Louis Charles Joseph Blériot (1. heinäkuuta 1872 Cambrai2. elokuuta 1936 Pariisi) oli ranskalainen ilmailun uranuurtaja, keksijä, lentokonesuunnittelija ja lentäjä. 25. heinäkuuta 1909 hän ylitti ensimmäisenä ihmisenä Englannin kanaalin ilmaa raskaammalla lentokoneella.[1]

Louis Blériot
Henkilötiedot
Muut nimet Louis Charles Joseph Blériot
Syntynyt1. heinäkuuta 1872
Cambrai
Kuollut2. elokuuta 1936 (64 vuotta)
Pariisi
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Blériot perusti samana vuonna lentokoneiden valmistukseen keskittyneen Blériot Aéronautiquen, joka oli toiminnassa vuoteen 1937 asti. Hän valmisti myös Ranskan ilmavoimien käyttämiä Spad-pommikoneita. Ensimmäisen maailmansodan loppuun mennessä Blériot XI -koneita oli tilattu noin 800 kappaletta.

Tausta muokkaa

Louis Blériot syntyi viisilapsisen perheen vanhimpana. Hänellä huomattiin nuorena matemaattista ja teknistä lahjakkuutta, ja hänet laitettiin opiskelemaan Notre Dame Cambraihin vuonna 1882. Vanhemmat valitsivat Blériotin opintosuunnaksi insinöörigrafiikan (nyk. konepiirustus).[2] 15-vuotiaana Blériot siirtyi opiskelemaan École Centraleen Pariisiin. Hän selvitti oppilaitoksen pääsykokeet helposti ja vietti oppilaitoksessa seuraavat kolme vuotta.[2]

Blériot oli ihastunut maailmannäyttelyssä 1900i Clément Aderin suunnittelemaan Avion III -lentokoneeseen. Blériot tiesi välittömästi, ettei kone kykene lentämään. Hän alkoi kuitenkin miettimään, miten itse voisi kehittää laitteesta lentokelvollisen. Rahantarpeen perässä Blériot alkoi miettimään mahdollisia työpaikkoja.[2]

Blériot tapasi lokakuussa 1900 opiskelujensa ohella tulevan puolisonsa, tarjoilija Alice Védèresin. Hän oli eläköityneen armeijan upseerin tytär. Blériotia vaivasi naisen suhtautuminen lentoharrastukseensa. Pari päätyi kuitenkin avioitumaan 21. helmikuuta 1901.[2]

Työ autoteollisuudessa muokkaa

Blériot aloitti työt autoteollisuuden parissa. Hän kehitti autoon ensimmäiset asetyleenillä toimivat ajovalot.[2] Ajovaloihin luottivat ranskalaiset autonvalmistajat Renault ja Panhard. Työnsä ohessa Blériot mietti edelleen aktiivisesti maailmannäyttelyssä näkemäänsä lentokonetta. Blériot rakensi ensimmäisenä ilma-aluksenaan ornitoperin, jonka oli tarkoitus heiluttaa siipiä ilmassa pysyäkseen lintujen tavoin. Muiden siihen mennessä valmistettujen ornitopereiden tavoin myöskään Blériotin valmistama ei toiminut. Hän ei luovuttanut vaan alkoi suunnitella nopeasti uutta.[3]

Lentokoneiden kehittäminen muokkaa

Blériot-Voisin muokkaa

Blériot perusti vuonna 1903 Gabriel Voisinin kanssa ilmailun valloitukseen keskittyneen Blériot-Voisin yhtymän. He rakensivat ensimmäiseksi vesitason vuonna 1905, ja se saatiin lentämään 8. kesäkuuta samana vuonna. Blériot meinasi hukkua noin kuukautta myöhemmin suoritetulla lennollaan, kun kone sakkasi ja syöksyi veteen.[3]

Yhtymä rakensi nopeasti perään Antoinette-moottorilla varustetun kaksitason. Sekä Blériot että Voisin arvostivat taiteellisen ja teknisen luovuuden yhdistämistä. Parilla oli kuitenkin erimielisyyksiä mielipiteistä, ja yhtiö hajosi vuonna 1906. Yhtymän hajoamiseen vaikutti myös pettymys brasilialais-ranskalaisen keskijä ja lentäjän Alberto Sabtos-Dumontin marraskuussa 1906 tehtyä ilmaa raskaammalla lento-aluksella yli sadan metrin lennon. Sabtos-Dumont kuittasi suorituksestaan 1 500 Ranskan frangia Aéro-Club de Francelta.[3]

Blériot V muokkaa

Yhtymän hajottua Blériot ja Voisin jatkoivat uraansa omillaan. Blériot rakensi vuonna 1907 uuden canard-tyyppisen Blériot V -lentokoneen. Koneen korkeusperäsin oli Wright-veljesten lentokoneen tavoin koneen etupäässä. Koneen runko ja siivet oli valmistettu puusta ja ne oli päällystetty lakatulla silkillä. Moottori oli 24-hevosvoimalla varustettu Antoinetten V8. Lentokone oli 8,5 metriä pitkä ja siipien kärkiväli 7,8 metriä. Blériot tavoitteena oli tehdä koneesta mahdollsimman kevyt, ja sen kokonaispainoksia jäi 236 kg, josta suurin osa moottorista.[3]

 
Blériot tammikuussa 1907.

