Wikipedia

Salmen venehaudat

viikinkiaikainen hautapaikka Virossa

Salmen venehaudat sijaitsevat Salmen kylässä Saarenmaalla Virossa. Ne ovat kaksi 30 metrin etäisyydellä toisistaan olevaa venehautaa, joihin haudattiin yhteensä noin 40 vainajaa suunnilleen 750 jaa. eli merovingiaikana. Löytömateriaali viittaa siihen, että hautauksen suorittivat skandinaviset miehet soturitovereilleen, jotka olivat kuolleet väkivaltaisen kuoleman. Venehaudoista ensimmäinen, eli Salme I, löydettiin vuonna 2008 ja toinen, Salme II, vuonna 2010.[1][2][3]

Salmen venehaudat
Salme muinaslaev
Sijainti

Salmen venehaudat
Koordinaatit 58°10′3″N, 22°15′2″E
Valtio Viro
Historia
Tyyppi Venehautaus
Huippukausi Viikinkiaika
Valtakunta Viro
Merkitys Kaksi venehautaa
Aiheesta muualla

Salmen venehaudat Commonsissa

Löytö ja tutkimus muokkaa

Salme I muokkaa

Syksyllä 2008 rakennettiin Salmen kylän koulun vieressä pyörätietä, jonka yhteydessä kaivettiin kaapeleita varten kaivantoa. Kaivannosta nousi kaivinkoneen kauhassa luita ja ruosteinen teräase, jotka kiinnittivät työmiesten huomion. Aluksi niitä luultiin toisen maailmansodan taisteluissa kuolleiksi sotilaiksi, mutta asiantuntija huomasi esineen todellisen iän. Työt keskeytettiin ja suoritettiin pelastuskaivaus, jota johtamaan tuli Jüri Peets Tallinnan yliopiston Historian laitokselta ja Külli Rikas Saarenmaan museosta. Laivan kaivauksia suoritti Marge Konsa Tarton yliopistosta.[4]

Löytöpaikka sijaitsee noin 230 metriä Riianlahden rannasta ja 200 metriä Salmejőesta pohjoiseen [5], aivan tien varressa. Paikka on nykyään 4,58 metriä merenpinnan yläpuolella, mutta hautaamisen aikana se on sijainnut aivan meren ranta-alueella, koska esimerkiksi 800-luvulla merenpinta oli 2,7 metriä nykyistä korkeammalla. Siihen aikaan Salmejően äyräät olivat veden alla ja merivesi ulottui koko Saarenmaan lounaisossa oleva Sőrvenniemen yli tehden siitä saaren. Joen kohdalla lainehti noin 70−100 metriä leveä salmi. Hautapaikka sijaitsee salmen pohjoisranalla emäsaaren terävän niemen kärjessä. Tämän kohteen tutkimukset saatiin päätökseen vuonna 2009.[1][3][6]

Salme II muokkaa

Vuonna 2010 arkeologin laajensivat tutkimusaluetta maatalon pihamaalle, jossa oli löytynyt ihmisluita aikaisemmalla kaapelityömaalla. Testikaivauksissa kesällä 2010 löytyi heti miekanosia ja veneen niittejä. Veneen jäännökset olivat vain 15−20 senttimetrin syvyydessä. Veneestä ei aiemmin tiedetty mitään eikä Saarenmaan museo ollut vastaanottanut kohteen läheltä edes irtolöytöjä. Veneen löytyminen oli suuri yllätys.[2][3]

Koska vainajat oli pinottu toistensa päälle, vaikeutti se kaivauksien suorittamista. Jotta vainaja ja hänelle hautaan lasketut esineet voitiin yhdistää keskenään, tuli kaivauksessa edetä hitaasti. Esimerkiksi eräs luuranko todettiin 1900-luvulle kuuluvaksi, koska sen yhteydestä löydetty veitsi kuului hiljan käytössä olleeseen veitsityyppiin. Vainaja toimitettiin viranomaisille ja vainaja on ilmeisesti kuollut yhteenotossa Neuvostoliiton puna-armeijan kanssa syksyn 1941 taisteluissa. Toinen taisteluihin liittyvä löydös oli pommikuoppa, jonka täytetty jäänne havaittiin veneen kyljessä. Pommikuoppa oli täytetty samalla aineksella, jonka räjähdys oli nostanut pinnalle. Kuoppaan kulkeutui silloin pelinappuloita, luita, veneen niittejä ja pari miekan katkelmaakin, sekä kranaatin sirpaleita.[7]

