Wikipedia

Bengtskärin majakka

majakka Saaristomeren Hiittisillä
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 2. tammikuuta 2012 kello 18.46 käyttäjän Tanár (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.

Bengtskärin majakka sijaitsee saaristomerellä noin 25 kilometriä Hangosta lounaaseen. Majakka rakennettiin vuonna 1906 Bengtskärin matalalle kallioluodolle, jota ympäröivälle merialueelle oli sitä ennen ajanut useita laivoja karille. Majakan rakennusaineena käytettiin graniittia ja tiiltä, ja sen suunnitteli arkkitehti Florentin Granholm.[1] Bengtskär on rakennushetkestään lähtien ollut Pohjoismaiden korkein majakka, ja se kohoaa 52 metriä merenpinnan yläpuolelle. Venäläiset yrittivät räjäyttää majakan jatkosodan aikana käydyssä Bengtskärin taistelussa, joka päättyi kuitenkin suomalaisten voittoon. Majakka automatisoitiin 1960-luvun lopulla ja tyhjilleen jäänyt majakka alkoi rapistua. Turun yliopisto vuokrasi ja kunnosti majakan 1990-luvun alkupuoliskolla. Majakka avattiin matkailijoille vuonna 1995 ja on ollut siitä lähtien suosittu matkailukohde. Bengtskärin majakan osti vuonna 2000 Turun yliopistosäätiö.

Bengtskär
Bengtskärin majakka heinäkuussa 2010.
Bengtskärin majakka heinäkuussa 2010.
Sijainti Bengtskärin luoto
Kunta Kemiönsaari
Valtio  Suomi
Koordinaatit 59°43.4′N, 22°30.1′E
Valmistumisvuosi 1906
Automatisoitu 1968
Suunnittelija Florentin Granholm
Korkeus 45,8 (valonkorkeus maanpinnasta)[1] m
Valon korkeus 51,0 (merenpinnasta)[1] m
Valon kanto 37 km (20 mpk)
Lisää majakka-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Tiedosto:Bengtskär-kartta.jpg
Bengtskärin sijainti kartalla.

Museoviraston vuonna 2009 julkistamassa inventoinnissa Bengtskärin majakka on määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[2]

Majakka

 
Majakka kuvattuna pohjoisesta.

Bengtskärin majakka sijaitsee Bengtskärin matalalla kallioluodolla Suomenlahden edustalla, noin 25 kilometriä Hangosta lounaaseen. Se sijaitsee Saaristomeren uloimmalla luodolla ja on Suomen eteläisin asuttu paikka. Lähin saaristokylä Rosala sijaitsee noin 18 kilometriä Bengtskäriltä pohjoiseen, ja lyhin ja suojaisin reitti majakalle kulkee Hiittisten saariston halki.[3]

Bengtskärin majakka on rakennushetkestä lähtien ollut Pohjoismaiden korkein majakka. Arkkitehti Florentin Granholmin suunnittelema majakka kohoaa korkeimmillaan 52 metriä merenpinnan yläpuolelle, ja sen valo loistaa 51 metrin korkeudessa merenpinnasta.[4] Maanpinnasta valonkorkeus on 45,8 metriä.[1] Majakan valo näkyy 20 meripeninkulman eli noin 37 kilometrin päähän.[4]

Historia

 
Majakan asuinsiipi on harjakorkeudessa. Kuva otettu harjannostajaispäivänä 11. elokuuta 1906. Ylhäällä näkyy koristeluna koivuja ja lehviä.[5]
 
Arkkitehtien Sebastian Gripenberg ja Florentin Granholmin piirustus vuodelta 1897. Näiden piirustusten pohjalta Granholm teki lopulliset piirustukset.[6]

Majakkahanke

Bengtskärin luotoa ympäröivälle karikkoiselle merialueelle haaksirikkoutui useita aluksia ennen majakan rakentamista 1900-luvun alussa. Lopullisen sysäyksen majakkahankkeelle antoi uuden höyrylaivan S/S Helsingforsin haaksirikko vuonna 1905. Haaksirikon jälkeen keisarillinen senaatti myönsi varat majakalle,[7] jonka lopulliset piirustukset arkkitehti Florentin Granholm teki hänen ja Sebastian Gripenbergin jo 1897 laatimien piirustusten pohjalta.[6]

Majakan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1906 ja majakkaa oli rakentamassa yli 120 työntekijää. Kallion kiviaines oli laadukasta graniittia, joten se kelpuutettiin majakan rakennusaineeksi. Östergårdin tiilitehdas Hangossa toimitti luodolle 448 000 tiiltä ja ensimmäiseksi muurattiin majakan asuinosa, jonka tiiliseinät päällystettiin luodolta louhituilla mukurakivillä. Elokuussa luodolla järjestettiin harjannostajaiset ja kiviseinään muurattiin majakan piirustukset, perustamisasiakirja ja kolikoita. Tämän jälkeen aloitettiin pyöreän majakkatornin rakennustyöt.[7]

