Wikipedia

Persialaiset (Aiskhylos)

Aiskhyloksen kirjoittama tragedia

Persialaiset (m.kreik. Πέρσαι, Persai) on Aiskhyloksen kirjoittama antiikin kreikkalainen tragedia. Se esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 472 eaa. ja se on näin teatterin historian varhaisin säilynyt näytelmä.[1]

Persialaiset
Πέρσαι
Salamiin meritaistelu. Wilhelm von Kaulbach, 1868.
Salamiin meritaistelu. Wilhelm von Kaulbach, 1868.
Kirjoittaja Aiskhylos
Alkuperäiskieli klassinen kreikka
Tyylilaji tragedia
Tapahtumapaikka ja -aika Susa, Persia Salamiin meritaistelun jälkeen
Kantaesitys 472 eaa.
Kantaesityspaikka Ateena, Dionysoksen teatteri
Henkilöt
Henkilöt vartija
Atossa, Dareioksen leski ja Kserkseen äiti
sanansaattaja
Dareios, Kserkseen isä (haudasta manattuna)
Kserkses, Persian kuningas
Kuoro Persian vanhimmat eli kuninkaan neuvonantajat

Persialaiset esittää draamallisessa muodossa persialaisten reaktion, kun he saavat kuulla armeijansa kärsineen tappion Salamiin meritaistelussa vuonna 480 eaa., mikä oli persialaissotien käännekohta. Sellaisena näytelmä on merkittävä myös siksi, että se on ainoa säilynyt kreikkalainen tragedia, jonka aiheena on ajankohtainen historiallinen tapahtuma kreikkalaisen mytologian tapahtumien sijaan.[2][3] Trilogian muut osat ja niihin liittynyt satyyrinäytelmä eivät ole säilyneet nykyaikaan kokonaisina.

Historia muokkaa

Persialaiset oli toinen osa trilogiassa, joka voitti ensimmäisen palkinnon Ateenan kaupunki-Dionysian näytelmäkilpailussa vuonna 472 eaa. Perikleen toimiessa koregina. Trilogian ensimmäinen näytelmä oli Fineus, jonka oletetaan käsitelleen sitä, kun Iason ja argonautit pelastivat kuningas Fineuksen harpyijoiden kynsistä. Trilogian kolmas näytelmä oli puolestaan Glaukos, jonka nimihenkilö oli joko Korintin myyttinen kuningas Glaukos, joka tuli hevostensa syömäksi Afroditeen vihan takia, tai boiotialainen maanviljelijä Glaukos, joka muuttui ennustustaitoiseksi merenjumaluudeksi syötyään taikayrttiä.[3][4]

Trilogiaa seurannut satyyrinäytelmä oli Prometheus Pyrkaios (Prometheus tulensytyttäjä), joka esitti mahdollisesti koomisen version siitä, kun Prometheus varasti tulen jumalilta. Satyyrinäytelmästä on säilynyt useita katkelmia. Eräässä, joka on säilynyt Plutarkhoksen kautta, Prometheus varoittaa satyyriä, joka oli niin ihastunut tuleen, että halusi suudella ja syleillä sitä.[5][6]

Aiskhylos ei ollut ensimmäinen, joka kirjoitti näytelmän persialaisista ja persialaissodista — tämän vanhempi aikalainen Frynikhos kirjoitti aiheesta kaksi näytelmää. Ensimmäinen, Miletoksen valtaus, oli kirjoitettu vuonna 493 eaa., 21 vuotta ennen Aiskhyloksen näytelmää. Sen aiheena oli persialaisten suorittama Miletoksen valtaus ja tuho, ja se painotti sitä tosiseikkaa, että Ateena oli hylännyt tämän entisen siirtokuntansa. Herodotoksen mukaan Frynikhos määrättiin näytelmästään sakkoihin ja sen uusintaesitykset kiellettiin.[7] Toinen näytelmä, Foinikialaisnaiset, oli kirjoitettu vuonna 476 eaa., neljä vuotta ennen Aiskhyloksen näytelmää, ja se käsitteli samaa aihetta kuin Persialaiset. Kumpikaan Frynikhoksen näytelmistä ei ole säilynyt nykyaikaan.[1][3]