Kone valmistui 21. maaliskuuta 1907, ja Blériot testasi koneen rullausta. Ensimmäinen yritys päätyi laskutelineiden ja edessä olleen korkeusperäsimen hajoamiseen. Kone korjattiin, ja viiden päivän päästä suoritettu rullauksen testaus päätyi uudestaan laskutelineiden pettämiseen. Konetta vahvistettiin, mutta myös huhtikuussa tehty kolmas testi päätyi jälleen laskutelineiden ja peräsimen vauroitumiseen sekä lisäksi potkurin hajoamiseen. Lentokoneen korjauksesta oli muodostumassa rutiini, ja se oli toimintakunnossa jo kolmen päivän päästä.[3] Testauksessa kone otti lopulta yhden loikan. Blériot huomasi koneen kaartavan aika voimakkaasti vasemmalle, jonka lisäksi tuuli otti siihen keveyden takia helposti kiinni. Kone itsessään säilyi ehjänä, mutta moottori ei. Hajoamiseen mennessä kone oli lentänyt kuusi metriä.[4]

Viimeiseksi yritykseksi jäi 19. huhtikuuta tehty lento. Oli taas tuulinen päivä, ja Blériot empi koneen suorituskykyä mutta nousi silti ilmaan. Aluksi lento sujui hyvin, ja Blériot osasi käyttää ohjaimia tuulta vastaan. Kone lensi 50 kilometrin tuntinopeudella ja oli todella herkkä reagoimaan liikkeisiin sen etuperäsimen ja takamoottorista johtuen. Yllättäen koneeseen osui edestäpäin kova tuuli, joka nosti koneen nokkaa ylös. Blériotin ponnisteluista huolimatta kone syöksyi maahan. Hän ei saanut itse mustelmia vakavempia vammoja, mutta kone romuttui täysin. Irronnut moottori olisi voinut murskata lentäjän.[4]

Blériot VI muokkaa

Blériot suunnitteli seuraavaan lentokoneeseensa canard-rakenteen sijasta tandem-siivet, jolloin korkeusperäsin ja varsinainen siipi olivat samanpituiset -ja levyiset. Hän päätyi kyseiseen rakenteeseen tutustuttuaan yhdysvaltalaisen Samuel Langleyn aerodromeen. Kone oli kykenevä lentämään jo 7. heinäkuuta 1907. Se oli kuitenkin liian raskas ja ei kyennyt nousemaan kiitoradalta 24-hevosvoimaisen moottorinsa avulla. Blériot suurensi pääsiiven pinta-alaa.[4]

 
Blériot VI.

Kone nousi hallitusti ilmaan neljän päivän kuluttua, ja lensi 30 metriä noin kahden metrin korkeudessa. Heinäkuussa hän teki myös muita lentokokeita, joista parhaat lensivät 100–150 metriä lentokorkeudella 10–12 metriä.[4]

Koneen potkuri hajosi ilmassa 6. elokuuta. Blériot ei ollut huomannut päivittäisessä tarkastuksessaan potkurin löystynyttä lapaa, joka irtosi lopulta kierroksia lisätessä. Tämän myötä koneen moottori hajosi, ja kone joutui tekemään pakkolaskun. Moottori vaihdettiin yli puolet tehokkaammaksi, 50-hevosvoimaiseksi Antoinette V16 -malliksi.[4]

Kone lensi korjauksen jälkeen 17. syyskuuta, ja lento sujui normaalisti parhaimmillaan 25 metrissä. Moottori leikkasi kuitenkin jälleen kiinni, ja kone syöksyi maahan. Blériot sai lievennettyä koneen syöksykulmaa liukumalla perämintä kohti rungon avulla. Ainoana ruumillisena vammana jäi Blériotin naamaan hajonneet silmälasit.[4]

Blériot VII muokkaa

Blériotinin lentokokeilut olviat tuottaneet viimeisimpien vuosien aikana lähinnä tuhoutunutta polttopuuta. Hänen likviditeettinsä oli huonolla tolalla, koska hänen tulonsa olivat keskittyneet valaisintuottannonsta saamiensa tulojen lisäksi ainoastaan lahkakkailla puheilla saatujen sponsoreiden avulla.[4]

 
Blériot VII.