Kesän 2010 kaivauksissa löydettiin 28 luurankoa nelikerroksisesta kasasta. Niiden tutkiminen oli hidasta, koska analysoitavaa oli paljon. Materiaalina kertyi vielä 230 eläinluuta, joista 95 kuului koirille, 10 linnuille ja 2 kalalle. Niiden statigrafian selvittäminen vei aikaa.[8][9]

Geologinen analyysi paljasti hautaamisen keskeytymisen. Veneen sisältä löytynyt hiekka ja sora vaikutti rantavoimien tuomalta. Ainoastaan vainajat oli peitetty lapioimalla hiekkaa heidän peitoksi. Muu osa veneestä jätettiin hautaamatta ja erityisesti hautakumpu, joka on venehaudoissa yleinen, jäi kasaamatta. Näkyviin jäänneet osat lahosivat ja hautaus tasottui maan pinnan tasalle. Myöhemmin loputkin jäljet peittyivät tuulen ja veden tuomiin kerroksiin. Kaivaukset saatiin päätökseen vuonna 2012.[6][7][10]

Hautavene Salme I muokkaa

Veneen säilyminen muokkaa

Tutkittavaksi jäänyt osa veneestä käsitti vain haudatun veneen kohdan ja keulan, sillä kaivuri oli kauhaissut lähes koko veneen peräosan pois lukuun ottamatta 35 senttimetriä pitkää ahterin osaa. Muutenkin veneestä oli jäljellä vain hiekassa näkyvä väriaines, sillä lähes kaikki mäntyisen veneen puuosat olivat lahonneet pois. Veneen rautaiset osat olivat säilyneet pohjasta mitattuna 50 senttimetrin korkeudelle saakka. Veneestä kertoi vain maan tumma värjäytymä, joka on ilmeisesti puusta ja tervasta peräisin, sekä 275 rautaniittiä ja 8 naulaa [5], joilla veneen laudotus oli yhdistetty. Niittirivistön suoruudesta voidaan päätellä, ettei venehautaa ole ryöstetty. Vene oli haudattu meren huuhtomaan hiekkaan keula kohti koillista, mikä on ollut tavallista siihen aikaan.[4][5][11][1][12][3]

Veneen rakenne muokkaa

Veneen pituuden määrittämiseksi oli onnekasta, että osa veneen perästä oli säilynyt. Vello Mässin tekemän rakenneanalyysin perusteella vene oli 11,5 metriä pitkä, 2 metriä leveä ja partaan korkeus 75 senttimetriä keskeltä. Veneen syväys oli vain 40 senttimetriä. Laidat oli rakennettu 27-28 senttimetriä [12] leveistä laudoista, joita niitit puristivat yhteen. Niitit olivat 3−4 senttimetriä pitkät, joten lautojen oli täytynyt olla vain 1,5−2 senttimetriä paksuja. Laidassa oli neljä lautaa rinnakkain ja ne oli tuettu veneen sisäpuolelta ehkä 8 kaarella, joista 5. kaari oli osittain säilynyt näkyvänä. Veneen pohjoispäästä löydettiin jäänteitä kölistä, joka oli 15 senttimetriä leveä. Veneestä ei löydetty merkkejä mastosta, joten se oli pelkästään soutamalla kulkeva vene. Airoja oli ainakin 12. Se oli helposti ohjattava, nopea soutaa ja siis tyypiltään rynnäkkövene eli sotalaiva, jolla pystyi rantautumaan matalaan veteen.[4][13][1][14]

Vainajat muokkaa

Vainajia oli 7 miestä, iältään 18−45 vuotta ja heidän pituutensa olivat 175−180 senttimetriä. Osa vainajien luista saatiin talteen kaapelityömaan kasasta, joten kaksi miehistä lepäsivät laivan perässä. Kolme vainajaa löytyi veneen keskeltä ja loput kaksi keulaosan keskeltä. Vanhin vainaja, joka oli yli 40-vuotias, löytyi peräpään alueelta. Luista päätellen väkivallan merkkejä ei näkynyt, mutta useimmilla oli havaittavissa keripukin aiheuttamia vaurioita luustossa ja hampaissa.[11]