Persialaisissa Kserkses hankkii jumalten vihan päälleen sorruttuaan hybrikseen Kreikan sotaretkellään 480/479 eaa. Näytelmän päähuomio on persialaisten Salamiin meritaistelussa kärsimässä tappiossa. Koska Aiskhyloksella oli taipumus kirjoittaa trilogioita, joiden osan liittyivät toisiinsa aiheen puolesta, jumalallisen koston teema on saattanut olla yhdistävänä tekijänä tässä tapauksessa. Joidenkin tutkijoiden mukaan trilogian muut osat ovat saattaneet ennustella persialaisten sotaretkeä tai kertoa siitä; eräitä mahdollisia aiheita ovat Kserkseen marssi halki Traakian sekä tämän Plataiain taistelussa (479 eaa.) kokema tappio.[8][9]

Aristofanes antaa Sammakoissa (405 eaa.) ymmärtää, että Persialaisia esitettiin Ateenassa myöhemmin uudelleen. Komediassa Aristofanes laittaa Aiskhyloksen sanomaan, että Persialaiset olisi ollut parasta mitä hän on kirjoittanut. Sammakoihin liitetyn skolian mukaan Hieron Syrakusalainen kutsui jossain vaiheessa Aiskhyloksen Sisiliaan esittämään Persialaiset uudelleen.[9][10][11][12]

Myöhemmin Persialaiset oli suosittu Bysantissa,[13] joka soti antiikin kreikkalaisten tavoin itäistä vihollista vastaan.

Sisältö muokkaa

Persialaiset sijoittuu Susaan, joka oli tuohon aikaan yksi Persian valtakunnan pääkaupungeista. Näytelmä alkaa kuorojaksolla, jossa kuoron muodostavat ”Persian uskolliset”, Susan vanhat miehet, jotka toimivat kuninkaan neuvonantajina. Pian näyttämölle saapuu kuningataräiti Atossa. Kaikki odottavat jotain uutista koskien kuningas Kserkseen Kreikkaan suuntautunutta sotaretkeä. Atossa on hyvin huolestunut ja kertoo pahasta unestaan, joka oli lisännyt huolta asian suhteen. Aloitus on Aiskhylokselle poikkeuksellinen sikäli, että yleensä näytelmän aloittaa sivuhenkilön pitämä puheosuus (prologi),[14] ja kuoro astuu näyttämölle vasta myöhemmin.

Paikalle saapuu nääntynyt sanansaattaja, joka kuvaa Salamiin meritaistelua ja sen veristä ja persialaisten kannalta surullista lopputulosta. Sanansaattaja kertoo Persian kärsimästä tappiosta, luettelee kaatuneiden sotapäälliköiden nimiä, ja kertoo Kserkseen lähteneen pakoon ja olevan paluumatkalla kotiin. Sanansaattajan puheen kohokohdassa tämä esittää kreikkalaisten sotahuudon heidän hyökätessään persialaisia päin:

»Hellaan lapset, eteenpäin!
Vapauden tähden, isänmaamme vapauden,
lastemme, vaimojemme, isäin hautojen
ja jumaltemme temppeleiden puolesta!
Nyt määrää kohtalomme tämä kamppailu.[15]»

Atossa astuu kuolleen miehensä, Kserkseen isän ja edeltäjän Dareioksen haudalle ja manaa tämän hengen esiin kuoron avustamana. Kuultuaan Persian kärsimästä tappiosta Dareios tuomitsee poikansa päätöksen yrittää Kreikan valtausta hybriksenä. Erityisesti hän nuhtelee Kserksestä suuruudenhullusta hankkeesta rakentaa silta Hellespontoksen yli Persian armeijan etenemisen nopeuttamiseksi. Ennen poistumistaan Dareioksen henki ennustaa Persian kärsivän toisen tappion Plataiain taistelussa:

»Ja siellä vartoo kärsimysten kukkura,
uhman ja jumalattomuuden rangaistus.
Hellaaseen tultuaan he eivät empineet
jumalten temppeleitä polttaa, ryöstää patsaita.
[…] Mutta yhtä raskaasti
kuin rikkoivat, he ovat saaneet kärsiä
ja vielä kärsivät: jo tuskan temppeliin
on peruskivi pantu, seinät nousevat.
Runsaana doorilaisten keihäs vuodattaa
Plataiain maahan teurasveren uhreistaan,
ja kolmannenkin sukupolven silmille
äänettä kertovat nuo ruumisröykkiöt,
ettei käy kuolevaisen olla kohtuuton.[16]»

Lopulta itse Kserkses saapuu hoiperrellen ja repaleisin vaattein. Näytelmän loppuosa koostuu kommoksesta eli tragedialle tyypillisestä valitusosuudesta, jossa Kserkses ja kuoro valittavat yhdessä Persian kokeman tappion hirvittävyyttä.