Koska Blérioti oli tehnyt kaksi pakkolaskua kiinnileikkautuneen moottorin takia, hän tiedusteli moottoreiden laatua niiden valmistajalta Antoinettelta. Valmistaja suhtautui kysymykseen nuivasti ja oli ilmoittanut aloittavansa lentokonetuotannon.[4]

Blériot VII oli yksitasoinen peräsinohjattu kone. Aikaisemmasta poiketen koneen moottori oli Robert Esnault-Pelterien valmistama. Uusi valmistaja oli perillä ilmailusta seurattuaan tarkasti Wrightin veljesten ja keksijä Alberto Santos-Dumontin lentokokeiluita. Uusi moottori toimikin vakuttavasti, ja kone lensi onnistuneesti 16. marraskuuta 1907. Blériot lensi joulukuun alussa kaksi puolen kilometrin pituista lentoa ja ilmailun historian ensimmäisen onnistuneen U-käännöksen, joka on tehty ilmaa raskaammalla laitteella.[5]

Kanaalin ylitys muokkaa

Blériot VIII ja tapahtuman järjestäminen muokkaa

Blériot VII oli osoittanut testeissä teknisesti luotettavaksi lentokoneeksi, ja tavoitteena oli vielä parantaa sen lento-ominaisuuksia. Koneen pohjalta rakennettiinkin Blériot VIII, jonka ensilento tehtiin helmikuussa 1908. Lokakuussa Blériot lensi koneella peräti 28 kilometrin matkan. Saavutusta laimensi se, että Henri Farman oli tehnyt edeltävänä päivänä vastaavan pituisen lennon. Blériot VIII meni neljän päivän kuluttua nokalleen rullauksessa ja tuhoitui.[5]

Brittiläislehti Daily Mail lupasi lokakuussa 1908 palkinnoksi 500 puntaa lentäjälle, joka ylittäisi ensimmäisenä Englannin kanaalin ilmaa raskaammalla ilma-aluksella saman vuoden puolella. Lento oli hyvin vaativa, ja palkintosummaksi nostettiin 1 000 puntaa ja aikarajaa siirrettiin vuoden 1909 loppuun. Summa oli merkittävä, koska englantilaisen teollisuustyöläisen keskipalkka oli silloin 105 puntaa vuodessa. Ylitettävä matka oli 40 kilometrin pituinen, ja sääntöjen mukaan lento oli tehtävä yhden vuorokauden aikana. Blériotin lisäksi haasteeseen ottivat osaa venäläinen aristokraatti Charles de Lambert, brittiläinen Arthur Seymour ja lentokone- ja moottorivalmistaja Antoinetten sponsoroima maanmies Hubart Latham.[5]

Kilpailijat varmistivat koneidensa teknistä luotettavuutta. Vaikka kanaalissa kulki vilkas laivaliikenne, tietäisi laskeutuminen veteen lähes varmaa kuolemaa.[5]

Ennen ylilentoa muokkaa

Kanaalin ylitystä saapui paikalle seuraamaan yli 10 000 kävijää sekä Ranskan että Britannian puolelle. Lennätinyhtiö Marconi Company perusti vain tapahtumaa varten tarkoitetun radioaseman. Ensimmäisenä ylitystä kokeili Hubert Lutham 19. heinäkuuta. Blériot oli todennuut Luthamin käyttämät Antoinetten moottorit epäluotettaviksi, ja kone joutui tekemään pakkolaskun mereen noin kymmenen kilometrin lennon jälkeen. Ranskan laivaston hävittäjä huomasi tapauksen ja pelasti Luthamin. Hän kuitenkin päätti yrittää ylilentoa vielä uudelleen ja saikin uuden lentokoneen Antoinettelta kolmen päivän päästä.[6]

Blériot oli valmistautunut tarkoin ylitykseensä; hän oli hankkinut koneeseen uuden moottorin italialaissyntyiseltä Alessandro Anzalinta. Niissä oli tehoa hieman enemmän verrattuna aiempiin. Blériot tuli 21. heinäkuuta mekaanikkonsa ja ystävänsä Alfred Leblacin kanssa Calaisin lähelle Les Baraquesiin. Koska Lutham oli saanut uuden koneen, syntyi kaksikon välillä kaksintaistelutunnelma. Seuraavat päivät olivat tuulisia, joten Latham ei päässyt kokeilemaan lentokonettaan. Blériotin kone oli tarkistettu, joten hän pystyi vain odotella.[6]