Osa vainajien asennoista voitiin dokumentoida. Veneen keskikohdassa lepäsivät kolme miestä toisiinsa nojaten. Ensimmäinen makasi veneen paapuurin puolella puoli-istuvassa asennossa leuka rintaan painautuneena ja katse kohti takaviistoon. Hänen sylissään oleva mies makasi kyljellään polvet koukussa ja kasvot suunnattuina veneen laitaa vasten nojaten ensimmäisen miehen rintaan. Kolmas mies makasi vatsallaan katsoen samaan suuntaan kuin kaksi muuta miestä. Viides mies oli ehkä aseteltu nojaamaan paapuurin laitaa vasten, mutta oli sitten valunut alas. Lähinnä keulaa sijainnut vainaja makasi selällään vasen jalka taittuneena toisen alle. Peräosan miesten hautaamisasennoista ei voida sanoa mitään.[11]

Löytöesineistö muokkaa

Miekat ja kaksi ovaalin muotoista keihäänkärkeä löytyivät veneen perästä. Miekat olivat hajonneet osiin, joista löydettiin kahvan kolmiomainen ponsi (Petersenin tyyppiä A), tupen pronssinen U-muotoinen kärki ja palasia kolmesta miekasta, joista kaksi olivat kaksiteräisiä ja yksi yksiteräinen. Yksiteräiset miekat olivat 108 ja 74,5 senttimetriä pitkiä. Miekoissa oli merkkejä polttamisesta, joten ne olivat tahallaan tuhottuja [2]. Veneen perästä löytyi myös 18 veistä, 6 nuolenpäätä ja 8 kovasinta. Rautainen putkikirves, joka oli puutyöstöä varten valmistettu, löytyi laivan keskiosasta yhdessä piikivien ja pihkakimpaleen kanssa. Esineistö kuuluu tyypiltään 700−900-luvuille.[4][5][15]

Peräpäästä löytyi sarvesta valmistettu kampa. Ajanvietteeksi oli mukaan otettu lautapelit, joista löydettiin 71 puolipallon muotoista valaan- ja naudan luusta valmistettua pelinappulaa. Hiekan seulonnassa löytyi vielä palasia neljästä muusta pelinappulasta. Mukana olivat ilmeisesti kahden pelilaudan nappulat. Nappulat olivat 3,6−4,6 senttimetriä leveät ja 1,7−3,5 korkeat. Peli oli ilmeisesti kahden henkilön pelattava Hnefatafl, joka on eteläeurooppalaisen strategiapelin eräs pohjoinen versio. Pelin säilyneeseen nappulasarjaan kuului monta "soturia" ja yksi "kuningas", joista viisi oli koristeltu kaiverruksin, jotka esittävät muun muassa miestä, valasta ja laivaa. Kuningasnappula oli muita nappuloita suurempi [2].[4][5][16][17][3]

Veneestä löytyi palasia vähintään kahdesta nopasta, jotka oli valmistettu sarvesta. Tahkoihin merkityt silmät oli kaiverrettu pisteenä, joiden ympärille oli piirretty kaksi sisäkkäistä ympyrää. Nopat eivät olleet aivan kuutioita, vaan hieman pitkänomaisia. Silmänumerotkaan eivät noudattaneet nykynoppien merkintäkaavaa ("vastakkaisten sivujen summa on seitsemän"), joten niitä käytettiin toisenlaiseen peliin.[5][1][16] Keskeltä venettä löytyi suuri kalkkikivi, jonka halkaisija oli 40 senttimetriä. Kiven vieressä makasi vainajan kallo.[1]

Eläinten luut muokkaa

Veneen perästä löydettiin lampaanluita ja keskeltä sekä keulasta naudan- ja sianluita. Lisäksi tavattiin metsästyshaukkojen luita. Ne kuuluivat kana- ja varpushaukoille. Analysoimalla löydettyjä 654 naudan, vuohen ja lampaan luuta, voitiin päätellä yksilöiden lukumääriä. Hiehoja oli haudattu kaksi, vasikoita kaksi ja suurempia nautoja kaksi. Vuohien ja lampaiden luita oli ainakin 10 yksilöstä. Myös kahden eri sian luita löydettiin. Eläimet laskettiin veneeseen teurastettuina. Ruhojen päät puuttuivat ja luut kuuluivat eläinten lihaisimpiin osiin. Kaivauksista löytyi kuitenkin eläinten hampaita. Hauta-antimet oli tarkoitettu ilmeisesti ruokauhreiksi.[11][9]