Tulkintoja muokkaa

Persialaiset voidaan nähdä kuuluvaksi niin kutsuttuun nostos-lajityyppiin (”kotiinpaluu”),[17] joka kertoo sodasta (kuten Troijan sodasta) palaavista ja näitä kotona odottavista henkilöistä. Tällaisen lajityypin alkuna voidaan pitää Homeroksen Odysseiaa.[1]

Persialaiset-näytelmää on pidetty osoituksena siitä, että viimeistään sen kirjoittamisen aikoihin kreikkalaiset, vaikka olivatkin jakautuneet moniin itsenäisiin kaupunkivaltioihin, alkoivat kuitenkin kokea keskenään läheistä yhteen­kuuluvuutta ja katsoivat samalla jyrkästi poikkeavansa kaikista muista, barbaareiksi nimittämistään kansoista. Näytelmän on myös katsottu osaltaan vaikuttaneen niiden länsi­maissa laajalti nyky­aikaan saakka säilyneiden mieli­kuvien syntymiseen, joissa Aasia on tavan­omaisesti käsitetty valistuneen Euroopan suoranaisena vasta­kohtana alueeksi, jossa vallitsevat orjuus, pimeys, taikausko ja tyrannia.[18]

Persialaiset on tulkittu joko niin, että se on myötätuntoinen voitettuja persialaisia kohtaan,[19] tai niin, että se juhlistaa kreikkalaisten voittoa edelleen käynnissä olleen sodan aikana.[20][21] Ensin mainittua näkemystä tukee se, että kaikki muut kreikkalaiset tragediat houkuttelevat yleisön sympatioita yhden tai useamman näyttämöllä olevan puolelle; jälkimmäistä näkemystä taas se, että näytelmä edustaa melko ksenofobista kulttuuria, johon on vaikea sovittaa sympatiaa vihattuja barbaareita kohtaan kesken sodan.[22] Näytelmässäkin Kserkses kutsuu tuskiaan "iloksi vihollisilleen".[23]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c Scodel, Ruth: An Introduction to Greek Tragedy, s. 72–73. Cambridge University Press, 2010. ISBN 0521879744. Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ Stanton, Sarah & Banham, Martin: The Cambridge Paperback Guide to Theatre, s. 148. Cambridge University Press, 1996. ISBN 0521446546. Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ a b c Chong-Gossard, K. O.: On Teaching Aeschylus' Persians University of Melbourne. Viitattu 2.8.2012.
  4. ↑ Glaukos-näytelmään liittyvän epäselvyyden aiheuttaa se, että Aiskhyloksen näytelmien luettelo sisältää kaksi tämännimistä näytelmää, Glaukos Potnieus ja Glaukos Pontios. On mahdollista, että toinen nimistä on virheellinen muunnos toisesta. Tutkijoiden enemmistö pitää nimeä Glaukos Potnieus oikeampana. Katso: Garvie, A. F.: Aeschylus Persae, s. xl–xlvi. Oxford, 2009. Muller, K. O.: History of the Literature of Ancient Greece: To the Period of Isocrates, s. 322. Trans. George C. Lewis.. Longmans, Green & Co., 1858.
  5. ↑ Aeschylus Fragments 57–154 Theoi Greek Mythology. Viitattu 2.8.2012.
  6. ↑ Smyth, H. W.: Aeschylus: Agamemnon, Libation-Bearers, Eumenides, Fragments, s. 453–454. Harvard University Press, 1930. ISBN 0-674-99161-3.
  7. ↑ Herodotos: Historiateos VI.21.2.
  8. ↑ Munn, Mark H.: The School of History: Athens in the Age of Socrates, s. 30. Berkeley: U of California P, 2000. ISBN 0-520-23685-8.
  9. ↑ a b Garvie, A. F.: Aeschylus Persae, s. xl–xlvi, liii–lvii. Oxford, 2009.
  10. ↑ Aristofanes: Sammakot 1028 skolia. Aiskhyloksen elämäkerta (Vita Aeschyli §18) toistaa väitteen ja sanoo, että näytelmä sai hyvän vastaanoton.
  11. ↑ Broadhead, H. D.: The Persae of Aeschylus, s. xlviii–liii. Cambridge, 2009.
  12. ↑ Aristophanes: The Wasps / The Poet and the Women / The Frogs, s. 194. Käännös David Barrett. London: Penguin, 1986. ISBN 0-14-044152-2.
  13. ↑ Aeschylus’ Prometheus Bound (Preface, Notes and Translation by Marianne McDonald) olli.ucsd.edu. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 2.8.2012.
  14. ↑ Luschnig, C. A. E.: Euripides' Medea: Notes University of Idaho. Viitattu 2.8.2012.
  15. ↑ Aiskhylos: Persialaiset 401–405. Suomennos Maarit Kaimio.
  16. ↑ Aiskhylos: Persialaiset 807–821. Suomennos Maarit Kaimio.
  17. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: νόστος A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  18. ↑ Hämeen-Anttila, Jaakko: Mare nostrum, Länsimaisen kulttuurin juurilla, s. 113-117. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26368-5.
  19. ↑ Segal, Charles: Euripides and the Poetics of Sorrow: Art, Gender and Commemoration in Alcestis, Hippolytus and Hecuba, s. 165. Durham: Duke UP, 1993. ISBN 0-8223-1360-X.
  20. ↑ Hall, Edith: Aeschylus Persians: Text and Commentary. Warminster: Aris & Phillips, 1996. ISBN 0-85668-597-6.
  21. ↑ Harrison, Thomas: The Emptiness of Asia: Aeschylus' Persians and the History of the Fifth Century. London: Gerald Duckworth, 2000. ISBN 0-7156-2968-9.
  22. ↑ Hall, Edith: Inventing the Barbarian: Greek Self-definition through Tragedy. Oxford Classical Monographs ser. Oxford: Clarendon, 1991. ISBN 0-19-814780-5.
  23. ↑ Aiskhylos: Persialaiset 1034.

