Satyyrinäytelmä

Satyyrinäytelmä (m.kreik. σατυρικὸν δρᾶμα, satyrikon drāma) oli yksi antiikin kreikkalaisen teatterin näytelmälajeista. Se oli klassisella kaudella kiinteä osa Ateenan Dionysia-näytelmäjuhlia. Jokainen näytelmäkirjailija teki juhlia varten kolmen tragedian trilogian ja sitä seuranneen satyyrinäytelmän.

Papposilenos eli vanha Silenos, satyyrien johtaja. Teatterihahmoa esittävä boiotialainen terrakottaveistos, n. 350 eaa.

Satyyrinäytelmälle tunnusomaista oli satyyreistä koostuva kuoro, ilakoiva, joskus rietaskin sisältö ja onnellinen loppu. Näistä ominaisuuksista huolimatta satyyrinäytelmä oli tyyliltään ja kieleltään lähempänä tragediaa kuin komediaa. Näytelmien aiheet otettiin mytologiasta ja joskus ne saattoivat liittyä edeltävään trilogiaan.

Ensimmäisen satyyrinäytelmäkirjailijan sanotaan olleen Pratinas (500/400-lukujen eaa. vaihde). Kuten koko kreikkalaisen draaman, satyyrinäytelmän juuret ovat Dionysoksen kultissa. Satyyrit olivat tämän jumalan seuralaisia. Aristoteleen mukaan tragedia sai alkunsa satyrikonista eli jostakin satyyrinäytelmää muistuttavasta, ja arvellaan, että varsinainen satyyrinäytelmä lisättiin näytelmäjuhliin reaktiona sille, että tragediat olivat ajan mittaan siirtyneet yhä enemmän pois dionyysisistä aiheista.

Vain yksi satyyrinäytelmä on säilynyt nykyaikoihin kokonaisena, Euripideen Kyklooppi (Kyklops). Lisäksi tunnetaan mm. papyruslöydöistä katkelmia muista satyyrinäytelmistä, esimerkiksi noin puolet Sofokleen satyyrinäytelmästä Vainukoirat (Ikhneutai) sekä osia tuntemattoman kirjailijan satyyrinäytelmästä Sisyfos. Vaasimaalauksissa on myös säilynyt kuvallisia esityksiä satyyrinäytelmistä, esimerkiksi kuuluisassa Pronomos-vaasissa on esitetty kokonaisen näytelmän juoni.

Satyyrinäytelmä menetti merkityksensä näytelmäjuhlien ohjelmistossa 300-luvun eaa. puoliväliin mennessä, mutta sitä tiedetään esitetyn vielä 100-luvulla jaa. Sen vaikutus moderniin teatteriin ei ole ollut suuri, vaan se jäi kreikkalaisen tragedian ja komedian varjoon.

Katso myös

• Kreikkalainen komedia
• Kreikkalainen tragedia

Lähteet

• Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
• Seaford, R. A. S.: "Satyric drama". Teoksessa Hornblower, Simon & Spawforth, Antony: Oxford Classical Dictionary. Third edition revised. Oxford: Oxford University Press, 2003. ISBN 978-0-19-860641-3.