Urho Heiskala
Urho Heiskala (18. helmikuuta 1902 Kuortane – 2. maaliskuuta 1940), lempinimeltään Guille, oli kuuluisa suomalainen lentäjä 1920–1940-luvuilla. Hänet tunnettiin erityisesti Suomen ilmavoimien koelentäjänä 1930-luvulta.
Lentäjäura muokkaa
Sotilaslentäjänä 1920-luvulla muokkaa
Heiskala aloitti lentäjänuransa suojeluskunnan reservilentäjäkurssilla vuonna 1924, sai Suomen ilmailuvoimien lentomerkin vuonna 1925 ja toimi lentäjänä Pommituseskaaderissa Viipurissa vuodesta 1925 vääpelinä sekä lentomestarina vuosina 1925–1929 Utissa hävittäjälaivueessa. Vuonna 1928 hän matkusteli lentokonehankinta-asioissa Tšekkoslovakiassa ja Virossa.
Vuonna 1927 sattui Heiskalan uran kiperin tilanne, kun hän koelentäessään IVL D.26 Haukka -hävittäjää joutui lattakierteeseen 600 metrin korkeudelta ja sai kierteen oikenemaan vasta aivan puidenlatvojen tasalla.
Lentäjänä ilmapuolustusliitossa muokkaa
Suomen ilmapuolustusliitto (nyk. Ilmailuliitto) osti vuoden 1927 viimeisenä päivänä De Havilland D.H.60X Moth -lentokoneen, joka nimettiin Ilmattareksi, ja toukokuussa 1928 toisen Valtion lentokonetehtaalla valmistetun Moth-lentokoneen, josta tuli Pilvetär. Koska Suomessa ei ollut tuohon aikaan vielä siviililentäjiä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, ilmavoimat komensi Urho Heiskalan ilmailuliiton Ilmatar-koneen lentäjäksi vuonna 1928. Kun Pilvetär otettiin käyttöön, Heiskala siirtyi sen päälentäjäksi.
Heiskala teki ilmapuolustusliittoa tunnetuksi tekemällä useita maakuntakiertueita taitolentonäytöksineen ja yleisölennätyksineen ympäri Suomen, jopa Viroonkin vuonna 1930. Ensimmäinen maakuntakierros tehtiin Karjalaan alkaen 24. maaliskuuta 1928, jossa mm. Viipurin ilmapuolustusyhdistys järjesti ilmailupäivät 1. huhtikuuta. Heiskala ihastutti kansalaisia "akrobatia-esityksillään, joihin kuuluivat huimaavat voltit, korkkiruuvit ja muut surmantemput".
Käytännössä Heiskala toimi ilmapuolustusliiton pitkäaikaisimpana lentäjänä vuosina 1928–1931, lennettyään neljä ja puoli vuotta, yhteensä 872 lentotuntia, yhteensä 210 paikkakunnalla lennättäen 3 530 henkilöä.
Muu siviili-lentäminen muokkaa
Vuoden 1925 alussa Heiskala liittyi kapteeni Väinö Bremerin nelihenkiseen "Keisarin sirkuslaivueesseen". Se teki taitolentoesityksiä Gourdou-Leseurre GL-21 -koneilla.
Helsingissä järjestettiin vuonna 1932 Suomen ensimmäinen siviililentonäytös. Urho Heiskala oli sen pääesiintyjiä.
Sotilaslentäjänä 1930-luvulla ja talvisodassa muokkaa
Heiskala komennettiin vuonna 1931 ilmapuolustusliiton lentäjän tehtävistä takaisin hävittäjälaivueeseen mm. lennonopettajaksi Santahaminaan ja vuonna 1933 ilmavoimien koelentolaivueeseen. Hän toimi koelentolaivueessa vuoteen 1940 koelentäen asiakkaana toimien ilmavoimien puolesta Valtion lentokonetehtaan lentokoneita. Koelentäjänä toimiessaan Heiskala lensi yli viittäkymmentä eri konetyyppiä.
Vuonna 1932 Heiskala osallistui komennettuna Ruotsiin Pohjoismaiden lentokilpailuihin ja samoihin aikoihin Suomen ympärilentokisoihin Helsingistä Petsamoon ja takaisin. Heiskala esitti ensimmäisenä suomalaisena ulkopuolisen silmukan Suomen Ilmailuklubin Bücker Jungman -koneella Härmälän lentokentän avajaisissa järjestetyssä lentonäytöksessä 30. toukokuuta 1937.[1]
Talvisodassa Tampereen hävittäjäpuolustukseen osallistui neljä koelentueen konetta. Lentomestari Urho Heiskala lensi kuusi sotalentoa ja ampui alas 20. tammikuuta 1940 yhden Tupolev SB-2 -pommikoneen Pälkäneellä. Tämä jäi Heiskalan ainoaksi ilmavoitoksi.[2]
Heiskala kaatui 2. maaliskuuta 1940 talvisodan viimeisessä ilmataistelussa Tampereen päällä torjuessaan vihollisen pommituslentoa. Heiskalan Fokker D.XXI -hävittäjä FR-84 putosi I-153-hävittäjän alasampumana Ylöjärvelle metsään.[2] Heiskalan kokonaislentoajaksi tuli noin 4 000 tuntia.
Huomionosoitukset muokkaa
- Heiskala sai amerikkalaisen ilmailupalkinnon, Harmon-patsaan, presidentti Lauri Kristian Relanderilta vuonna 1928. Puolustusministerin kiertopalkinnon hän sai parhaana ohjaajana vuosina 1931, 1932 ja 1933.
- Heiskala sai Tšekkoslovakian ja Viron lentomerkin kunnianosoituksena lentokonehankintoihin liittyvistä tehtävistään.
- Louis Blériot lahjoitti Heiskalalle suuren valokuvansa omistuskirjoituksella varustettuna.
- Tampereen Härmälän kaupunginosan Heiskalankatu on nimetty hänen mukaansa.
- Valmet Vihuri VH-7 nimettiin 1950-luvun lopussa Heiskalaksi.
- Muistomerkki Ylöjärvellä.
Lähteet muokkaa
- Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin, Keski-Suomen Ilmailumuseon julkaisuja 3. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 1992. ISBN 951-95688-2-4.
- Karhunen, Joppe: Kotkia kuolinsyöksyissä : suomalaiset koelentäjät sodan ja rauhan taivaalla. Otava, Helsinki, 1968.
- Keskinen, Kalevi, Stenman, Kari: Fokker D.XXI (Mercury). Hobby-Kustannus Oy, Loviisa, 2000. ISBN 952-5334-02-3.
- Uola, Mikko: Suomen ilmailuliitto 75 vuotta. Suomen Ilmailuliitto ry, Forssa, 1994. ISBN 951-95109-2-3.
- Kolme lentäjää pidätettiin. Suomen Kuvalehti, 1938, nro 21.
- Härmälän kadunnimien alkuperä (Arkistoitu – Internet Archive)
- https://www.sotapolku.fi/henkilot/heiskala_urho_1902-02-18_pirkkala/
Viitteet muokkaa
- ↑ Larjo, Lauri: Taitolento ja sen historia, s. 86. Helsinki: Otava, 1947.
- ↑ a b Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 26 – Ilmavoitot, osa 1, s. 39. Espoo: Kari Stenman, 2006. ISBN 952-99432-8-8.
Aiheesta muualla muokkaa
- Tampereen taitolentäjät kertovat ilmassa kokemaansa, Aamulehti, 12.03.1939, nro 69, s. 21, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot