Wikipedia

Suomen koripallomaajoukkue

Suomen koripallomaajoukkue (lempinimeltään Susijengi) edustaa Suomea miesten koripallon maajoukkuekilpailuissa. Joukkue toimii Suomen koripalloliiton alaisuudessa. Maajoukkue on selviytynyt Euroopan-mestaruuskilpailuihin yhteensä kuusitoista kertaa. Paras sijoitus on ollut vuoden 1967 kilpailuiden kuudes sija. Koripallomaajoukkue on Suomen ainoa karsintojen kautta olympialaisiin selviytynyt palloilujoukkue. Tämä tapahtui vuoden 1964 olympialaisissa. Myös vuonna 1952 maa pelasi olympialaisissa, mutta tällöin se pääsi mukaan kisaisäntänä. Vuonna 2014 maajoukkue eteni villi kortti -menettelyn kautta ensimmäistä kertaa maailmanmestaruuskilpailuihin.

Suomi
Lempinimi Susijengi,[1] Sudet[2]
Valmentaja Suomi Lassi Tuovi
Fiba-ranking 35. [3]
Liittyi Fibaan 1939
fiba-alue FIBA Europe
Kansallinen liitto Suomen koripalloliitto
{{{title}}} jersey
Team colours
Team colours
{{{title}}}
{{{title}}} jersey
Team colours
Team colours
{{{title}}}
Olympialaiset
Esiintymiset 2
Mitalit ei
Maailmanmestaruuskilpailut
Esiintymiset 2
Mitalit ei
Euroopan-mestaruuskilpailut
Esiintymiset 16
Mitalit ei

Maajoukkueen tunnusvärit ovat sininen ja valkoinen, ja vuodesta 2002 joukkueen tunnuksena on ollut susi. Maajoukkueen pääasiallinen kotiareena on Vantaan Energia -areena. Henrik Dettmann toimi maajoukkueen päävalmentajana vuodesta 2004 vuoteen 2021, ja hänellä on myös eniten otteluita päävalmentajana. Tuukka Kotilla on eniten pelejä maajoukkueessa ja Kari Liimolla eniten pisteitä.

Historia muokkaa

Pääartikkeli: Suomen koripallon historia

Toiminnan alku ja ensimmäiset EM-kilpailut muokkaa

 
Vuoden 1939 EM-kilpailuiden joukkue.

Suomen Koripalloliitto perustettiin helmikuussa 1939 Helsingin Osuuskaupan kerhohuoneistossa.[4] Pari kuukautta aikaisemmin Suomen Pesäpalloliitto oli päättänyt ottaa koripallon omaan ohjelmistoonsa.[5] Koripallotoimintaa pyörittivät maassa siis samanaikaisesti kaksi liittoa.[6] Kun selvyyttä asiaan ei ehditty saada ennen vuoden 1939 EM-kilpailuita, päätti Pesäpalloliitto lähettää oman joukkueensa EM-kilpailuihin.[7] Ensimmäisissä EM-kilpailuissaan Suomi hävisi kaikki seitsemän otteluaan. Suurimman tappion, 112–9, maa koki Liettuaa vastaan.[8] Kisojen jälkeen Pesäpalloliitto luopui koripallotoiminnasta ja vastuu toiminnasta siirtyi Koripalloliitolle.[9]

Sotien jälkeen koripallo kärsi Suomessa talousvaikeuksista.[10] Vuonna 1946 maa oli jo lähtemässä Geneven EM-kilpailuihin, mutta joutui lopulta vetäytymään taloudellisten syiden takia.[11] Kaksi vuotta tämän jälkeen Suomeen saapuivat mormonit, jotka levittivät koripalloa muualle maahan.[12] Maahan saapuneesta ryhmästä Robert Petersen jäi Suomeen.[13]

1950-luku: Helsingin olympialaiset ja viidet EM-kilpailut muokkaa

 
Suomi–Meksiko vuoden 1952 olympialaisissa. Kuvassa Suomen maajoukkueen jäsenistä Raimo Lindholm (5) ja Timo Suviranta (6).

Vuonna 1950 järjestettiin koripallon maailmanmestaruuskilpailut, joihin osallistumisesta myös Suomi karsi Nizzassa. Suomi oli karsintojen kuudes eikä näin ollen päässyt kisoihin.[4] Helsingin olympialaisten koripalloturnaukseen Suomi pääsi automaattisesti mukaan kisaisäntänä.[14] Suomen joukkue hävisi kaikki kolme alkulohkopeliään Neuvostoliitolle, Bulgarialle ja Meksikolle.[15] Seuraavat arvokisat olivat vuoden 1953 EM-kilpailut, joihin Suomi osallistui. Suomen sijoittui alkulohkossaan neljänneksi ja voitti turnauksessa Libanonin.[16] Suomen lopullinen sijoitus oli kahdestoista.[17] Kaksi vuotta myöhemmin Suomi osallistui Unkarin EM-kilpailuihin, joissa joukkue hävisi kaikki kolme alkusarjaotteluaan.[18] Suomen lopullinen sijoitus oli kymmenes. Maa osallistui EM-kisoihin vielä kaksi kertaa vuosikymmenen aikana. Bulgarian kisoissa Suomi sijoittui yhdenneksitoista ja Turkin kisoissa maan sijoitus oli kolmastoista.[17]

1960-luku: Selviytyminen olympialaisiin ja kotikisat muokkaa

 
Suomen koripallojoukkue Tokion vuoden 1964 olympialaisissa. Joukkue sijoittui olympiaturnauksessa 11:ksi.

1960-luvun alussa maajoukkuetta nuorennettiin ja uusia pelaajia ajettiin sisään joukkueeseen.[19] Tulosta ei kuitenkaan näkynyt vielä EM-kisoissa 1961 eikä 1963, joissa Suomi sijoittui neljänneksitoista.[17] Päävalmentajana toiminut Kalevi Tuominen luotti joukkueeseensa ja halusi lähettää sen olympiakarsintoihin Geneveen.[20] Olympiakomitea suostui maksamaan matkan sillä ehdolla, että Suomi selviytyisi olympialaisiin.[19] Karsinnoissa Suomi voitti lohkonsa ilman tappioita.[21] Ratkaisevassa ottelussa Suomi kohtasi Bulgarian, jonka joukkue voitti loppukirin ansiosta. Voitto varmisti myös Suomen pääsyn olympialaisiin.[22] Suomen koripallomaajoukkue onkin edelleen ainoa suomalainen palloilujoukkue, joka on selviytynyt karsintojen kautta olympialaisiin.[23] Olympialaiset Suomi aloitti voitolla Etelä-Koreasta. Toisessa ottelussa Suomen joukkue kohtasi Yhdysvallat ja johti ottelua alussa. Yhdysvallat kuitenkin voitti ottelun luvuin 51–77. Viimeisessä alkusarjan ottelussa Suomi hävisi Uruguaylle, mihin kaatuivat mahdollisuudet mitaleille.[24] Jatkolohkossa Suomi voitti Australian ja Perun, ja joukkue pääsi pelaamaan sijoista 9–12. Ensimmäinen sijoitusottelu päättyi tappioon Japania vastaan. Sijoista 11–12 käydyssä ottelussa Suomi voitti Meksikon 73–72 .[25]

Vuosikymmenen aikana Suomi sai järjestettäväkseen historiansa ensimmäiset EM-kilpailut. Kisat järjestettiin vuonna 1967 ja Suomi sai kisaisännyyden myötä osallistumisoikeuden kisoihin. Alkulohkossaan Suomi hävisi vain kaksi ottelua ja voitti muun muassa Tšekkoslovakian, jota pidettiin yleisesti yhtenä maanosan parhaimmista maista.[26] Kisojen kuumin ottelu käytiin Suomen ja Jugoslavian kesken. Ottelu jouduttiin muun muassa keskeyttämään ja ottelu jatkui vasta kun FIBA:n pääsihteeri uhkasi sulkea Suomen ulos kisoista.[27] Ottelu päättyi lopulta Suomen tappioon, ja joukkue menetti mahdollisuutensa voittaa EM-mitalin.[28] Sijoitusotteluissa Suomi saavutti voiton sekä tappion ja sijoittui kuudenneksi, mikä on edelleen maajoukkueen historian paras saavutus.[29]

