Suomen urheilu 2014
Suomalaiset urheilutapahtumat ja -saavutukset vuonna 2014
Suomen urheilu 2014 käsittelee vuoden 2014 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija muokkaa
Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Iivo Niskanen ja Sami Jauhojärvi | Maastohiihto |
| 2. | Antti Ruuskanen | Yleisurheilu |
| 3. | Kaisa Mäkäräinen | Ampumahiihto |
| 4. | Mikko Ilonen | Golf |
| 5. | Enni Rukajärvi | Lumilautailu |
| 6. | Aino-Kaisa Saarinen ja Kerttu Niskanen | Maastohiihto |
| 7. | Teemu Selänne | Jääkiekko |
| 8. | Tuukka Rask | Jääkiekko |
| 9. | Valtteri Bottas | Autourheilu |
| 10. | Tero Pitkämäki | Yleisurheilu |
| Lähde: [1] | ||
Vuoden valmentajaksi valittiin lentopallovalmentaja Tuomas Sammelvuo.[1]
Olympialaiset muokkaa
- Sotšin talviolympialaisissa 7.–23.2. Suomi sai yhden kultamitalin, kolme hopeaa ja yhden pronssin.[2]
- Sotšin talviparalympialaisissa 7.–16.3. Suomi saavutti yhden hopeamitalin.[3]
Alppihiihto muokkaa
- Sotšin talviolympialaisissa Tanja Poutiainen sijoittui pujottelussa 12:nneksi ja suurpujottelussa 14:nneksi.[4]
Ampumahiihto muokkaa
- Sotšin talviolympialaisissa Kaisa Mäkäräinen sijoittui 12,5 kilometrin yhteislähtökilpailussa kuudenneksi ja 15 kilometrin normaalimatkalla yhdeksänneksi.[5]
- Maailmancupissa 2013–2014 Kaisa Mäkäräinen voitti naisten kokonaiskilpailun.[6]
Autourheilu muokkaa
- Rallin maailmanmestaruussarjassa Volkswagenilla ajanut Jari-Matti Latvala sijoittui toiseksi ja Ford-kuljettaja Mikko Hirvonen neljänneksi. Latvala voitti helmikuussa ajetun Ruotsin rallin, toukokuussa ajetun Argentiinan rallin, elokuun alussa ajetun Suomen rallin ja lokakuisen Ranskan rallin, mikä oli ensimmäinen suomalaisen ottama asfalttipintaisen MM-rallin voitto sitten vuoden 1999. Hirvonen lopetti uransa tähän kauteen.[7]
- Formula 1:n maailmanmestaruussarjassa Williamsilla ajanut Valtteri Bottas sijoittui neljänneksi ja Ferrari-kuljettaja Kimi Räikkönen 12:nneksi. MM-osakilpailuissa Bottas sijoittui kahdesti toiseksi ja neljä kertaa kolmanneksi.[8]
Golf muokkaa
- PGA-mestaruusturnauksessa 7.–10.8. Louisvillessä, Yhdysvalloissa Mikko Ilonen sijoittui jaetulle seitsemännelle sijalle viisi lyöntiä voittajalle hävinneenä ja kolmen lyönnin päässä jaetusta kolmossijasta. Tämä oli suomalaisgolfarien kaikkien aikojen paras sijoitus major-turnauksissa.[9]
- Mikko Ilonen voitti Euroopan-kiertueella kesäkuussa Irish Openin ja lokakuussa reikäpeliturnauksen (Volvo World Match Play Championship). Hän nousi lokakuussa maailmanlistalla suomalaisittain ennätyksellisesti 37. sijalle.[10]
Jääkiekko muokkaa
