Ruissalon kahakka
Ruissalon kahakka oli Oolannin sodan aikana 22. elokuuta 1854 Turun lähellä tapahtunut pieni yhteenotto, jossa brittiläiset sotalaivat tulittivat Ruissalon viereistä Pukinsalmea suojanneita venäläis-suomalaisia tykkipattereita ja tykkiveneitä.
Tapahtumat muokkaa
Itämerelle saapunut brittiläis-ranskalainen laivasto oli aiemmin elokuussa piirittänyt ja vallannut Ahvenanmaalla sijainneen Bomarsundin linnoituksen. Ranskalaiset olivat saaneet siitä enimmän kunnian, joten brittiläisen laivasto-osaston komentaja, vara-amiraali Charles Napier halusi ennen syksyä suorittaa vielä jonkin toisen näyttävän operaation. Koska Helsingin edustalla sijaitseva Viaporin merilinnoitus oli todettu liian vaikeaksi valloittaa, Napier harkitsi hyökkäämistä Turkuun. Tunnustellakseen hyökkäysmahdollisuuksia hän lähetti 20. elokuuta neljä pientä siipiratasalusta – HMS Odinin, HMS Alman, HMS Gorgonin ja HMS Driverin – tiedustelemaan Turun satamaan johtavaa laivaväylää. Alusten päälliköt luulivat olevansa matkalla hyökkäykseen, ja vasta avattuaan sinetöidyissä kirjekuorissa olleet amiraali Napierin ohjeet Turun lähellä heille ilmeni, että kyse oli pelkästä tiedusteluretkestä.[1]
Lähestyvät vihollisalukset havaittiin Turussa tiistaina 22. elokuuta neljältä iltapäivällä. Kaupungissa syntyi paniikki, sillä britit olivat aiemmin samana vuonna iskeneet useisiin muihin Suomen länsirannikon kaupunkeihin, joissa oli takavarikoitu tai tuhottu paljon omaisuutta.[1][2] Venäläiset olivat sijoittaneet yhdeksän tykkipatteria Turkuun johtavien laivaväylien varrelle Ruissaloon, Hirvensaloon ja Raisioon.[1][3] Lisäksi Pukinsalmen pääväylä suljettiin kettingeillä ja paalutuksilla ja siihen ankkuroitiin 17 tykkivenettä. Kettinkisulku oli Ison-Pukin saaren kohdalla, sen kummallakin puolella, paalusulku puolestaan Pikku-Pukin kohdalla.[1][4] Paikalla oli myös suomalaista ja venäläistä jalkaväkeä.[4] Puolustusta johti suomalainen kenraaliluutnantti Anders Edvard Ramsay, jonka vastuulla oli koko Turun ja Helsingin välisen rannikon puolustus.[5] Tykkiveneitä komensi kapteeni Atulov.[2]
Brittialukset pysähtyivät Airiston selälle tarkkailemaan puolustusjärjestelyjä.[1] Aluksilla ei ollut lupaa käydä taisteluun, mutta saadakseen väylää suojaavat tykit paljastamaan sijaintinsa alusten kapteenit päättivät pommittaa Ruissaloa Viittakarin kohdalta, 2 000 kyynärän etäisyydeltä. Alukset ampuivat pommeilla, tykinkuulilla ja Congreve-raketeilla sekä Ruissaloa että salmessa olleita tykkiveneitä ja niiden johtoalusta. Ruissalossa ja lähisaarilla olleet rantapatterit sekä tykkiveneet vastasivat tuleen. Pääosa brittien ammuksista lensi tykkiveneiden yli, mutta ainakin kaksi veneistä sai osuman. Ammuskelu kesti kaksi ja puoli tuntia, minkä jälkeen brittialukset vetäytyivät seitsemältä illalla Korppoon saaristoon.[1][2] Pukinsalmea puolustaneet suomalais-venäläiset joukot menettivät neljä miestä kaatuneina ja yhdeksän haavoittuneina. Britit eivät kärsineet lainkaan miestappioita.[1] Yksi brittialuksista kuitenkin vahingoittui niin pahasti, että toinen laiva joutui hinaamaan sen pois.[2]
HMS Odinin kapteeni Francis Scott laati tiedusteluretken pohjalta raportin, jonka mukaan hyökkäyksellä Turkuun voisi olla onnistumisen mahdollisuudet. Ranskalaista laivasto-osastoa komentanut amiraali Alexandre Parseval-Deschenes ei kuitenkaan halunnut enää ryhtyä uusiin suuriin operaatioihin, eikä Napier uskaltanut hyökätä Turkuun ilman ranskalaisten tukea, joten hyökkäystä ei toteutettu. Pääosa brittilaivastosta poistui Suomen lähivesiltä syyskuun aikana.[1]
Muistaminen muokkaa
Ruissalon Kalkkiniemessä paljastettiin vuonna 2005 muistolaatta paikalla, jossa sijaitsi yksi kahakkaan osallistuneista tykkipattereista.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Raoul Johnsson & Ilkka Malmberg: Kauhia Oolannin sota – Krimin sota Suomessa 1854–1855, s. 319–321, 336. John Nurmisen säätiö, Helsinki 2013
- ↑ a b c d Oiva Turpeinen. Oolannin sota – Itämainen sota Suomessa, s. 101. Tammi, Helsinki 2003.
- ↑ a b Jaakko Kilpeläinen: Krimin sodan 13. muistomerkki Kalkkiniemeen Turun Sanomat 23.8.2005. Viitattu 10.11.2022.
- ↑ a b Turku aiottiin valloittaa Krimin sodassa 10 000 ranskalaissotilaan maihinnousulla Aamuset 25.5.2014. Viitattu 10.11.2022.
- ↑ Risto Marjomaa: ”Ramsay, Anders Edvard (1799–1877)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 69–70. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.