Kanahaukka ja varpushaukka olivat naaraita. Haukkoja käytettiin linnustamiseen, joko urheilumielessä tai ravinnoksi. Koiran puuttuminen venehaudasta pistää silmään, sillä sitä käytettiin saaliin noutamisessa hyväksi.[11]

Ajoitus muokkaa

Laivahautauksen ikä pääteltiin lautojen rippeistä sekä eläin- ja ihmisluista. Radiohiiliajoituksen mukaan hautaus tehtiin 650–720 jaa. eli merovingiajalla. Vene vaikutti sen sijaan vanhemmalta ja oli rakennettu jo 600-luvun alkupuolella.[4][11] Yksi ajoitus otettiin veneen alta. Se antoi ajoituksen 100−200 jaa., mikä viittaa aikaan, jolloin hautapaikka oli vielä veden alla.[1]

Hautavene Salme II muokkaa

Veneen rakenne muokkaa

Vene löytyi täysin maatuneena, joskin kaikki kovat esineet ja luurangot olivat jäljellä. Veneen muoto ilmeni veneen rautaniiteistä ja rantahiekan tummasta, lahonneen puun jättämästä, patinasta. Sen mukaan vene haudattiin samassa asennossa kuin Salme I eli keula kohti koillista. Toisen maailmansodan aikainen neuvostoliittolainen pommi oli räjähtänyt veneen kohdalla ja aukaissut kohteen pommikuopan muodossa. Suuri osa luista ja esineistä olivat kuitenkin valuneet takaisin kuoppaan ja löytyivät kaivauksissa.[2]

Salme II oli suurempi vene kuin Salme I. Se oli 17,5 metriä pitkä ja 2,5 metriä leveä [18][10][14].Veneen parras oli keskeltä 1,1 metriä korkea.[14] Veneen laitoja tuki 14 kaarta, jotka oli ilmeisesti ommeltu kiinni laitoihin joustavuuden varmistamiseksi.[10] Kyljet muodostuivat 6-7 laudasta, jotka niitattiin yhteen kaikkiaan noin 1000 niitillä. Niitit olivat vankempia kuin Salme I:ssa. Ne olivat 7−9 millimetriä paksut ja 6−7,5 senttimetriä pitkät, jolloin veneen laidat oli tehty 3 senttimetriä paksuista laudoista. Pisimmät niitit, joita löytyi neljä, olivat 14−15 senttimetriä pitkiä ja 12−13 millimetriä paksut. Kölissä oli veneen keskellä tumma lahonnut keskittymä, jonka perusteella arvellaan siinä olleen maston kiinnityspaikka. Kiinnityksessä olisivat olleet apuna siitä löydetyt pitkät niitit. Kyseessä olisi siten vanhin Itämeren piiristä löydetty purjeveneen jäännös. Myös soutajien penkkien kohdilta löytyi tummempaa maannosta. Jälkien ja veneen pituuden perusteella päätellään airoparien lukumääräksi 7-10, joten venettä souti 14−20 henkilöä. Airoja ei kuitenkaan löytynyt elleivät sitten veneen maannoksen yläosasta löytyneet hiiltyneet jäänteet olleet juuri niitä.[2][19]

Vainajat muokkaa

Venehautaus oli suoritettu erikoisella tavalla. Kun vene oli asemoitu paikalleen, asetettiin ensimmäiseen kerrokseen miehiä veneeseen keskikohtaan poikittain kaaripuiden väliin kasvot kaakkoon tai luoteeseen. Sitten ladottiin edellisten päälle uusi kerros vainajia vartalot veneen pituussuuntaan. Loput miehistä ladottiin vielä kahteen kerrokseen vartalot veneen pituussuuntaa edellisten vainajien päälle. Pinosta löytyi yhteensä 28 vainajaa. Osalle miehistä annettiin miekka rinnalle tai vatsan päälle, osan miekka tuhottiin tulessa ja vännettiin mutkalle tai katkottiin palasiksi. Miesten päälle oli ripoteltu pelinappuloita ja lopuksi heidät peitettiin 12 kilvellä.[2][8]