1970- ja 1980-luvun vaatimaton jakso muokkaa

Kotikisojen menestyksen jälkeen maajoukkue ei onnistunut pääsemään arvokilpailuihin. Kymmenen vuoden tauon jälkeen, vuonna 1977, maa selviytyi Belgiassa järjestettyihin kisoihin. EM-kilpailut eivät sujuneet kuitenkaan viime kisojen tapaan, ja alkulohkon jälkeen maa oli edelleen ilman voittoja.[30] Kisojen sijoituspeleissä Suomi voitti ensin Ranskan pisteellä, mutta hävisi tämän jälkeen Espanjalle.[31]

Pohjoismaiden-mestaruusturnauksessa Suomi voitti kultaa vuosina 1970, 1978, 1980 ja 1983. Tämän jälkeen maa ei voittanut miehissä PM-kultaa.[32]

1990-luku: Selviytyminen Kreikan EM-kilpailuihin muokkaa

Vähäisen menestyksen myötä Henrik Dettmann hankittiin maajoukkueen päävalmentajaksi vuonna 1991.[33] Ensimmäisessä karsintaturnauksessa Suomi saavutti loppuottelupaikan ja voitti ratkaisevassa ottelussa Englannin. Jatkokarsinnoissa Suomi voitti Venäjän, Ukrainan kahdesti sekä Bosnia ja Hertsegovinan kotona. Kun Venäjä voitti Bosnia ja Hertsegovinan, Suomen kisapaikka varmistui.[34] Itse kisoissa Suomi hävisi kaikki alkulohkon pelinsä. Tiukimman pelin maa hävisi kahdella pisteellä Turkille.[35] Pettymys kotimaassa olikin suuri Suomen jäätyä voitoitta, vaikka maan jatkoonpääsyä pidettiin epätodennäköisenä.[36] Dettmann lopetti maajoukkueen valmentamisen vuonna 1997, jolloin hän siirtyi Saksan maajoukkueen päävalmentajaksi.[37]

2000-luku: Nousu B-divisioonasta muokkaa

 
Suomi–Montenegro vuonna 2010.

Vuonna 2003 FIBA teki uudistuksen, jolla Euroopan maajoukkueet jaettiin A- ja B-divisioonaan. Tämän myötä EM-karsinnat tulisivat toimimaan olympiakarsintoina.[38] Tämän seurauksena Suomi putosi B-divisioonaan vuosiksi 2005–2007.[29] Syyskuussa 2007 maajoukkue onnistui nousemaan takaisin A-divisioonaan voitettuaan ratkaisevassa nousuottelussa Romanian luvuin 111–61.[39] Nousun myötä Suomi pääsi EM-karsintoihin. Karsintojen alkulohkossa Suomi sijoittui neljänneksi ja pääsi lisäkarsintoihin.[40] Jatkokarsinnoissa Suomi joutui samaan lohkoon Ranskan ja Italian kanssa. Maa hävisi kaksi ensimmäistä ottelua, mutta voitti kaksi viimeistä ja sijoittui lohkon toiseksi ennen Italiaa.[41]

2010-luku: Paluu EM-kilpailuihin ja pääsy MM-kilpailuihin muokkaa

Karsinnoissa vuoden 2011 EM-kilpailuihin Suomi arvottiin samaan lohkoon Montenegron, Latvian, Italian ja Israelin kanssa.[42] Suomen joukkue kärsi loukkaantumisista ja voitti vain yhden ottelun.[43] Koska vuoden 2011 EM-kilpailut päätettiin laajentaa 24-joukkueiseksi, avautui Suomelle mahdollisuus päästä jatkokarsinnan kautta arvokilpailuihin.[44] Jatkokarsinnoissa Suomi voitti kaikki neljä peliään ja selviytyi EM-kilpailuihin.[45] EM-kilpailuissa Suomi sijoittui alkulohkonsa kolmanneksi ja eteni jatkolohkoihin.[46] Jatkolohkon viimeisessä pelissä Suomi sai vastaansa Slovenian, jonka voittamalla Suomi olisi edennyt puolivälieriin, mutta ottelu päättyi Slovenian 67–60-voittoon.[47]

Vuoden 2013 EM-kilpailuissa Suomi sijoittui alkulohkossaan toiseksi voitettuaan Turkin, Ruotsin, Venäjän ja Kreikan sekä hävittyään Italialle. Jatkosarjassa Suomi hävisi Kroatialle lukemin 88–63 ja Espanjalle 82–56. Viimeisessä ottelussaan Suomi voitti Slovenian 92–76, mutta ei päässyt pudotuspeleihin.[48][49] Voitto Venäjästä EM-kilpailujen alkulohkossa toi Suomen maajoukkueelle toisen sijan kilpailussa Suomen Urheilugaalan Vuoden sykähdyttävimmästä hetkestä. Yleisöäänestyksessä 24 prosenttia äänistä annettiin Susijengin saavutukselle, mikä oli kolme prosenttiyksikköä vähemmän kuin äänestyksen voittajalla.[50]

Pian EM-kisojen jälkeen Suomi päätti hakea villiä korttia vuoden 2014 MM-kilpailuihin. Helmikuussa 2014 FIBA myönsi Suomelle paikan MM-kilpailuihin, joissa maa ei ollut koskaan aiemmin pelannut.[51] Espanjan MM-kilpailuissa 2014 Suomi hävisi avausottelussaan Yhdysvalloille pistein 55–114. Toisessa ottelussa Suomi voitti Ukrainan 81–76. Tämän jälkeen Suomi hävisi Dominikaaniselle tasavallalle pistein 68–74, Turkille jatkoajalla 73–77 ja Uudelle-Seelannille 65–67. Suomi jäi alkulohkossaan viimeiseksi[52] ja sijoittui 24 maan vertailussa 22:nneksi[53].

Vuoden 2015 EM-kilpailuissa Suomi voitti alkulohkossa Venäjän sekä Bosnia ja Hertsegovinan, mutta hävisi Ranskalle, Israelille ja Puolalle sijoittuen lohkossa neljänneksi. Neljännesvälierässä Suomi hävisi Serbialle pistein 81–94.[52] Suomen lopullinen sijoitus oli kuudestoista[54].

 
Suomen maajoukkue vuoden 2017 EM-kilpailuissa

Vuoden 2017 EM-kilpailuihin Suomi osallistui isäntämaana Romanian, Israelin ja Turkin ohella.[55] Helsingissä pelatussa alkulohkossa Suomi kukisti Ranskan jatkoajalla pistein 86–84, Puolan niin ikään jatkoajalla 90–87, Kreikan 89–77 ja Islannin 83–79. Ainoan tappionsa se koki turnauksen lopulliselle voittajalle Slovenialle pistein 78–81. Istanbulissa pelatussa neljännesvälierässä Suomi hävisi Italialle 57–70[52], ja sijoittui EM-kilpailuissa lopulta 11:nneksi[56].

Kotiareena muokkaa

Pääartikkeli: Vantaan Energia -areena

Suomen maajoukkueen pääasiallisena kotiareenana on toiminut vuodesta 2007 lähtien Vantaan Energia -areena. Areenan katsojakapasiteetti on 2 600 katsojaa.[57] Vuonna 2009 Vantaan Energia ja maajoukkue tekivät yhteistyösopimuksen.[58] Energia Areenan lisäksi maajoukkue on pelannut otteluita Helsingin jäähallissa, Pyynikin palloiluhallissa ja Hartwall Areenalla.[59][60] 1990-luvulla maajoukkue käytti Helsingin urheilutaloa pelipaikkanaan ja 2000-luvun alussa LänsiAuto Areenaa.[34][61] Suomen maajoukkueen katsojaennätys on 12 167. Tämä saavutettiin EM-kisoissa 2017, kun Suomi voitti turnauksen avausottelussa Ranskan. Vuodesta 2018 lähtien Suomen kotihallina toimii Espoon Metro Areena.

Tunnukset muokkaa

 
Gerald Lee Jr. maajoukkuepaidassa.

Maajoukkueen tunnusvärit ovat sininen ja valkoinen. Joukkueen pelipaidoissa on siniset raidat kyljissä. Maajoukkueen pelipaidoissa on FIBA:n sekä Adidaksen logot. Vuodesta 2016 lähtien pelipaidoissa on ollut pääsponsori PostNordin logo.[62]

Vuodesta 2002 lähtien kaikkien Suomen maajoukkueiden tunnuksena on toiminut susi. Tällä halutaan korostaa toiminnan suomalaisuutta, urheilullisuutta, sisukkuutta sekä iloisuutta.[63]

Susijengin sisääntulobiisinä soitetaan Daruden Sandstorm ja alkuverryttelylauluna soi Susijengi 2.0 biisi.

Pelaajat ja valmentajat muokkaa

 
Maajoukkueen vuoden 2012 kapteeni Teemu Rannikko.

Nykyinen kokoonpano muokkaa

Vuonna 2022 miesten maajoukkueeseen kuului 28 vuosina 1984–2004 syntynyttä pelaajaa.[64]

Haastajamaajoukkue muokkaa

Suomen miesten haastajamaajoukkueen tehtävä on toimia varsinaiseen maajoukkueeseen pelaajia valmentavana joukkueena. Haastajajoukkueen otteluohjelmaan kuuluvat joka toinen vuosi järjestettävät universiadit ja maaottelut muiden maiden haastajamaajoukkueita vastaan.

Vuonna 2022 haastajamaajoukkueeseen kuului 15 vuosina 1997–2004 syntynyttä pelaajaa.[65]

Suomen maajoukkueen päävalmentajat muokkaa

Maajoukkueen ensimmäinen valmentaja oli virolainen Alois Suurna, joka toimi Suomen pelaajavalmentajana vuoden 1939 EM-kilpailuissa. Vasta vuonna 1950 maajoukkueeseen tuli varsinainen päävalmentaja, kun Keijo Viianen hankittiin joukkueen päävalmentajaksi. Eniten maajoukkueotteluja valmentajista on maajoukkuetta vuodesta 2004[66] lähtien valmentaneella Henrik Dettmannilla, joka elokuuhun 2016 mennessä on valmentanut maajoukkuetta 250 ottelussa[67][68].

Valmentaja Vuodet Ottelut Voitot Tappiot Voittoprosentti
  Alois Suurna 1939 7 0 7 0,0 %
  Keijo Viianen 1950 6 2 4 33,3 %
  Eino Ojanen 1951–1952
1953–1955 		34 20 14 58,8 %
  Matti Simola 1952 4 1 3 25,0 %
  Kalevi Tuominen 1955–1969 196 107 89 54,6 %
 /  Robert Petersen 1969–1972
1973–1982 		234 97 136 41,6 %
  Kauko Jämsén 1972–1973 17 6 11 35,2 %
  Kari Liimo 1982–1984 47 17 30 36,2 %
  Eero Saarinen 1984–1991 92 41 51 44,6 %
  Aaron McCarthy 1997–2001 31 17 14 54,8 %
  Ari Tammivaara 2001–2003 30 14 16 46,7 %
  Tomi Kaminen 2005 3 2 1 66,7 %
  Pekka Salminen 2008 1 1 0 100 %
  Henrik Dettmann 1992–1997
2004–2022 		195 100 95 51,3 %

Lassi Tuovi 2022

Pelaajaennätykset muokkaa

 
Hanno Möttölä on viimeisimpänä saavuttanut 1 500 pisteen rajan.
Pääartikkeli: Luettelo 1 000 pistettä Suomen koripallomaajoukkueessa tehneistä pelaajista

Suomen miesten maajoukkueessa eniten pisteitä on tehnyt Kari Liimo.[71] Maajoukkueen ottelukohtainen piste-ennätys on 43 pistettä, jonka teki Lauri Markkanen syyskuussa 2022. Aikaisempi piste-ennätys oli 42 pistettä, johon olivat yltäneet Timo Lampén, Kari-Pekka Klinga, Hanno Möttölä ja Lauri Markkanen.[72]


