Žilavka

Žilavka Viinirypäle (Vitis)
Marjan väri	Blanc
Laji	Vitis vinifera
Žilavka valkoviini
Viinin nimiä/ synonyymejä	Brkić Greda Žilavka, Buntič Žilavka, Jilavka, Marjanović Žilavka, Žilavka Hercegovacka, Žilavka Mostar, Čitluk Žilavka Barrique myös Žilavka Bianca, Žilavka Bijela, Žilavka binaca, Žilavka blanche, Žilavka mostarska, Žilavka weisse, Žilavka white
Lajikkeet	Bena, Krkošija ja Chardonnay
Alkuperä	Bosnia ja Hertsegovina
Alue	Hertsegovina
Muualla
Kroatia, Montenegro, Pohjois-Makedonia ja Serbia

Žilavka (Zhe-luv-kah, tieteellinen nimi: Vitis vinifera Žilavka) on yleisin valkoinen viinirypälelajike Bosnia ja Hertsegovinassa, jota viljellään samannimisen aromaattisen, alkoholipitoisen ja happaman tammikypsytetyn valkoviinin tuotantoon.

Viljelyn historia

Tätä kuivuutta kestävää myöhässä, syyskuun puolivälissä tai lopulla tai lokakuun alussa kypsyvää kelta-vihreä viinirypälelajia alettiin viljellä Bosnia ja Hertsegovinassa joidenkin lähteiden mukaan yli 2000 vuotta sitten Illyria-ajoilta ja joidenkin mukaan XIV-luvulta lähtien Brotnon alueella Čitlukin läheisyydessä. Joidenkin mukaan sen historia yltää Rooman valtakunnan aikoihin, mainintoja siitä on keskiajalta ja Bosnian kuninkaan Tvrtko I:n hallintokauden vuodelta 1353. Venetsialaiset matkakirjailijat mainitsivat jo 1500-luvulla "erinomaisia, mutta liian kalliita Mostar-viinejä". Edistyksellisin seurauksin tämän viinirypälelajikkeen parissa toimivat itävaltalaiset-unkarilaiset vuosina 1867–1918 tekemällä sen viljelyksistä keisarillisia viinitarhoja. Žilavkan todellisen nousun alkuna pidetään Habsburgien monarkian aikaisten tutkijoiden havahtumista siihen, että tässä viinituotannossa on kaupallista potentiaalia. Ensimmäinen viinitehdas perustettiin Gnojniceen lähellä Mostaria vuonna 1886. Žilavka tuli kuuluksi ja voitti palkintoja viinimessuilla Wienissä, Barcelonassa, Lontoossa ja Pariisissa. Sen kultaisina vuosina pidettiin 1929, jolloin sille annettiin palkinto Medaille de platte, ja 1937, jolloin Pariisista saatiin "Grand prix" -mitali. Žilavka oli yksi kuuluisimmista entisen Jugoslavian viineistä.

Viljely

Žilavkaa viljellään pääasiassa Herzegovinassa lähellä Adrianmerta, lämpimissä välimerellisissä ilmasto-olosuhteissa maan eteläosan Neretvan ja Trebišnjican laaksoissa, Mostarin, Čitlukin, Međugorjen, Čapljinan, Ljubuškin, Stolacin ja Trebinjen alueilla. Muista maista myös Kroatiassa, Montenegrossa, Pohjois-Makedoniassa ja Serbiassa. Žilavka tykkää aurinkoisista, ilmaavista ja leudoista vuorenrinteistä 300–400 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella, jossa kuumat päivät vaihtelevat alppijoen Neretvan tuomilla viileillä öillä hidastamaan rypäleen kypsymistä. Alueista Mostarissa auringonpaistetta on 2290 tuntia vuodessa. Tämä viinirypälelaji suosii hiekkamaata, jopa niukkoja kivimaita ja on selvinnyt karstimaassa. Liiallinen vesi ei ole kasville suotavaa eli se tarvitsee vettäläpäisevän kivisen maaperän, koska kivi tarjoaa hyvän vedenpoiston. Siitä johtuu rypäleistä valmistetun viinin usein käytetty nimi "Kivinen viini". Žilavka sietää kuivuutta ja auringonpaahdetta, voi kestää tälle alueelle tyypillisiä pitkiä kuivakausia, joten se on täällä yleisimmin istutettu lajike. Žilavkalla on keskiverroin vastustuskykyä harmaalle homeelle (Botrytis) ja kevätkylmille, mutta heikommin viinikirvalle ja sienisairauksille. Sen kasvu on hyvä ja sato säännöllinen, keskisuuri tai suuri.

Ominaisuudet

Lehti on keskikokoinen tai suuri, kukka on biseksuaali, rypäle on keskikokoinen, harvoin suuri, kartiomainen tai lieriömäinen ja tiheä. Rypäleen arvioidaan painavan 150-200 grammaa ja yhden viiniköynnöksen antavan puolitoista tai kaksi kiloa viinirypäleitä, joka riittää tuottamaan litran verran viiniä. Žilavkan marja on keskikokoinen, hyvin harvoin suuri, pyöreä tai soikea, väri vaihtelee kelta-vihreästä keltaiseen ja rypäleiden täydellisen kypsyyden voi havaita sen paksun, mutta läpinäkyvän kuoren läpi. Nimensä žilavkan sen luullaan saavankin hienojen kultaisten suonien (žilice) mukaan, jotka näkyvät rypälemarjan kuoren läpi juuri täydellisen kypsyyden hetkenä. Marjojen sokeripitoisuus on 20–24%, hapot 5–8 g / l ja uute 20–27 g / l. Tuoreella žilavkalla on persikan-, kukkaishedelmäisen- ja hunajanvivahteinen kukallinen tuoksu.

Viinin valmistus ja nauttiminen

Žilavka-rypäleistä valmistetaan Välimeren viini usein lisäämällä jopa 15% muita, mieluummin myös autoketonisia Hertsegovinan lajikkeita (Krkošijaa ja Benaa). Juoma on kullankeltainen tai vihertävänkeltainen, melko täyteläinen, mineraalinen, suolainen, kevyt ja miellyttävällä happamuudella. Kypsytys tapahtuu kuudesta kuukaudesta alkaen vuoden ajan yleensä Slavonian tammitynnyreissä. Žilavka-viinit, joita vanhennetaan tammitynnyreissä pidempään, saavat vaikutteita ja enemmän mineraalisuutta pitkäikäisyyteen ja voivat elää yli 15 vuotta, jolloin iän myötä sen maku korostuu. Viini on yleensä kirkas, siinä on vaalean oljen väri vihertävällä sävyllä, ikääntyneemmän viinin väri on kellertävämpää. Se on vahva viini, jonka tilavuusprosentti on 12–14% alkoholia, kokonaishappopitoisuus 5–6 g / l ja kokonaisuutteen 20–27 g / l eli alkoholin ja happamuuden osuus sekä runsas uute erottavat sen kaikista muista viineistä. Sitä voi säilyttää jääkaapissa ja tarjoillaan 10–12 asteeseen lämpötilaan jäähdytettynä. Nautitaan esim. tyypillisen alkuruoan Livanjski sirin, keitetyn tai grillatun lampaanlihan kera, sopii hyvin myös broilerin ja kalkkunan e. valkoisen lihan, ankeriaan ja muiden makean veden ja merikalaruokien kanssa.