Edellä kuvatussa pinossa ei ollut kaikki vainajat. Kaikkiaan 33 vainajasta viimeiset viisi haudattiin erilleen. Kaksi heistä makasi paapuurin puoleisella laidalla vieressään kilvet ja miekan katkelmat. Heidän viereen oli laskettu koira, joka oli ensin teurastettu lyömällä se kahtia. Toisen miehen olkapää oli hakattu murksaksi ja toisen päästä löytyi kaksi vakavaa vammaa, jotka olivat johtaneet hänen kuolemaan.[2]

Eläinten luita muokkaa

Vainajien kanssa oli haudattu 5−6 koiraa [18], toisin kuin Salme I:ssä, jossa ei ollut yhtään koiraa. Osa koirista makasivat isäntänsä lähellä ja ne oli teurastettu ennen hautaan panemista. Ensimmäisenä kaivauskesänä vuonna 2010 löytyi 230 eläinluuta. Koirista löytyi 95 luuta, joten vain 23 luuta kuului naudalle, vuohelle, lampaalle, sialle, kalalle ja linnuille. Nämä vaikuttavat ruokauhreilta, koska niistä löytyi teurastuksen jälkiä.[9]

Löytöjä muokkaa

 
Salme II:n eräs miekka löytyi vinossa asennossa.

Miesten aseet oli osin tuhottu ilmeisesti haudanryöstäjien varalta. Kaikkia aseita ei silti hajotettu ja moni mies sai mukaansa miekan, joka oli asetettu vierelle kärki leukaan päin, tai hänen rinnalleen samaan asentoon. Kalliit kaksiteräiset ja damaskoidut loistomiekat olivat varmuuden vuoksi poltettu ja hajotettu. Eräs tällainen miekka löytyi kaivauksissa vinossa asennossa terän kärki alaspäin. Aseita löytyi runsaasti: 40 miekkaa, joista 10 oli ehjiä, 4 keihäänkärkeä, 92 skandinavista nuolenkärkeä ja 12 kilpeä.[2] Yksi nuolenkärki oli kolmipiikkinen, jollaisia on saatettu käyttää kalastuksessa tai linnustamisessa. Jotku nuolenkärjet löytyivät siistissä nipussa, mutta osa nuolista löytyi kilven, venen laidan tai vainajan läheltä. Ne ovat voineet joutua niihin kohtiin ampumalla. Osalla vainajilla oli luissa ampumavammoja ja nuolen kärki sen vieressä.[20]

Suurin osa miekoista oli kuumentamisen jälkeen taivutettu mutkille tai hakattu palasiksi. Tämän kohtalon kokivat kaikki kaksiteräset miekat, joten niiden tarkkaa lukumäärää ei tiedetä. Veneestä löytyi kuitenkin 4 miekankahvan pronssikoristeltua pontta ja yksi väistin. Yksiteräisistä miekoista 10 olivat ehjiä ja kuusi niistä voitiin liittää vainajapinon jollekin ylimmälle luurangolle. Miekka oli aseteltu vainajan oikealle puolelle tai rinnan päälle kärki pään suuntaan. Kaikki ehjät yksiteräiset miekat tunnistettiin vendelkautisiksi (V-tyyli) ja ajoitettiin 730−760 jaa.[20]

Kilvetkin oli tuhottu ennen vainajien peittämistä hakkaamalla kupurat lommolle ja poistamalla niistä kahvat. Muutamasta kilvestä löytyi vielä kahva kupuran alta. Tutkimalla kilven maatuneitten puuosien värjäämää maata, voitiin niiden halkaisijat määrittää 90−110 senttimetriksi.[2][20][19]