Eniten pisteitä muokkaa

# Nimi Pisteet
1. Liimo, KariKari Liimo 2 446
2. Sarkalahti, KaleviKalevi Sarkalahti 2 352
3. Pehkonen, SakariSakari Pehkonen 2 002
4. Möttölä, HannoHanno Möttölä 1 901
5. Lignell, RistoRisto Lignell 1 897
6. Heikkinen, JoukoJouko Heikkinen 1 739
7. Koponen, PetteriPetteri Koponen 1 734
8. Lampén, TimoTimo Lampén 1 716
8. Kasko, HeikkiHeikki Kasko 1 708
9. Pilkevaara, JormaJorma Pilkevaara 1 666

Eniten otteluita muokkaa

# Nimi Ottelut
1. Kotti, TuukkaTuukka Kotti 210
2. Heikkinen, JoukoJouko Heikkinen 190
3. Huff, ShawnShawn Huff 178
4. Lignell, RistoRisto Lignell 169
5. Möttölä, HannoHanno Möttölä 165
6. Pilkevaara, JormaJorma Pilkevaara 163
7. Liimo, KariKari Liimo 156
7. Muurinen, KimmoKimmo Muurinen 156
9. Kasko, HeikkiHeikki Kasko 154
10. Pehkonen, SakariSakari Pehkonen 153

  • Aktiiviset pelaajat vihreällä. Tilastot päivitetty 18.9.2017[73][74][75]

Turnaushistoria muokkaa

Vuoteen 1961 asti EM-kilpailuihin pystyi ilmoittautumaan jokainen maa. Tämä johti siihen, että EM-turnauksen osallistujamäärä kasvoi liian suureksi. Lopulta lopputurnaukseen osallistuvien maiden määrä rajattiin kuuteentoista. Ensimmäistä kertaa rajoitusta käytettiin vuoden 1963 EM-kilpailuissa.[76]

EM-kilpailut muokkaa

   