- Sotšin talviolympialaisissa Erkka Westerlundin valmentama miesten maajoukkue saavutti pronssia voitettuaan puolivälierissä Venäjän 3–1, hävittyään välierissä Ruotsille 1–2 ja voitettuaan pronssiottelussa Yhdysvallat 5–0. Teemu Selänne palkittiin kisojen arvokkaimpana pelaajana ja hänen lisäkseen suomalaisista valittiin tähdistökentälliseen Mikael Granlund. Mika Pieniniemen valmentama naisten maajoukkue sijoittui viidenneksi hävittyään puolivälierissä Ruotsille 2–4 ja voitettuaan sijoitusotteluissa Saksan 2–1 sekä Venäjän 4–0.[11]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 9.–25.5. Minskissä, Valko-Venäjällä Suomi saavutti hopeaa hävittyään loppuottelussa Venäjälle 2–5. Pekka Rinne palkittiin kisojen arvokkaimpana pelaajana ja parhaana maalivahtina, ja hänet valittiin myös tähdistökentällisen maalivahdiksi.[12]
- NHL-kauden 2013–2014 parhaana maalivahtina palkittiin Vezina Trophylla Boston Bruinsin Tuukka Rask.[13]
- Helsinkiläisseura Jokerit aloitti syksyllä pääosin Venäjällä pelattavassa KHL-liigassa.[14]
Koripallo muokkaa
- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 30.8.–14.9. Espanjassa Henrik Dettmannn valmentama Suomi pelasi ensimmäisen kerran MM-lopputurnauksessa. Ensimmäinen vastustaja oli Yhdysvallat, jolle Suomi hävisi 55–114. Viidestä vastustajastaan Suomi voitti vain Ukrainan pistein 81–76. Suomi sijoittui turnauksessa 22:nneksi.[15]
Lentopallo muokkaa
- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 30.8.–21.9. Puolassa Tuomas Sammelvuon valmentama Suomi sijoittui jaetulle yhdeksännelle sijalle voitettuaan viidestä alkulohko-ottelustaan kolme ja neljästä jatkolohko-ottelustaan yhden. Tämä oli Suomen MM-kisahistorian paras sijoitus.[16]
Lumilautailu muokkaa
- Sotšin talviolympialaisissa Enni Rukajärvi saavutti hopeaa naisten slopestylessa. Peetu Piiroinen sijoittui miesten slopestylessa seitsemänneksi.[17]
Moottoripyöräily muokkaa
- Enduron maailmanmestaruussarjassa Eero Remes saavutti hopeaa Enduro 1 -luokassa ja Matti Seistola pronssia Enduro 3 -luokassa.[18]
- Ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruussarjassa Mika Kallio saavutti Moto2-luokassa hopeaa ja Niklas Ajo sijoittui Moto3 -luokassa 15:nneksi.[19]
Paini muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 8.–14.9. Taškentissa, Uzbekistanissa Petra Olli oli vapaapainin alle 60-kiloisten sarjassa sijoilla 5–6 hävittyään pronssiottelussa Venäjän Natalija Goltsille ja Timo Kallio kreikkalais-roomalaisen painin alle 98-kiloisten sarjassa yhdeksäs.[20]
- Euroopan-mestaruuskilpailut käytiin 1.–6.4. Tikkurilassa, Vantaalla. Rami Hietaniemi saavutti kreikkalais-roomalaisen painin alle 85-kiloisten sarjassa hopeaa ja Petra Olli vapaapainin alle 58-kiloisissa pronssia.[21]
Pikaluistelu muokkaa
- Sotšin olympialaisissa Pekka Koskela sijoittui 500 metrillä 17:nneksi ja Mika Poutala oli samalla matkalla 29:s. Tommi Pulli sijoittui 1 000 metrillä 37:nneksi.[22]