Majakan valo sytytettiin ensimmäisen kerran 19. joulukuuta 1906. Pariisista tilatun ja petrolilla toimivan valolaitteiston valotunnuksena oli kolme välkkyä 20 sekunnin välein. Valon kantomatka oli peräti 20 meripeninkulmaa eli noin 37 kilometriä. Talvella vuonna 1907 majakan ullakolle asennettiin seitsenmetrinen sumusireeni, jonka ääni kuului aina 15 meripeninkulman eli noin 27 kilometrin päähän.[7]

Majakan asuinkerroksiin majoittui kolme majakanvartijaa, sumusireeninhoitaja ja majakkamestari perheineen, yhteensä viitisentoista henkeä. 1920- ja 1930-luvuilla majakan väkiluku kasvoi ja oli enimmillään 32 henkeä.[7]

Majakka sotatoimien kohteena

Ensimmäinen maailmansota

Majakan henkilökunta perheineen evakuoitiin luodolta ensimmäisen maailmansodan puhjetessa vuonna 1914.[7] Majakka joutui sodan aikana sotatoimien kohteeksi, kun kaksi saksalaisristeilijää SMS Augsburg ja SMS Magdeburg pommittivat majakkaa elokuun alussa vuonna 1914.[8] Alukset ampuivat majakkaa kohti noin kolmekymmentä kranaattia vauroittamatta kuitenkaan pahemmin sen rakenteita.[7]

Majakan henkilökunta palasi luodolle kesällä 1915, mutta majakan valo sytytettiin vasta vuonna 1919. Tuhot korjattiin kun suurin osa Bengtskärin vesialuetta ympäröivistä miinakentistä oli saatu raivatuksi.[7]

Maailmansotien välinen aika oli rauhallista. Saarelle asuvia lapsia varten palkattiin opettaja.[7]

Toinen maailmansota

Pääartikkeli: Bengtskärin taistelu
 
Bengtskärin majakka taistelujen jälkeen kesällä 1941.

Majakan historian tuhoisin tapahtuma oli jatkosodan alussa 26. heinäkuuta 1941 käyty Bengtskärin taistelu. Majakka sijaitsi lähellä Neuvostoliitolle luovutettua Hangon vuokra-aluetta ja oli suomalaisille tärkeä tähystys- ja tulenjohtopaikka. Majakalla asuvat perheet oli evakuoitu ja Bengtskärille lähetettiin vartiomiesten lisäksi joukko rannikkojääkäreitä. Bengtskärin vahvuus oli heinäkuussa 1941 yhteensä 41 miestä.[7]

Neuvostojoukot tekivät luodolle yllätyshyökkäyksen 26. heinäkuuta 1941, kun vajaan sadan miehen maihinnousuosasto rantautui huomaamatta saaren eteläkärkeen noin tunti puolenyön jälkeen. Maihinnousuosaston päämääränä oli räjäyttää majakka jottei se häiritsisi venäläisten sotatoimia. Venäläisten ylivoima pakotti suomalaiset perääntymän majakan sisätiloihin.[7] Puolustusta johti Fred Luther, joka haavoittui taistelun aikana kahdesti.[7]

Suomalaisten rannikkotykistö tulitti yli kymmenen kilometrin päästä venäläisten aluksia sekä heidän asemiaan. Aamuyöllä suomalaiset tykkiveneet saapuivat apuun ja suomalainen iskuosasto suoritti saarelle maihinnousun. Myös ilmavoimat osallistuivat taisteluun kolmella Fokker-koneella. Taisteluun osallistui maalla, merellä ja ilmassa yhteensä yli 1 000 suomalaista ja venäläistä. Taistelu päättyi illansuussa suomalaisten voittoon. Venäläiskoneet jatkoivat majakan pommitusta vielä seuraavana päivänä, jolloin majakkaan osunut pommi surmasi seitsemän ihmistä.[7]

Taistelussa kaatui 31 suomalaista ja 60-100 venäläistä. Haavoittuneita suomalaisia oli yhteensä 45 ja vangeiksi saatiin 28 venäläistä, joista suurin osa oli vaikeasti haavoittuneita.[7]

Sodan päätyttyä aloitettiin korjaustyöt, ja ne kestivät vuoteen 1950, jolloin majakka otettiin uudelleen käyttöön. Sodan jälkeen majakanvartijat palasivat takaisin majakalle ilman perheitään. Majakan miehitys koostui neljästä majakanvartijasta, jotka palvelivat kahdessa vuorossa kaksi viikkoa kerrallaan.[7]

 
Bengtskärin majakan tornin huippu kohoaa 52 metriä merenpinnan yläpuolelle.

