Raoul Björkenheim

suomalainen muusikko

Raoul Melvin Björkenheim (s. 11. helmikuuta 1956 Los Angeles, Yhdysvallat) on suomenruotsalainen jazzmuusikko, säveltäjä ja kitaristi. Hän syntyi Kaliforniassa, mutta muutti teini-iässä äitinsä Taina Elgin kotimaahan Suomeen. Vuonna 1984 hän sai Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinnon.[1]

Raoul Björkenheim vuonna 2006.

Elämä muokkaa

Björkenheimin oma yhtye Krakatau levytti ensi kerran vuonna 1988. Tämän lisäksi hän on tehnyt musiikkia muun muassa Edward Vesalan johtaman Sound & Furyn, Roommushklahnin, Sielun Veljien, UMO:n, Avanti!:n ja Tampereen kaupunginorkesterin kanssa. Hänen pitkäikäisin, edelleen levyttävä yhtyeensä Scorch Trio on julkaissut kuusi albumia. Yhtyeessä ovat soittaneet hänen lisäkseen muun muassa Ingebrigt Håker Flaten ja Paal Nilssen-Love. Lisäksi hän on tehnyt kolme omaa albumia.[2]

Raoul Björkenheimin puoliso on vuodesta 2014 ollut Anna Baijars.[3] Raoul Björkenheimille myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2019[4].

Sävellyksiä muokkaa

  • "Other Places", 1982 (UMO)
  • "Same", 1984 (UMO)
  • "Primal Mind", 1991 (UMO)
  • "Whales", 1992 (HKO)
  • "Ballando", 1994 (RSO)
  • "Apocalypso", 2000
  • "Situations", 2004 (RSO)
  • "Quintessence", 2004 (Avanti!)
  • "The Sky Is Ruby", 2006 (UMO)

Diskografia muokkaa

Omia albumeja muokkaa

  • Apocalypso (Cuneiform Records 2001)
  • eCsTaSy (Cuneiform Records 2014)
  • Raoul Björkenheim eCsTaCy: Out of the Blue (2015)
  • Raoul Björkenheim TRIAD: Beyond (Eclipse Music 2017)

Krakatau-albumeja muokkaa

  • Raoul Björkenheim & Krakatau: Ritual (Cuneiform Records 1988)
  • Alive (omakustanne 1990)
  • Volition (ECM Records 1992)
  • Matinale (ECM Records 1994)

Yhteisalbumeja muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Kotimaan toiminta: Valtakunnalliset Jazzpäivät ja Yrjö-palkinto Jazz Finland. Jazzliitto. Viitattu 30.7.2018.
  2. Uusitorppa, Harri: Bluesia kadulla. Helsingin Sanomat 10.5.2008, s. C 3.
  3. Finlands ridderskaps och adels kalender 2016, s. 60. Esbo 1991. ISBN 978-952-99780-7-6
  4. Juuti, Mikko: 542 haki ylimääräistä taiteilijaeläkettä. Ilta-Sanomat, 15.3.2019. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.3.2022.

Aiheesta muualla muokkaa