- Sprinttimaailmanmestaruuskilpailuissa 18.–19.1. Naganossa, Japanissa sekä Tommi Pulli että Elina Risku sijoittuivat yhteispisteissä 24:nneksi.[23]
Pohjoismaiset hiihtolajit muokkaa
- Sotšin talviolympialaisissa Iivo Niskanen ja Sami Jauhojärvi voittivat kultaa perinteisen hiihtotavan sprinttiviestissä. Aino-Kaisa Saarinen ja Kerttu Niskanen saavuttivat hopeaa naisten sprinttiviestissä sekä Anne Kyllösen ja Krista Lähteenmäen kanssa 4 × 5 kilometrin viestissä. Neljänneksi sijoittuivat Iivo Niskanen perinteisen hiihtotavan 15 kilometrillä, Aino-Kaisa Saarinen perinteisen tyylin 10 kilometrillä ja Kerttu Niskanen vapaan hiihtotavan 30 kilometrin yhteislähtökilpailussa. Saarinen oli lisäksi yhdistelmäkilpailussa viides ja miesten joukkue viestissä kuudes. Mäkihypyssä miehet sijoittuivat joukkuekilpailussa kahdeksanneksi ja Anssi Koivuranta oli henkilökohtaisissa mäkikisoissa sijoilla 11 ja 12. Yhdistetyn henkilökohtaisissa kilpailuissa Ilkka Herola sijoittui 14:nneksi ja 16:nneksi.[24]
- Lentomäen maailmanmestaruuskilpailuissa 13.–16.3. Harrachovissa, Tšekissä Lauri Asikainen sijoittui 17:nneksi.[25]
- Keski-Euroopan mäkiviikolla 2013–2014 Anssi Koivuranta voitti yhden kierroksen kilpailuksi typistyneen Innsbruckin osakilpailun. Yhteispisteissä Koivuranta sijoittui 18:nneksi, Jarkko Määttä 19:nneksi ja Janne Ahonen 23:nneksi.[26]
- Mäkihypyn maailmancupissa 2013–2014 Julia Kykkänen ylsi ensimmäisenä suomalaisena naismäkihyppääjänä maailmancupin palkintosijoille, kun hän oli 2.2. Itävallan Hinzenbachissa ja 15.3. Ruotsin Falunissa kolmas. Cupin yhteispisteissä hän sijoittui yhdeksänneksi.[27]
- Sotšin talviparalympialaisissa Ilkka Tuomisto saavutti hopeaa perinteisen tyylin 20 kilometrin pystyhiihdossa.[28]
Ringette muokkaa
- Vuoden 2013 maailmanmestaruuskilpailuissa 31.12.2013–4.1.2014 North Bayssa, Kanadassa Suomi voitti kuudennen maailmanmestaruutensa. Timo Himbergin valmentama Suomi voitti kaksiosaisessa loppuottelussa Kanadan, ensimmäisessä osassa 2.1. maalein 8–4 ja toisessa 3.1. maalein 7–5. Turnauksen parhaana pelaajana palkittiin Marjukka Virta.[29][30][31]
- Sini Forsblom valittiin tammikuussa Kansainvälisen ringetteliiton (IRF) puheenjohtajaksi.[32]
Salibandy muokkaa
- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 5.–14.12. Göteborgissa, Ruotsissa Suomi saavutti hopeaa voitettuaan välierissä Tšekin 6–3 mutta hävittyään loppuottelussa Ruotsille 2–3.[33]
Suunnistus muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 5.–12.7. Italiassa parhaat suomalaissijoitukset olivat miesten ja naisten viestijoukkueiden viidennet sijat. Henkilökohtaisilla matkoilla Saila Kinni sijoittui keskimatkalla seitsemänneksi sekä Venla Niemi sprintissä ja Sofia Haajanen pitkällä matkalla yhdeksänneksi. Sekajoukkueiden sprinttiviestissä Suomi sijoittui kahdeksanneksi.[34]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 9.–16.4. Palmelassa, Portugalissa Jani Lakanen sijoittui pitkällä matkalla kahdeksanneksi. Viesteissä Suomen miehet sijoittuivat maajoukkueiden ykkösjoukkueista kuudenneksi ja naiset seitsemänneksi.[35]
- Tiomila-viestissä 3.–4.5. Eksjössä, Ruotsissa Kalevan Rasti voitti miesten kilpailun.[36]
- Jukolan viesti kilpailtiin 14.–15.6. Kuopiossa. Miesten Jukolan voitti Kalevan Rasti kolmannen peräkkäisen kerran. Naisten Venlojen viestissä Tampereen Pyrintö sijoittui toiseksi.[37]
Taekwondo muokkaa
- Taekwondon Euroopan-mestaruuskilpailuissa 2.–4.5. Bakussa, Azerbaidžanissa Suvi Mikkonen saavutti pronssia alle 53-kiloisten sarjassa.[38]
Taitoluistelu muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 24.–30.3. Saitamassa, Japanissa Juulia Turkkila sijoittui naisten lyhytohjelmassa 29:nneksi sekä pari Henna Lindholm / Ossi Kanervo jäätanssin lyhytohjelmassa 26:nneksi.[39]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 13.–19.1. Budapestissa, Unkarissa Juulia Turkkila sijoittui naisten yksinluistelussa 12:nneksi, Henna Lindholm / Ossi Kanervo jäätanssissa 20:nneksi ja Valtter Virtanen miesten yksinluistelun lyhytohjelmassa 29:nneksi.[40]
- Muodostelmaluistelun maailmanmestaruuskilpailuissa 4.–5.4. Courmayeurissa, Italiassa Marigold IceUnity voitti kultaa ja Rockettes saavutti pronssia.[41]
Uinti muokkaa
- Lyhyen radan maailmanmestaruuskilpailuissa 3.–7.12. Dohassa, Qatarissa suomalaisista loppukilpailuun selviytyi vain naisten 4 × 100 metrin sekauintiviestijoukkue, joka sijoittui kuudenneksi ja jossa uivat Mimosa Jallow, Jenna Laukkanen, Emilia Pikkarainen ja Hanna-Maria Seppälä.[42]
- Pitkän radan Euroopan-mestaruuskilpailuissa 18.–24.8. Berliinissä, Saksassa Ari-Pekka Liukkonen saavutti pronssia 50 metrin vapaauinnissa Suomen-ennätyksellä 21,93. Naisten 4 × 100 metrin vapaauintiviestijoukkue, jossa uivat Hanna-Maria Seppälä, Noora Laukkanen, Mimosa Jallow ja Jenna Laukkanen, sijoittui kuudenneksi. Sekajoukkueiden 4 × 100 metrin sekauintiviestissä Mimosa Jallow, Eetu Karvonen, Tanja Kylliäinen ja Ari-Pekka Liukkonen sijoittuivat seitsemänneksi. Uimahypyissä Iira Laatunen ja Taina Karvonen sijoittuivat ponnahduslautahyppyjen parikilpailussa seitsemänneksi sekä Laatunen yhden metrin ponnahduslautahypyissä yhdeksänneksi.[43]
Yleisurheilu muokkaa
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 12.–17.8. Zürichissä, Sveitsissä Antti Ruuskanen voitti keihäänheitossa kultaa ja samassa lajissa Tero Pitkämäki yksi pronssille sekä Lassi Etelätalo neljänneksi. Jukka Keskisalo oli 3 000 metrin estejuoksussa kuudes, Hanna-Maari Latvala 200 metrin juoksussa, Minna Nikkanen seiväshypyssä ja Sanna Kämäräinen kiekonheitossa seitsemäs sekä Oskari Mörö 400 metrin aitajuoksussa ja David Söderberg moukarinheitossa kahdeksas.[44]
- Nooralotta Neziri sivusi 100 metrin aitajuoksun Suomen-ennätystään 29.6. Jämsässä ajallaan 13,04 ja paransi 13.7. Kuortaneella ennätyksen aikaan 12,98.[45] Viestijuoksun SM-kilpailuissa 5.7. Lahdessa Jyväskylän Kenttäurheilijat juoksi naisten 4 × 100 metrin viestijuoksun alkuerissä seurajoukkueiden Suomen-ennätyksen 44,64 ja sivusi sitä loppukilpailussa.[46] Sandra Eriksson juoksi 12.7. Glasgow'ssa Timanttiliigan kilpailussa 3 000 metrin estejuoksun Suomen-ennätyksen 9.24,70.[47] Minna Nikkanen paransi seiväshypyn Suomen-ennätystä kahdesti: 3.8. Kuopiossa Kalevan kisoissa tulokseen 451 ja 29.8. Helsingin Narinkkatorilla Suomi–Ruotsi-maaottelussa tulokseen 452.[48] Oskari Mörö juoksi EM-kilpailujen välierässä 13.8. Zürichissä 400 metrin aitajuoksun Suomen-ennätyksen 49,08.[49]
Lähteet muokkaa
- Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 36. Suomen Urheilumuseo, 2015. ISBN 978-952-6644-06-6.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Tikander 2015, s. 11
- ↑ Tikander 2015, s. 30–31
- ↑ Tikander 2015, s. 45, 82
- ↑ Tikander 2015, s. 35
- ↑ Tikander 2015, s. 37–38
- ↑ Tikander 2015, s. 84, 188
- ↑ Tikander 2015, s. 61, 101, 132, 159, 171, 247–248
- ↑ Tikander 2015, s. 9, 247
- ↑ Tikander 2015, s. 135, 203
- ↑ Tikander 2015, s. 9, 117, 162–163
- ↑ Tikander 2015, s. 42–44
- ↑ Tikander 2015, s. 220–221
- ↑ Tikander 2015, s. 118, 222
- ↑ Tikander 2015, s. 149
- ↑ Tikander 2015, s. 144–145, 148–149, 231–232
- ↑ Tikander 2015, s. 148–152, 236–237
- ↑ Tikander 2015, s. 37
- ↑ Tikander 2015, s. 153, 250
- ↑ Tikander 2015, s. 169, 249
- ↑ Tikander 2015, s. 150, 152, 255
- ↑ Tikander 2015, s. 88, 90, 256
- ↑ Tikander 2015, s. 38, 62, 64
- ↑ Tikander 2015, s. 261
- ↑ Tikander 2015, s. 33–35
- ↑ Tikander 2015, s. 80, 207
- ↑ Tikander 2015, s. 48, 50, 207
- ↑ Tikander 2015, s. 59, 80, 84, 207
- ↑ Tikander 2015, s. 78, 82
- ↑ Tikander 2015, s. 48, 274
- ↑ Siukonen, Markku & Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 35, s. 264. Minerva Kustannus Oy, 2014. ISBN 978-952-492-855-7.
- ↑ Suomi ringeten maailmanmestari 2014 13.1.2014. VG-62. Viitattu 13.10.2022.
- ↑ Tikander 2015, s. 48
- ↑ Tikander 2015, s. 181, 276
- ↑ Tikander 2015, s. 122, 124–126, 285
- ↑ Tikander 2015, s. 92–93, 285
- ↑ Tikander 2015, s. 99, 286
- ↑ Tikander 2015, s. 114–115, 286
- ↑ Tikander 2015, s. 99, 288
- ↑ Tikander 2015, s. 85, 290
- ↑ Tikander 2015, s. 53–54, 290
- ↑ Tikander 2015, s. 89, 290
- ↑ Tikander 2015, s. 179, 297
- ↑ Tikander 2015, s. 139, 141–142, 297–298, 301
- ↑ Tikander 2015, s. 135–139, 312–313
- ↑ Tikander 2015, s. 120, 127, 325
- ↑ Tikander 2015, s. 123, 325
- ↑ Tikander 2015, s. 126, 325
- ↑ Tikander 2015, s. 132, 144, 325
- ↑ Tikander 2015, s. 136, 324