Tyhjilleen jäänyt majakka rappeutuu

Majakka automatisoitiin syksyllä 1968 ja majakanvartijoiden virat lakkautettiin. Kosteus ja korroosio rapauttivat majakkaa rakennuksen jäätyä tyhjilleen. Kesäisin kiusana olivat ilkivallantekijät.[7] Vuonna 1983 Bengtskär muutettiin uudelleen sähkökäyttöiseksi varustamalla majakka tuulipotkurilla ja generaattorilla.[7] Tuuligeneraattorikäyttöiseksi muuttaminen laski majakan ylläpitokustannuksia huomattavasti.[9]

Pysäyttääkseen rappeutumisen ja vahingonteon merenkulkuhallitus päätti vuonna 1985 antaa majakan vuokralle, mikäli vuokralainen sitoutuu korjaamaan asuinrakennuksen ja järjestämään ympärivuotisen lämmityksen. Vuokralaiseksi valittu Pro Bengtskär -yhdistys ei kuitenkaan onnistunut tehtävässään, joten majakka vuokrattiin vuonna 1992 Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskukselle.[7]

Kohti nykyaikaa

Majakan siirryttyä vuonna 1992 Turun yliopiston hallintaan sille laadittiin kattava korjaus- ja käyttösuunnitelma. Kunnostustyöt saatiin päätökseen vuonna 1995 ja majakka avattiin yleisölle ja matkailijoille saman vuoden kesällä.[7]

Vuoden 2000 syksyllä Bengtskärin majakka siirtyi Turun Yliopistosäätiön omistukseen. 14. kesäkuuta 2006 majakalla vietettiin sen satavuotisjuhlia,[7] ja tapahtuman kunniaksi majakalla vieraili presidentti Tarja Halonen sekä noin 200 muuta kutsuvierasta.[10]

Matkailu

 
Matkailijoita tuonut alus laiturissa Bengtskärillä.

Bengtskärin majakka avattiin matkailijoille korjaustöiden jälkeen vuonna 1995 ja siitä tuli merkittävä matkailukohde ja nähtävyys.[7] Majakka valittiin vuonna 2000 vuoden kotimaiseksi matkailukohteeksi.[11] Bengtskärillä käy vuosittain 13 000-15 000 turistia.[12]

Majakan pohjakerroksessa sijaitsee kahvila ja matkamuistomyymälä sekä muun muassa Suomen ensimmäinen majakkamuseo sekä pysyvä Bengtskärin taistelusta kertova näyttely. Ensimmäisessä asuinkerroksessa on kahvila, kappeli, majakkaposti sekä entisöity majakanvartijan asunto. Toisessa asuinkerroksessa sijaitsee kokous- ja majoitustilat. Majakkatornin huipulla sijaitsevasta valohuoneesta aukeaa laaja näköala luodolle ja merelle.[7][13]

Bengtskärille kulkee kesäkaudella maksullisia laivavuoroja Kasnäsistä ja Rosalasta sekä Hangosta. Lisäksi majakalle ajetaan myös maksullisia tilausristeilyjä.[14] Kesäkauden ulkopuolella majakalle voi päästä maksullisilla tilausveneillä sekä tarvittaessa helikopterilla.[15] Venematka Kasnäsistä Bengtskäriin kestää taksiveneellä noin tunnin.[3]

Galleria

  •  
    Majakan huipulla sijaitseva valolaite.
  •  
    Pyöreän majakkatornin huipulle johtava kierreportaikko.
  •  
    Majakkatornin varrella sijaitseva ikkuna. Kuvassa näkyy myös tornin paksurakenteiset seinät.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d Laurell, s. 343
  2. ↑ Bengtskärin majakka Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 30.12.2011.
  3. ↑ a b Sijainti bengtskar.fi. Viitattu 29.12.2011.
  4. ↑ a b Bengtskär veneily.fi. Viitattu 30.12.2011.
  5. ↑ Laurell, s. 340
  6. ↑ a b Laurell, s. 334
  7. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Bengtskärin historia bengtskar.fi. Viitattu 29.12.2011.
  8. ↑ Mikko Harjula: Itämeri 1914-1921: Itämeren laivastot maailmansodassa sekä Venäjän vallankumouksissa ja sisällissodassa. (omakustanne). Books on Demand, 2010. ISBN 978-952-498-383-9. Google Books (viitattu 31.12.2011).
  9. ↑ Väylien varsilta Helsinki.fi. Viitattu 30.12.2011.
  10. ↑ Satavuotias Bengtskärin majakka juhlii paketoituna Yle.fi. 14.6.2006. Viitattu 30.12.2011.
  11. ↑ Palkinnot bengtskar.fi. Viitattu 30.12.2011.
  12. ↑ Tiesitkö: Tämä on erikoisin paikka, missä Suomi ja Neuvostoliitto sotivat studio55.fi. 26.4.2011. Viitattu 2.1.2012.
  13. ↑ Palvelut ja varaukset, Bengtskärin majakka bengtskar.fi. Viitattu 30.12.2011.
  14. ↑ Laivaliikenne Bengtskärin majakalle bengtskar.fi. Viitattu 29.12.2011.
  15. ↑ Liikenne kesäkauden ulkopuolella bengtskar.fi. Viitattu 29.12.2011.

Kirjallisuus

  • Paula Wilson: Bengtskär. Schildts, 2001. ISBN 9789515012043. (suomeksi)
  • Mikko Samulinen: Majakka vakenee. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2007. ISBN 9789513138585. (suomeksi)

Aiheesta muualla

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bengtskärin majakka.

Suomen majakat
Majakat
Suomen majakat, joista 1940 ja 1944 tuli Venäjän majakkoja
Suomen entiset majakat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bengtskärin_majakka&oldid=11099247”