Toivo (nimi)

miehen etunimi
Tämä artikkeli käsittelee etunimeä. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla

Toivo on suomalainen ja virolainen miehen etunimi.

Toivo
Nimipäivä  
– suomenkielinen 4. kesäkuuta
– ruotsinkielinen
– ortodoksinen 7. maaliskuuta
Muunnelmia Toive, Toivottu
Vastineita eri kielissä Doaivu, Doaivvot
Nimen alkuperä suomalainen, sana toivo

Tiettävästi Toivoa käytettiin ensimmäisen kerran etunimenä vuonna 1849, mutta se on ollut käytössä sukunimenä erilaisine muunnelmineen jo keskiajalta lähtien.

Toivo voi kuvata vanhempien toivoneen saamaansa lasta, mutta se on voinut lähteä 1. Korinttilaiskirjeen kolmen hyveen ryhmästä (usko, toivo, rakkaus). Kolmikon Usko, Toivo ja Lempi esikuvana oli venäjän vastaava nimiraita Vera, Nadesda, Ljubov[1]. Lisäksi Toivo on mahdollisesti kuvastanut parempien aikojen toivoa ja sortovuosien sekä kansallisen heräämisen aikoina Suomen ja sen kansan valoisaa tulevaisuutta.

Nimi yleistyi käytössä jo varhain ja muotinimi siitä tuli 1900–1920-luvuilla. Toivo kulkeutui Suomesta 1930-luvun alussa Viroon, jossa siitä tuli myös suosittu. Toivon ja Topiaksen kutsumamuodot ovat sekoittuneet, joten Toivo-nimisiä on kutsuttu muun muassa nimillä Topias ja Topi.

Suomen almanakassa Toivo on ollut vuodesta 1908 lähtien. Vuoden 2019 loppuun mennessä Digi- ja väestötietoviraston tietojen mukaan Toivo-nimen on saanut 56 597 miestä ja muutama nainen.[2] Nimi on yleinen varsinkin 1900-luvun alkupuolella syntyneillä.

Virossa Toivo oli 1.1.2020 tilanteen mukaan nimenä 2031 miehellä, ja se on 85:nneksi yleisin miehen nimi.[3]

Tunnettuja Toivoja muokkaa

Kuvitteellisia Toivoja muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Syrjänen, Pirjo-Riitta (toim.): Kutsu vaikka kukkaseksi: Nimitiedon vuosikirja. Hämeenlinna: Karisto, 1999. ISBN 951-23-3923-4.
  2. Nimipalvelu Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 4.6.2020.
  3. Nimede statistika Eesti Statistika. Arkistoitu 20.1.2020. Viitattu 4.10.2020.