Éric Desjardins

Éric Desjardins
Henkilötiedot
Syntynyt	14. kesäkuuta 1969 (ikä 55); Rouyn, Québec, Kanada
Kansalaisuus	Kanada
Jääkiekkoilija
Lempinimi	Rico
Pelipaikka	puolustaja
Maila	oikea
Pituus	185 cm
Paino	93 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura	1988–2006
Seurat	Philadelphia Flyers; Montreal Canadiens
NHL-varaus	38. varaus, 1987; Montreal Canadiens
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Éric Desjardins (s. 14. kesäkuuta 1969 Rouyn, Québec) on kanadalainen entinen ammattilaisjääkiekkoilija, pelipaikaltaan puolustaja.

Varhainen ura

Ennen ammattilaisuraansa Desjardins kiekkoili Granby Bisonsin riveissä LHJMQ-junioriliigassa. Kahden Bisons-kauden aikana hänelle kertyi LHJMQ:n runkosarjaotteluja yhteensä 128, joissa hän keräsi 105 tehopistettä, 32 maalia ja 73 syöttöpistettä. Vuonna 1987 Desjardins nimettiin LHJMQ:n toiseen tähdistökenttään ja vuonna 1988 liigan ensimmäiseen tähdistökenttään. Vuonna 1988 hän voitti myös LHJMQ:n parhaalle puolustajalle jaettavan Émile Bouchard Trophyn. NHL-varauksen Desjardins sai vuonna 1987, kun Montreal Canadiens varasi hänet numerolla 38 NHL:n uusien pelaajien varaustilaisuuden toisella kierroksella.

Montreal Canadiens

Desjardins teki ammattilaisdebyyttinsä keväällä 1988, LHJMQ-kauden päätyttyä, Montreal Canadiensin silloisen farmiseuran Sherbrooke Canadiensin riveissä AHL-liigassa. NHL:ssä hän debytoi kaudella 1988–1989, jolla hän pelasi Canadiensin paidassa 36:ssa runkosarjaottelussa tehden niissä 14 tehopistettä, kaksi maalia ja kaksitoista syöttöpistettä. Kevään 1989 pudotuspeleissä hän kuului Canadiensin Stanley Cupin loppuotteluihin edenneeseen miehistöön, joka kuitenkin lopulta hävisi mestaruuden Calgary Flamesille otteluvoitoin 2–4; Desjardins pelasi pudotuspeleissä Canadiensin paidassa 14:ssä ottelussa 21:tä iskien kaksi tehopistettä, maalin ja yhden syöttöpisteen.

Neljännellä Canadiens-kaudellaan, kaudella 1991–1992, hän vakiinnutti paikkansa yhtenä Canadiensin puolustuksen tärkeimmistä pelaajista. Desjardins oli 1991–1992 Canadiensin eniten pisteitä tehnyt puolustaja tehtyään 77:ssä pelaamassaan ottelussa 38 tehopistettä, kuusi maalia ja 32 syöttöpistettä, ja keväällä 1992 hänet valittiin ensimmäistä kertaa urallaan NHL:n tähdistöotteluun. Hän oli Canadiensin tehokkain puolustaja myös seuraavalla kaudella ja oli erityisen tärkeässä roolissa kevään 1993 pudotuspeleissä, joissa hän oli 24:nnen Stanley Cup -mestaruutensa voittaneen Canadiens-ryhmän viidenneksi tehokkain pelaaja tehtyään 20:ssä pudotuspeliottelussa 14 tehopistettä, neljä maalia ja kymmenen syöttöpistettä. Canadiensin 4–1 voittoon päättyneen, Los Angeles Kingsiä vastaan pelatun loppuottelusarjan toisessa ottelussa, joka päättyi jatkoajan jälkeen 3–2 Canadiensille, Desjardins viimeisteli kaikki Canadiensin kolme osumaa ollen näin ensimmäinen hattutempun Stanley Cup -finaaleissa tehnyt puolustaja.

Desjardins jatkoi Canadiensin riveissä helmikuuhun 1995 asti, jolloin hänet kaupattiin kesken työsulun lyhentämän kauden 1994–1995 Philadelphia Flyersiin yhdessä Gilbert Dionnen ja John LeClairin kanssa vaihdossa Mark Recchiin ja kolmannen kierroksen varausoikeuteen. Desjardins pelasi Canadiens-urallaan 405 NHL:n runkosarjaottelua tehden 179 tehopistettä, 43 maalia ja 136 syöttöpistettä. Pudotuspeliotteluita hänelle kertyi Canadiens-vuosiensa aikana 71, joissa syntyi 29 tehopistettä, yhdeksän maalia ja 20 syöttöpistettä. Desjardins ylitti kolmenkymmenen runkosarjapisteen rajan kuuden Canadiens-kautensa aikana kolmesti ja teki enimmillään 45 pistettä (13 maalia ja 32 syöttöpistettä) yhden kauden aikana, mikä tapahtui kaudella 1992–1993.