Kirjallisuutta muokkaa

Suomennos muokkaa

  • Aiskhylos: Persialaiset. Teoksessa Aiskhylos: Neljä tragediaa. Sisältää näytelmät Persialaiset, Seitsemän Teebaa vastaan, Turvananojat ja Kahlehdittu Prometheus (Persai; Hepta epi Thebas; Hiketides; Prometheus Desmotes.) Kreikan kielestä suomentanut Maarit Kaimio. Helsinki: Gaudeamus, 1975. ISBN 951-662-161-9.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia muokkaa

  • Aeschylus: Volume I. Persians. Seven Against Thebes. Suppliant Maidens. Prometheus Bound. Loeb Classical Library 145N. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press.
  • Broadhead, H. D.: The Persae of Aeschylus. Cambridge, 2009.
  • Garvie, A. F.: Aeschylus Persae. Oxford, 2009.
  • Hall, Edith: Aeschylus Persians: Text and Commentary. Warminster: Aris & Phillips, 1996. ISBN 0-85668-597-6.

Muuta kirjallisuutta muokkaa

  • Favorini, Attilio: History, Collective Memory, and Aeschylus' Persians.. Theatre Journal, 2003, 55. vsk, nro 1, s. 99–111.
  • Harrison, Thomas: The Emptiness of Asia: Aeschylus' Persians and the History of the Fifth Century. London: Gerald Duckworth, 2000. ISBN 0-7156-2968-9.

Aiheesta muualla muokkaa

Aiskhyloksen näytelmät
Säilyneet

Kahlehdittu Prometheus · Oresteia-trilogia (Agamemnon · Hautauhrintuojat · Eumenidit) · Persialaiset · Seitsemän Thebaa vastaan · Turvananojat

Kadonneita ja katkelmallisia

Aitnan naiset

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Persialaiset_(Aiskhylos)&oldid=21723340”