Löydetyt pelinappulat olivat samantapaisia kuin Salme I:ssa. Kaksi nappulaa oli valmistettu mursun syöksyhampaasta ja muut 326 nappulasta oli tehty valaan luista. Myös arpakuutioita ja niiden katkelmia löytyi 5-6 nopan verran. Osa pelinappuloista ripoteltiin vainajien ylle, mutta kaksi vainajaa sai tässä suhteessa erityiskohtelun. Vainajalla XXX, joka makasi veneen pohjalla, oli lantion seudulla ja jalkojen välissä runsaasti pelinappuloita. Vainajan XII pään ympärille oli aseteltu 12 nappulaa, jotka olivat muita löydettyjä nappuloita pienempiä. Kuningasnappula, jolla oli rautainen nappi lakkina, oli ilmeisesti tungettu vainajan XII suuhun. Koska hän makasi selällään veneen keskilinjalla, on hänen otaksuttu olleen päällikkö. Tätä olettamusta tuki hänen vierestään löydetty sarvesta valmistettu kampa, kaksiteräinen rengasmiekka, jossa oli pronssiset koristeet, sekä kilpi.[2][21]

Yleensä tämän aikaisista merovingihaudoista ei löydy helmikoruja, mutta Salme II vainajilla oli niitä muutama. Helmiä oli putkimaisia, pallomaisia tai muuten pyöristettyjä koristehelmiä valmistettuna kivestä, meripihkasta, lasista ja luusta. Niiden väri oli keltainen, sininen, vihreä, punainen, ruskea tai harmaa. Yksi karhunkynsikin löytyi. Niitä käytettiin joskus koruina.[19][9]

Tapahtumien tulkinta muokkaa

Kumpikin hautaus vaikuttaa samanaikaiselta. Yhdessä nämä löydöt täydentävät toisiaan antaen tapahtumasta selkeämmän kuvan. Virossa ei harjoitettu venehautausta muuten kuin polttamalla vene ja vainaja yhdessä. Siksi Salme I ja II ovat poikkeustapauksia arkeologisessa mielessä. Onkin oletettu esineistöön ja hautaustapaan viitaten, että vainajat tulivat skandinaviasta ja kuolivat täällä suurella joukolla, esimerkiksi taistelussa paikallisten kanssa. Virosta ei tunneta pelinappuloita eikä yksiteräisiä miekkoja käytetty siellä ollenkaan. Salme I sen sijaan olisi rakenteeltaan Itämeren itärannan tyyppinen. Mitään osteologista vahvistusta asialle ei kuitenkaan ole.[1][3]

Salme I hautaus oli miehistön hautaus. Mukaan laitettiin vain henkilökohtaisia välineitä ja aseita, mutta kaikki suurta varallisuutta ilmentävät esineet puuttuvat. Myöskään koiria tai hevosia ja niiden varusteita ei haudattu mukana. Talousvälineet ja ruukut olivat jääneet pois.[11]

Salme II vaikutta selvemmältä tapaukselta. Osalla vainajilla oli kuolettavia haavoja ja heidän aseistuksensa oli vakuuttavaa. Vain osa vainajista sai erityiskohtelun ja loppuja kohdeltiin kuin vähempiarvoista miehistöä. Yhdessä Salme I kanssa voidaan otaksua hautauksen olleen taistelun jälkeinen tilaisuus. Veneet oli haudattu melko pintaan. Vaikka veneiden keskiosat peitettiin hiekalla ja kivillä, jäivät muut osat maanpinnalle näkyviin. Ne lahosivat aikanaan ja tämä selittäisi Salme I:n laitojen puuttumisen. Myöhemmin veneiden päälle kasaantui lisää hiekkaa peittäen lopulta veneet näkyvistä. Hautakummun puuttuminen kielii siitä, että paikalta on saatettu lähteä kiireellä.[2]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Allmäe, Raili & Maldre, Liina & Tomek, Teresa: The Salme I Ship Burial: An Osteological View of a Unique Burial in Northern Europe. Interdisciplinaria Archaeologica – Natural Sciences in Archaeology, 2011, 11. vsk, nro 2, s. 109-124. Olomouc, Tšekki: Archeological Centre Olomouc. ISSN 1804-848X. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 31.7.2013. (englanniksi)
  • Peets, Jüri: Salme Ship Burials - Revealing a Grim Cargo of Elite Viking Warriors. Current World Archaeology, 2013, nro 58, s. 18-24. Lontoo, Englanti: Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 1.8.2013. (englanniksi)
  • Andres Tvauri: The Migration Period, Pre-Viking Age, and Viking Age in Estonia. sarjasta Estonian Archaeology (nro 4). Tarto: Tarton Yliopisto, 2012. ISBN 978-994-919936-5. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 1.8.2013). (englanniksi)
  • Peets, Jüri & Allmäe, Raili & Maldre, Liina: Archaeological Investigations of Pre-Viking Burial Boat in Salme Village at Saaremaa. Archaeological Fieldworks in Estonia 2010, 2011, s. 29-48. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 1.8.2013. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h Konsa & Allmäe & Maldre: "A Vendel era Boat-grave in Salme, Saaremaa[vanhentunut linkki]", Muinsuskaitseamet, 2009, (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l Peets, Jüri: Salme Ship Burials, 2013, Current World Archaeology, (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f Peets & Allmäe & Maldre: Archaeological Investigations of Pre-Viking Burial Boat in Salme Village at Saaremaa, s.29-30, 2011, (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f Konsa, Marge: Salmen laivahauta Saarenmaalla, Hiisi 2/2011, (suom. Mäkinen, Annika)
  5. ↑ a b c d e f Konsa, Marge: Lühiülevaade Salme laeva väljakaevamistest, 2008, (viroksi)
  6. ↑ a b Allmäe, Raili: Human Bones In Salme I Boat-grave, The Island Of Saaremaa; Estonia. Papers on Anthropology, 2011, XX. vsk, s. 24-37. Tarton yliopisto. doi:http://dx.doi.org/10.12697/issn1406-0140. ISSN 1736-7646. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 1.8.2013. (englanniksi)
  7. ↑ a b Peets & Allmäe & Maldre: Archaeological Investigations of Pre-Viking Burial Boat in Salme Village at Saaremaa, s.31-34, 2011, (englanniksi)
  8. ↑ a b Peets & Allmäe & Maldre: Archaeological Investigations of Pre-Viking Burial Boat in Salme Village at Saaremaa, s.39-41, 2011, (englanniksi)
  9. ↑ a b c d Peets & Allmäe & Maldre: Archaeological Investigations of Pre-Viking Burial Boat in Salme Village at Saaremaa, s.41-43, 2011, (englanniksi)
  10. ↑ a b c Peets, Jüri: Salme muinaslaevade arheoloogilised uurimistööd on lõppenud[vanhentunut linkki], 2012, (viroksi)
  11. ↑ a b c d e f g Allmäe & Maldre & Tomek: The Salme I Ship Burial: An Osteological View of..., 2011, (englanniksi)
  12. ↑ a b Tvauri, Andres: The Migration Period, Pre-Viking Age, and Viking Age in Estonia, s.239-240, 2012, (englanniksi)
  13. ↑ Michelson, Meelis: Saaremaal Salme külas oktoobris 2008.a välja kaevatud laevaleiu mõningad konstruktsioonilised aspektid, 2008, (viroksi)
  14. ↑ a b c Kangert, Nele: Arheoloogia ja kogukond Rõuge, Padise ja Salme juhtumite näitel, s.40, 2013, (viroksi)
  15. ↑ Tvauri, Andres: The Migration Period, Pre-Viking Age, and Viking Age in Estonia, s.182-199, 2012, (englanniksi)
  16. ↑ a b Tvauri, Andres: The Migration Period, Pre-Viking Age, and Viking Age in Estonia, s.276, 2012, (englanniksi)
  17. ↑ Tvauri, Andres: The Migration Period, Pre-Viking Age, and Viking Age in Estonia, s.318, 2012, (englanniksi)
  18. ↑ a b Alas Askur: Pommist pääsenud Saaremaa muinaslaev jäeti igavasele rahule (Arkistoitu – Internet Archive), 18.6.2012, Eesti Ekspress, (viroksi)
  19. ↑ a b c Peets & Allmäe & Maldre: Archaeological Investigations of Pre-Viking Burial Boat in Salme Village at Saaremaa, s.38-39, 2011, (englanniksi)
  20. ↑ a b c Peets & Allmäe & Maldre: Archaeological Investigations of Pre-Viking Burial Boat in Salme Village at Saaremaa, s.36-37, 2011, (englanniksi)
  21. ↑ Peets & Allmäe & Maldre: Archaeological Investigations of Pre-Viking Burial Boat in Salme Village at Saaremaa, s.34, 2011, (englanniksi)

Kirjallisuutta muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Salmen_venehaudat&oldid=22191132”