Philadelphia Flyers

Desjardins pelasi Philadelphia Flyersin riveissä yksitoista kautta kuuluen vuodesta toiseen seuran puolustuksen tukipilareihin. Hän voitti Flyersin parhaalle puolustajalle jaettavan Barry Ashbee Trophyn ennätykselliset seitsemän kertaa, vuosina 1995–2000 ja 2003, ja kaudeksi 2000–2001 Desjardins nimettiin Flyersin kapteeniksi Eric Lindrosin jälkeen; hän toimi tehtävässä vuoden ennen kuin kapteenius siirtyi seuraavasta kaudesta alkaen Keith Primeaulle. Desjardins pelasi Flyers-vuosinaan kahdesti NHL:n tähdistöottelussa, vuosina 1996 ja 2000, ja kauden 1999–2000 päätteeksi hänet valittiin liigan toiseen tähdistökenttään.

Uransa parhaat pistemäärät hän teki kausilla 1998–1999 ja 1999–2000, joilla molemmilla hän ylitti viidenkymmenen tehopisteen rajan; 1998–1999 hän pelasi 68:ssa runkosarjaottelussa tehden 51 tehopistettä, 15 maalia ja 36 syöttöpistettä, ja 1999–2000 hänelle kertyi 81:ssä runkosarjaottelussa 55 tehopistettä, 14 maalia ja 41 syöttöpistettä. Neljänkymmenen runkosarjapisteen rajan Desjardins rikkoi yhteensä viidellä Flyersissa pelaamallaan kaudella ja kolmenkymmenen pisteen rajan seitsemällä Flyers-kaudellaan.

Keväällä 1997 Desjardins pääsi pelaamaan Flyersin paidassa Stanley Cupin voitosta, mutta mestaruus meni lopulta Detroit Red Wingsille suoraan voitoin 4–0; Desjardins keräsi kevään 1997 pudotuspeleissä 19:ssä pelaamassaan ottelussa kymmenen tehopistettä, kaksi maalia ja kahdeksan syöttöpistettä, ollen Flyersin kuudenneksi tehokkain pisteidentekijä Legion of Doom -kentän (LeClair, Lindros ja Mikael Renberg), Rod Brind'Amourin ja Janne Niinimaan jälkeen.

Desjardins päätti ammattilaisuransa kesällä 2006. Kahdella viimeisellä NHL-kaudellaan, 2003–2004 ja 2005–2006, hän kykeni pelaamaan loukkaantumisten vuoksi yhteensä vain 93:ssa runkosarjaottelussa 164:stä mahdollisesta ja joutui olemaan sivussa myös kevään 2003 pudotuspeleistä, jotka olivat seitsemäntoista kauden aikana ainoat pudotuspelit, joissa hän ei pelannut. Desjardins pelasi Flyers-vuosiensa aikana 738 NHL:n runkosarjaottelua tehden niissä tehot 93 maalia ja 303 syöttöpistettä. Pudotuspeliotteluita hänelle kertyi Flyers-paidassa 97, joissa syntyi 51 tehopistettä, 14 maalia ja 37 syöttöpistettä. Desjardins on Flyers-historian toiseksi eniten otteluja pelannut ja toiseksi eniten pisteitä tehnyt puolustaja Mark Howen jälkeen.

Kansainväliset ottelut

Desjardins edusti maataan kerran olympiatasolla, Naganon olympiakisojen kiekkoturnauksessa vuonna 1998. Hän pelasi turnauksessa, jossa Kanada jäi neljänneksi, kuusi ottelua jääden ilman pisteitä. Lisäksi hän edusti Kanadaa aikuisten tasolla myös vuoden 1991 Canada Cupissa, jonka Kanada voitti, ja vuoden 1996 World Cupissa, jossa maa sijoittui Yhdysvaltojen jälkeen toiseksi. Nuorten tasolla hän edusti maataan kaksissa alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa. Hän oli vuonna 1988 voittamassa Kanadalle nuorten MM-kultaa.

Uran yhteenveto

Éric Desjardins pelasi 17 kautta kattavan NHL-uransa aikana yhteensä 1143 runkosarjaottelua tehden niissä 575 tehopistettä, 136 maalia ja 439 syöttöpistettä. Pudotuspeliotteluita hänelle kertyi yhteensä 168, joissa syntyi 80 tehopistettä, 23 maalia ja 57 syöttöpistettä. Plusmiinustilastossa Desjardins saavutti positiivisen lukeman peräti 15:llä kaudella ja parhaimmillaan hän saavutti lukeman +30, mikä tapahtui kaudella 2002–2003.