1,2-butaanidioli on dialkoholeihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Sen runko muodostuu butaanista, jonka 1. ja 2. hiiliatomiin liittyvät hydroksyyliryhmät (OH). 1,2-butaanidioli on huoneenlämmössä (20 °C) väritöntä, jähmeää nestettä. Sen kemiallinen kaava on C4H10O2 ja rakennekaava on CH3CH2CH(OH)CH2OH. 1,2-butaanidiolista käytetään myös nimityksiä 1,2-butyleeniglykoli ja 1,2-dihydroksibutaani. 1,2-butaanidioli on eräs butaanidiolien isomeerisistä muodoista, joita ovat muun muassa 1,3-butaanidioli, 1,4-butaanidioli ja 2,3-butaanidioli.

1,2-butaanidioli
Tunnisteet
IUPAC-nimi 1,2-dihydroksibutaani
CAS-numero 584-03-2
PubChem CID 11429
Ominaisuudet
Molekyylikaava C4H10O2
Moolimassa 90,12 g/mol
Ulkomuoto Väritön, jähmeä neste
Sulamispiste −114 °C (159 K)
Kiehumispiste 194 °C (467 K)
Tiheys 1,01 g/cm3
Liukoisuus veteen Liukenee veteen

1,2-butaanidiolin moolimassa on 90,12 g/mol, sulamispiste −114 °C, kiehumispiste 194 °C, tiheys 1,01 g/cm3, leimahduspiste 90 °C sekä CAS-numero 584-03-2. 1,2-butaanidioli liukenee veteen erittäin hyvin.

Ympäristö- ja terveysvaikutukset

muokkaa

Lyhytaikainen altistus ärsyttää silmiä. Altistuminen suurille pitoisuuksille voi aiheuttaa tajunnantason laskua. Pitkäaikainen tai toistuva altistuminen 1,2-butaanidiolille (nieltynä) voi aiheuttaa vaikutuksia munuaisissa, johtaen kudosvaurioihin ja munuaisten toimintavajeeseen.

Valmistus, reaktiot ja käyttö

muokkaa

1,2-butaanidiolia valmistetaan 1,2-epoksibutaanin hydrolyysillä. Polyeetteröitymisen estämiseksi vettä käytetään huomattava tyypillisesti kymmen- tai kaksikymmenkertainen ylimäärä. Katalyyttinä reaktiossa käytetään rikkihappoa tai vahvasti happamia ioninvaihtohartseja. 1,2-butaanidioli reagoi diolien tapaan muodostaen muun muassa asetaaleja ja ketaaleja aldehydien tai ketonien kanssa ja polyestereitä. Yhdistettä käytetään pääasiassa liuottimena.[1]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Heinz Gräfje, Wolfgang Körnig, Hans-Martin Weitz, Wolfgang Reiß, Guido Steffan, Herbert Diehl, Horst Bosche, Kurt Schneider & Heinz Kieczka: Butanediols, Butenediol, and Butynediol, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 14.04.2013

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.