points in Ancient History). Princeton University Press, 2 February 2021. ISBN 9780691208015.
  9. ISBN: 9780192804587, The Oxford history of Ancient Egypt, by Ian Shaw
  10. ISBN: 9780553384901, The Rise and Fall of Ancient Egypt, by Toby Wilkinson
  11. https://www.researchgate.net/publication/260324159_Queen_Tausret_and_the_End_of_Dynasty_19
  12. Shaw: The Oxford History of Ancient Egypt. Oxford University Press, 2004. ISBN 9780192804587.
  13. Wilkinson: The Rise and Fall of Ancient Egypt. Random House Trade Paperbacks, 8 January 2013. ISBN 9780553384901.
  14. Callender: Queen Tausret and the End of Dynasty 19 ResearchGate. Viitattu 11 August 2023.