Ylilento muokkaa

Illalla 24. heinäkuuta Blériot kävi nukkumaan, mutta hänen mekaanikkonsa Lablanc oli levoton ja tarkkaili tuuli-olosuhteita. Blériot oli aamulla pessimistinen suorituksestaan, eikä suostunut syömään aamupalaa. Blériotin lentokone tarkastettiin viimeisen kerran, ja mekaanikot avustivat koneen nousua kampeamalla siipenkärjistä, jotta nousu tapahtuisi vastatuuleen. Kone nousi lopulta kello 4.41. Reitillä ei ollut mitään maamerkkejä, joten Blériot toivoi meressä näkyvän jonkin kanaalia ylittävän laivan vanaveden. Hän oli yrittänyt arvioida aiemmilla testilennoillaan sivutuulen vaurioita lentokoneeseen ja niiden tarvitsemia korjausliikkeitä.[6]

Ylitys oli epävarma, koska moottorit kävivät jatkuvasti tehokierroksilla koneen keveydestä riippumatta. Lisäksi Blériot ei tiennyt mitään moottorin suurimmasta yhtäjaksoista käyntiajasta. Koneessa ei ollut mitään moottorien toiminnasta kertovia mittareita, joten Blériot joutui tulkitsemaan niiden kuntoa käyntiäänen, pakokaasun värin ja määrän mukaan. Lennon alkuvaiheessa hän huomasi myös, että kaasua oli kokoajan pidettävä täysillä. Puuskaiset tuulet osoittautuivat odotettua kovemmaksi ongelmaksi, ja ohjaimesta tuli pitää lujaa kiinni pienissäkin ilmanpaineen muutoksissa.[6]

Kone lensi enimmillään 105 kilometrin tuntivauhtia, vaikka sopiva matkanopeus oli 86 km/h. Moottori kuumeni paljon jo alkumatkasta, vaikka potkurivirta yritti jäähdyttää sitä. Lennolla oli täysin pilvinen sää, minkä myötä Blériot joutui lentämään pelkkien arvioiden varassa. Matalan lentokorkeuden takia Blériot ei nähnyt maata missään, kunnes huomasi tulevansa Englannin rannikolle. Tuulen takia Blériot lensi alkuperäisestä määränpäästä hieman sivuun.[6] Tuuli yltyi uudelleen, minkä takia hän ei meinannut päästä kallioiden ylitse. Hän onnistui kuitenkin tekemään hätäisen laskeutumisen Doverin linnan lähelle.[7] Lento kesti kokonaisuudessaan 36 ja puoli minuuttia.[8]

Ylityksen jälkeen muokkaa

Blériotin käyttämä lentokone oli myöhemmin esillä Selfridgesissä.[8] Britanniassa huolestuttiin lentokoneiden kyvystä saavuttaa niiden erillään sijainnut saari.[9]Blériot loukkaantui vakavasti Istanbulissa järjestetyssä ilmanäytöksessä muutama kuukausi ylilennon jälkeen. Hän luopui lentäjän urastaan ja keskittyi kasvattamaan liiketoimintaansa. Kolmen vuoden kuluttua yritys olikin valmistanut yli 500 lentokonetta ja työllisti 150 ihmistä. Ensimmäiseen maailmansotaan mennessä Blériot oli valmistanut kahdeksanpaikkaisia lentokoneita, ja hän johti menestyvää lentokoulua. Ensimmäisen maailmansodan loppumiseen asti Blériot XI -koneita oli tilattu noin 800 kappaletta. Lentokoneita tuhoutui paljon niiden heikkojen yksitasoisten siipien romahtamisesta, minkä myötä Britannian hallitus kielsi ne väliaikaisesti. Takaiskusta huolimatta Blériot otti vuonna 1914 haltuunsa kuuluisan Spad-kaksitasokoneen valmistuksen. Hän jatkoi lentokoneiden tuotantoa kuolemaansa 1936 asti.[10]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Louis Blériot Encyclopædia Britannica. Viitattu 25.4.2024. (englanniksi)
  2. a b c d e Myyry s. 50
  3. a b c d e Myyry s. 51
  4. a b c d e f g h Myyry s. 52
  5. a b c d Myyry s. 53
  6. a b c d e Myyry s. 54
  7. Dick, Ron & Patterson, Dan s. 10
  8. a b Smith, Nick: Late great engineers: Louis Blériot - aviation pioneer The Engineer. 25.7.2023. Viitattu 25.4.2024. (englanniksi)
  9. Dick, Ron & Patterson, Dan s. 12
  10. Weiss, Arturo: The Story Of Louis Blériot's History-Making Flight Across The English Channel Simple Flying. 25.7.2022. Viitattu 25.4.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa