Taina Elg
Taina Elisabeth Elg (s. 9. maaliskuuta 1930 Helsinki) on suomalaissyntyinen tanssija ja näyttelijä, joka loi Hollywood-uraa ja esiintyi myöhemmin Broadwaylla. Häntä on kutsuttu Suomen ainoaksi Hollywood-tähdeksi,[1] jonka käynnit kotimaassa 1950-luvulla saivat kansan liikkeelle ja lehdet tekemään juttuja.
| Taina Elg | |
|---|---|
 Taina Elg kesäkuussa 2012 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. maaliskuuta 1930 Helsinki, Suomi |
| Ammatti | näyttelijä, tanssija |
| Puoliso |
Carl-Gustav Björkenheim (1953–1960) Rocco Caporale (1982–2008) |
| Lapset | Raoul Björkenheim |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1941–2006 |
| Merkittävät roolit |
“Angèle Ducros” Tytöt (1957) |
| Palkinnot | |
|
Golden Globe 1957 ja 1958 |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Elämäkerta muokkaa
Elgin vanhemmat olivat venäläinen emigrantti, pianisti Helena Dobroumova ja pianisti Åke Elg. Taina Elg syntyi Helsingissä ja asui eri puolilla Suomea: Turussa, Suojärvellä, Sortavalassa, Impilahdella, Maarianhaminassa, taas Helsingissä ja lopulta Viipurissa, josta hän joutui äitinsä kanssa evakkoon. Elg oli alkujaan tanssijana Kansallisoopperassa, jonka balettikoulusta hän valmistui 1946. Sen jälkeen tie vei tanssijana maailmalle, ensin Ruotsiin Göteborgiin ja sitä kautta Englantiin Sadler's Wells -teatteriin ja Monte Carloon Marquis de Cuevasin balettiseurueeseen vuosiksi 1949–1953, mutta loukkaantuminen lopetti balettiuran. Ennen siirtymistään Hollywoodiin Elg toimi mallina Pariisissa ja esiintyi mm. Voguessa ja Ellessä. Vuonna 1954, 23-vuotiaana, Elg solmi sopimuksen elokuvajätti Metro-Goldwyn-Mayerin kanssa. Hollywoodin-debyytti tapahtui vuonna 1955 elokuvassa Tuhlaajapoika (The Prodigal), jossa Lana Turner oli pääosassa. Seuraavana vuonna, 1956, Elg palkittiin Golden Globe -palkinnolla kategoriassa ”lupaavin ulkomainen naisnäyttelijä”.
Elgin ensimmäinen esiintyminen elokuvassa tapahtui jo Suomessa elokuvassa Suomisen perhe 1941 ja myöhemmin elokuvassa Naimisiin päiväksi 1946. Elgin tunnetuin elokuva on George Cukorin ohjaama Tytöt 1957, jossa hänen vastanäyttelijöinään olivat muun muassa Gene Kelly, Mitzi Gaynor ja Kay Kendall. Elokuvaosastaan Elg palkittiin Golden Globe -palkinnolla kategoriassa ”paras musikaalinäyttelijätär”. Elokuvan ääniraidalla Elg muun muassa laulaa Cole Porterin kappaleen ”Ca c’est l’amour” Adolph Deutschin johtaman MGM Studio Orchestran säestyksellä.[2] Elg siirtyi 1961 New Yorkiin luomaan näyttämöuraa. Hän on esiintynyt musikaaleissa Irma la Douce, Redhead, Silk Stockings, Can-Can, Look to the Lilies, Nine ja Titanic. Elg näytteli puolitoista vuotta amerikkalaisessa saippuasarjassa One Life to Live. Hän oli 1975 Tony-palkinto-ehdokkaana. Hän teki myös vierailevia rooleja TV-sarjoissa kuten Murhasta tuli totta. Elg on Yhdysvaltain kansalainen.
Elg oli naimisissa Carl-Gustav Björkenheimin kanssa vuosina 1953–1960.[3] Heillä on poika, muusikko Raoul Björkenheim. Pianotaiteilija Cyril Szalkiewicz oli Taina Elgin serkku.[4] Elgin toinen puoliso oli sosiologian professori Rocco Caporale vuosina 1982–2008.
Elokuvarooleja muokkaa
| Vuosi | Lyhytelokuva / Elokuva | Rooli |
|---|---|---|
| 1941 | Suomisen perhe | lapsi Ollin juhlissa |
| 1946 | Naimisiin päiväksi | tanssija |
| 1955 | Tuhlaajapoika | Elissa |
| 1956 | Kruunu ja miekka | Alys |
| Ikuisesti sinun | Elsa | |
| 1957 | Tytöt | Angèle Ducros |
| 1958 | Valekenraali | Simone |
| 1959 | 39 askelta | Fisher |
| Timanttiluola | Erica Neuler | |
| 1961 | Le Baccanti | Dirce |
| 1966 | Juhlat linnassa | Isabelle |
| 1970 | Hercules New Yorkissa | Nemesis |
| 1978 | The Great Wallendas | Helen Wallenda |
| 1991 | Liebestraum | äiti Ralston |
| 1994 | Don't Drink the Water | Anna Gruber |
| 1996 | Tilaa rakkaudelle | naisprofessori |
| 2006 | Kummelin Jackpot | rouva Skogstedt |
Lähteet muokkaa
- ↑ Suomen ainoa Hollywood-tähti ja amerikkalainen kulttiohjaaja Sodankylän vieraina Episodi. 24.4.2012. Viitattu 22.6.2012.
- ↑ Lauantain toivotut levyt 13.3.2010. YLE Radio 1.
- ↑ Finlands ridderskaps och adels kalender 1992, s. 92. Esbo 1991. ISBN 951-9417-26-5
- ↑ Seppälä, Anu: Kaunis Taina. Elokuva-Aitta, 1966, nro 5, s. 2–3. Helsinki: Lehtiaitta Oy.
Kirjallisuutta muokkaa
- Björkbacka, Hannu: ”Taina Elg – muukalaisena Hollywoodin filmiparatiisissa”, Filmihullu 4/2012.
- Elg, Taina: Varpailla maailmalle. Käsikirjoituksesta suomentanut Pirkko Huhtanen. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17238-3.
- Hällsten, Annika: Taina Elg är ingen vanlig Hollywoodfru. Hufvudstadsbladet, 18.9.2016, s. 36–37. Artikkelin verkkoversio.
- Savikko, Sari: Kohtalona kauneus: Kaunotarten tarinoita. Helsinki: Helmi, 2005. ISBN 951-556-065-9.
- Toiviainen, Sakari: ”Elg, Taina (1930–).”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 540. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla muokkaa
- Taina Elg Elonetissä.
- Taina Elg Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Hollywood-tähti Taina Elg New Yorkissa. Ylen Elävä arkisto.