Olympialaiset muokkaa

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Vasara, Erkki: Koritalkoot. Helsinki: Suomen Koripalloliitto, 1990. ISBN 951-95976-1-1.
  • Simon, Mikko: Enemmän kuin peli – Menestystä elämässä ja koripallossa. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2003. ISBN 952-99075-0-8.
  • Tuominen, Kalevi & Vainio, Ville: Kallun Muistelmat. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22584-3.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Rauhanlaakso, Esa: Tiesitkö nämä neljä asiaa Susijengi-nimen taustoista? ess.fi. 7.9.2013. Mediatalo ESA Oy. Viitattu 8.9.2013.
  2. ↑ Suomi teki huiman nousun, kärsi sydäntä raastavan tappion Italialle 23.8.2010. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 26.12.2010.
  3. ↑ Ranking after FIBA Basketball World Cup 2023 Qualifiers – February 2022 Window fiba.basketball. 1.3.2022. Viitattu 6.9.2022. (englanniksi)
  4. ↑ a b Suomi-koriksen tärkeimmät rajapyykit Suomen Koripalloliitto. Arkistoitu 9.9.2017. Viitattu 1.10.2010.
  5. ↑ Vasara s. 28–29
  6. ↑ Vasara s. 30–34
  7. ↑ Vasara s. 35
  8. ↑ Schedule FIBA Europe. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  9. ↑ Vasara s. 37
  10. ↑ Vasara s. 62
  11. ↑ Vasara s. 71–72
  12. ↑ Vasara s. 119
  13. ↑ Kaikkien aikojen valmentaja. Kori-lehti, 19.5.2003, nro 3/2003, s. 8–9. Helsinki: Suomen Koripalloliitto.
  14. ↑ Vasara s. 158–159
  15. ↑ Koripallo Suomen olympiakomitea. Arkistoitu 9.4.2010. Viitattu 1.10.2010.
  16. ↑ European Championship for Men 1953 Finland FIBA Europe. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  17. ↑ a b c Accumulated historical results FIBA Europe. Viitattu 1.10.2010. (englanniksi)
  18. ↑ European Championship for Men 1955 Finland FIBA Europe. Viitattu 3.10.2010. (englanniksi)
  19. ↑ a b Simon s. 52
  20. ↑ Tuominen s. 37
  21. ↑ Vasara s. 168–169
  22. ↑ Simon s. 54
  23. ↑ TOKIO 1964 Olympiakomitea. Arkistoitu 15.2.2010. Viitattu 3.10.2010.
  24. ↑ Simon s. 55–56
  25. ↑ Vasara s. 171
  26. ↑ Vasara s. 176–179
  27. ↑ Salmi, Pentti: Koripallokirja kaudella 2009/10, s. 8. Suomen Koripalloliitto, 2009.
  28. ↑ Jugoslavia pudotti Suomen kärkikamppailuista 68–59, ennätysmäinen vihellyskonsertti oli lopettaa ottelun. Helsingin Sanomat, 5.10.1967. Helsinki:
  29. ↑ a b History FIBA Europe. Viitattu 25.12.2010. (englanniksi)
  30. ↑ European Championship for Men 1977: Finland FIBA Europe. Viitattu 25.12.2010. (englanniksi)
  31. ↑ Vasara s. 293
  32. ↑ Salmi, Pentti: Koripallokirja kaudella 2009/10, s. 21. Suomen Koripalloliitto, 2009.
  33. ↑ Simon s. 218
  34. ↑ a b Simon s. 223–225
  35. ↑ European Championship for Men 1995: Finland FIBA Europe. Viitattu 25.12.2010. (englanniksi)
  36. ↑ Simon s. 230
  37. ↑ Simon s. 300
  38. ↑ Mäkelä, Mika: Maajoukkueremontti. Kori-lehti, 2003, nro 4/2003, s. 6–7. Suomen Koripalloliitto.
  39. ↑ Miesten ja naisten EM-karsintojen pelitavat selvillä 16.11.2007. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 13.6.2009.
  40. ↑ Suomi pelaa EM-kisapaikasta vielä ensi vuonna 20.9.2008. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 25.12.2010.
  41. ↑ Suomi huimaan vierasvoittoon Italiasta – 44 vuoden odotus ohi 21.8.2009. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 25.12.2010.
  42. ↑ Suomi arvottiin huippukovaan korislohkoon 16.1.2010. Urheilulehti. Viitattu 25.12.2010.
  43. ↑ Korismiesten EM-karsinta päättyi tappioon 29.8.2010. MTV3. Viitattu 25.12.2010.
  44. ↑ Suomi pelaa koripallon EM-kisapaikasta kotiyleisön edessä 15.8. ja 21.8.2011 8.10.2010. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 25.12.2010.
  45. ↑ Koponen ja Rannikko heittivät Suomen karsintaykköseksi 25.8.2011. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 28.8.2011.
  46. ↑ Korismiehet jatkoon EM-kisoissa! 5.9.2011. YLE. Viitattu 20.9.2011.
  47. ↑ Slovenia päätti Suomen kisat 12.9.2011. YLE. Viitattu 20.9.2011.
  48. ↑ Finland: Schedule eurobasket2013.org. Viitattu 1.2.2014.
  49. ↑ Fritze, Joonas: Suomi yllätti Kreikan koripallon EM-kisoissa hs.fi. Arkistoitu 22.2.2014. Viitattu 1.2.2014.
  50. ↑ Lehtonen, Samu: Pukin maali oli sykähdyttävin urheiluhetki! yle.fi. 14.1.2014. Yleisradio. Viitattu 27.12.2015.
  51. ↑ McKeough, Alex: Susijengi nousi kymmenessä vuodessa maailman huipulle yle.fi. Viitattu 1.2.2014.
  52. ↑ a b c Basketball Finland the-sports.org. Viitattu 24.11.2017. (englanniksi)
  53. ↑ Final standings FIBA. Viitattu 24.11.2017. (englanniksi)
  54. ↑ 2015 Eurobasket Event standings fiba.com. Viitattu 24.11.2017. (englanniksi)
  55. ↑ http://yle.fi/urheilu/susijengi_pelaa_kotiyleison_edessa_2017__suomi_valittiin_em-kisojen_alkulohkon_jarjestajaksi/8524150
  56. ↑ Lopulliset sijoitukset FIBA. Viitattu 24.11.2017. (englanniksi)
  57. ↑ Vantaan Energia Areena maajoukkueiden uusi kotiluola 13.2.2007. Suomen Koripalloliitto. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 25.12.2010.
  58. ↑ Vantaan Energia Suomen maajoukkuepaitaan 4.6.2009. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 25.12.2010.
  59. ↑ Suomen ja Georgian panokset ovat huipussaan Helsingissä 12.9.2006. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 25.12.2010.
  60. ↑ Miesten maajoukkue parhaalla miehistöllä Tampereella 4.-6.8. 2.8.2004. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 25.12.2010.
  61. ↑ LänsiAuto Areenasta Suomen ’kotiluola’ EM-karsintaan 21.1.2003. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 25.12.2010. [vanhentunut linkki]
  62. ↑ PostNord on Susijengin uusi pääyhteistyökumppani basket.fi. Viitattu 10.6.2018.
  63. ↑ Maajoukkueille haetaan uutta lähtöä 31.1.2002. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 3.1.2011.
  64. ↑ Miesten maajoukkue Suomen Koripalloliitto. Viitattu 11.10.2022.
  65. ↑ Miesten haastajamaajoukkue Suomen Koripalloliitto. Viitattu 11.10.2022.
  66. ↑ Dettmannista päävalmentaja, Selkeestä valmennuksen ja koulutuksen johtaja 22.1.2004. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 27.12.2010.
  67. ↑ Henrik Dettmann 364 maaottelun jälkeen: ”Mitä enemmän näkee, sitä vähemmän osaa” - Suomen Koripalloliitto ry basket.fi. 29.8.2016. Viitattu 4.9.2016.
  68. ↑ Henrik Dettmann yhden maaottelun päässä oppi-isästään - Suomen Koripalloliitto ry basket.fi. 13.8.2015. Viitattu 4.9.2016.
  69. ↑ Salmi, Pentti: Koripallokirja kaudella 2010/11, s. 48. Helsinki: Suomen koripalloliitto, 2010.
  70. ↑ Henrik Dettmannille jo sadas maaotteluvoitto Suomen penkin päässä 3.8.2012. Suomen Koripalloliitto. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 5.8.2012.
  71. ↑ Hanno Möttölä yli tuhannen maaottelupisteen 30.8.2005. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 3.1.2011.
  72. ↑ Halonen, Mika: Susijengi teki EM-historiaa! Lauri Markkaselta ennätyksiä rikkonut hirmusuoritus – Suomi löi Kroatian ja eteni puolivälieriin Yle Urheilu. 11.9.2022. Viitattu 12.10.2022.
  73. ↑ Suomen maajoukkue: Tilastot ja ennätykset Suomen Koripalloliitto. Arkistoitu 1.1.2018. Viitattu 19.9.2017.
  74. ↑ Salmi, Pentti: Koripallokirja kaudella 2010/11, s. 88. Helsinki: Suomen koripalloliitto, 2010.
  75. ↑ Salmi, Pentti: Koripallokirja kaudella 2010/11, s. 64. Helsinki: Suomen koripalloliitto, 2010.
  76. ↑ Eurobasket history – the 60's FIBA Europe. Viitattu 7.1.2011. (englanniksi)

Kirjallisuutta muokkaa

  • Wickström, Mika & Taatila, Hippo: Susijengi. Pohjolan perukoilta Euroopan huipulle. Helsinki: Tammi, 2014. ISBN 978-951-31-8229-8.

Aiheesta muualla muokkaa


FIBA Europen maajoukkueet

Alankomaat | Albania | Andorra | Armenia | Azerbaidžan | Belgia | Bosnia ja Hertsegovina | Bulgaria | Englanti | Espanja | Georgia | Irlanti | Islanti | Israel | Italia | Itävalta | Kreikka | Kroatia | Kypros | Latvia | Liettua | Luxemburg | Malta | Moldova | Montenegro | Norja | Pohjois-Irlanti | Pohjois-Makedonia | Portugali | Puola | Ranska | Romania | Ruotsi | Saksa | San Marino | Skotlanti | Serbia | Slovakia | Slovenia | Suomi | Sveitsi | Tanska | Tšekki | Turkki | Ukraina | Unkari | Wales | Valko-Venäjä | Venäjä | Viro | Yhdistynyt kuningaskunta

Entisiä joukkueita: DDR | Jugoslavia | Neuvostoliitto | Tšekkoslovakia

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_koripallomaajoukkue&oldid=22292146”