Édouard de Castelnau
Noël Marie Joseph Édouard de Curières de Castelnau[1] (24. joulukuuta 1851 Saint-Affrique – 19. maaliskuuta 1944 Montastruc-la-Conseillère) oli ranskalainen kenraali, joka palveli ensimmäisessä maailmansodassa.
| Noël Marie Joseph Édouard de Curières de Castelnau | |
|---|---|
 Édouard de Castelnau maaliskuussa 1915. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. joulukuuta 1851 Saint-Affrique, Ranska |
| Kuollut | 19. maaliskuuta 1944 (92 vuotta) Montastruc-la-Conseillère |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Ranska |
| Taistelut ja sodat | Ensimmäinen maailmansota |
| Sotilasarvo | Kenraali |
Castelnau osallistui nuorena jalkaväen upseerina Saksan–Ranskan sotaan. Hänet ylennettiin 1876 kapteeniksi, 1889 majuriksi, 1896 everstiluutnantiksi, 1900 everstiksi ja rykmentin komentajaksi, 1906 prikaatinkenraaliksi ja prikaatin komentajaksi sekä 1909 divisioonankenraaliksi ja divisioonan komentajaksi.[1] Castelnau toimi ylipäällikkö Joseph Joffren esikuntapäällikkönä vuosina 1911–1914 sekä 1915–1916. Hän auttoi kehittämään Ranskan hyökkäyssuunnitelmaa, joka tunnettiin nimellä suunnitelma XVII. Suunnitelman mukaan Ranskan tuli sodan aikana vallata Saksalta edellisessä sodassa menetetty Elsass-Lothringen ja käyttää sitä hyökkäystienä Saksaan.[2] Maailmansodan sytyttyä Castelnau nimitettiin Ranskan toisen armeijan komentajaksi tehtävänään vallata Lothringen, mutta hän kärsi tappion 20.–22. elokuuta 1914 käydyssä Lothringenin taistelussa. Peräännyttyään hän onnistui kuitenkin puolustamaan asemiaan Nancyssa. Castelnau siirrettiin seuraavaksi komentamaan uutta toista armeijaa Pohjois-Ranskaan.[1] Hän kannatti edelleen hyökkäävää taktiikkaa Albertin taistelussa syyskuussa 1914.[2]
Castelnau nimitettiin kesäkuussa 1915 Ranskan keskisen armeijaryhmän komentajaksi ja hän johti syyskuussa tehtyä hyökkäysyritystä Champagnessa. Saman vuoden joulukuussa hän palasi esikuntapäälliköksi.[1] Verdunin taistelun aikana Castelnau oli järjestämässä Verdunin puolustusta ja suositteli Philippe Pétainia siitä vastaavaksi komentajaksi. Castelnau jäi syrjään sodanjohdosta vuoden 1916 lopussa, kun Joffren tilalle ylipäälliköksi nimitettiin Robert Nivelle.[2] Castelnau johti tammi–maaliskuussa 1917 Venäjällä vieraillutta lähetyskuntaa ja toimi sen jälkeen itäisen armeijaryhmän komentajana.[1] Sodan viime vaiheessa 1918 hän sai johtaa jälleen etenemistä Lothringeniin.[2]
Lähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Édouard de Castelnau Wikimedia Commonsissa
