Helsingin majakka

Helsingin majakka eli Helsingin kasuuni on Suomenlahdella sijaitseva pohjamajakka, jonka rakentaminen aloitettiin toukokuussa 1958 ja saman vuoden elokuussa se upotettiin sijoituspaikalleen 13 metrin syvyyteen. Tornin vedenpäällisten osien valamista kuitenkin jatkettiin vielä seuraavana kesänä, ja virallisesti majakka otettiin käyttöön syyskuussa 1959. Majakka toimii kauko-ohjauksella Harmajalta käsin.

Helsingin majakka

Sijainti	Helsinki Suomi
Vesistö	Suomenlahti

Arkkitehtuuri

Korkeus	27,5 m
Värit	Valkoinen, punainen

Historia

Valmistunut	1959

Varustus

Valon korkeus	25 m
Valonkanto	22 km
Valon ominaisuudet	LFl W 12s
Tutka	T

Tunnisteet

ARLHS	FIN009
Admiralty	C5184
List of Lights	10924
MarineTraffic	1000025007
NGA	116-14516

Koordinaatit	59° 56′ 56″ P, 24° 55′ 35″ I

Helsingin kasuuni
Helsingin kasuuni
Koordinaatit: 59°56′9″N, 24°55′6″E
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Rakenne

Majakka tunnetaan yleisesti nimellä Helsingin kasuuni. Sana kasuuni tulee ranskan sanasta caisson, joka tarkoittaa kirstua tai koteloa. Tällä viitataan majakan rakenteeseen. Majakan valamalla toteutettu vedenalainen osa, joka toimii sen perustana, muistuttaa ylösalaisin käännettyä suppiloa. Tämä kasuuniosa on 15 metriä korkea. Pohjan halkaisija on 19 metriä ja yläosan 6 metriä. Valutyöt alkoivat toukokuussa 1958 Suomenlinnan allastelakalla. Hinaaja Turso kuljetti valmiin kasuuniosan paikoilleen saman vuoden elokuussa. Kasuunin paikalla oli 13 metriä vettä, joten kaksi metriä kasuuniosan kaulaa jäi pinnan yläpuolelle talven ajaksi, päällään tilapäinen loisto. Muutama laiva ehti törmätä kasuuniosan huippuun syksyn aikana. Jälkimmäinen alus saatiin kiinni, sillä sekin vaurioitui, ja varustamo joutui maksamaan korvauksia. Keväällä majakan rakentamista päästiin kuitenkin jatkamaan kasuunin päälle tulevan tornin liukuvalutöillä. Syyskuun alussa vuonna 1959 torniosa valmistui. Sen korkeus merenpinnasta on 25 metriä.

Majakan rakennusmateriaali on teräsbetoni. Tornin alaosaa verhoaa teräsvaippa. Majakkatornissa on kahdeksan kerrosta. Ylimpänä olivat radiomajakan antenni sekä valo. Tästä alaspäin olevissa kerroksissa sijaitsivat valon ohjaus, radio- ja kauko-ohjaus, majoitustilat yhdessä kerroksessa, sähkötaulu, konehuone kahdessa kerroksessa ja näiden välissä tikkaat. Teräsvaipan kohdalla sijaitsevat konehuoneen alempi kerros ja pumput. Pumppuhuoneen alla on syvälle kasuuniosaan ulottuva polttoainesäiliö, josta riitti dieselöljyä vuodeksi.

Laitteisto

Alun perin majakkaa operoitiin Harmajan luotsiasemalta käsin kauko-ohjauksella. Majakan valokeilalla oli 60 000 kandelan valovoima, jonka lähteenä oli linssitön 1 500 watin sähkölamppu. Varalla oli kaasuvalo. Sähkövalo näkyi 19 meripeninkulman päähän. Radiomajakalla oli kantamaa 60 meripeninkulmaa ja tutkamajakalla 15 meripeninkulmaa. Tornin huippu sai vuonna 1984 ylleen vielä helikopteritason.

Nykyisin majakassa on käytössä enää aurinkoenergialla toimivat valo- ja tutkamajakka. Valon kantomatka on 12 meripeninkulmaa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helsingin majakka Wikimedia Commonsissa

Suomen majakat

Majakat	Bengtskär Bogskär Flötjan Gustaf Dalén Gustavsvärn Harmaja Helsinki Isokari Jussarö Kaijakari Kalbådagrund Kallan Kallo Kemi I Kemi II Keminkraaseli Kokkola Kotka Kristiina Kylmäpihlaja Kökarsören Lågskär Längden Marhällan Marjaniemi Merikarvia Märket Nahkiainen Norrskär Nyhamn Oulu 1 Oulu 2 Oulu 3 Pietarsaari Pori Porvoo Raahe Rauma Ritgrund Rönnskär Russarö Sandbäck Strömmingsbådan Stubben Suomen leijona Suomenlinna Sälgrund Säppi Sälskär Söderskär Tainio Tankar Tauvo Tiiskeri Ulkokalla Utgrynnan Utö Vaasa Valassaaret Yttergrund
Suomen majakat, joista 1940 ja 1944 tuli Venäjän majakkoja	Hanhipaasi Heinäluoto Lounatrivi Narvi Numeroniemi Pohjoiskorkia Ristiniemi Ruuskeri Seiskari Seivästö Someri Sortanlahti Tytärsaari Vaitolahti
Suomen entiset majakat	Glosholm Heiskanen Leppäniemi Nyhamn Pohjoisrivi Porkkala Rönnskär Sirnitsä Söderskär