Nyrøysa
Nyrøysa on Norjalle kuuluvan Bouvet’nsaaren laajin jäätön alue. Se muodostui vuosien 1955–1958 välisenä aikana todennäköisesti maanvyörymän seurauksena. Sen kasvillisuus poikkeaa saaren muista osista, koska siellä on paljon pioneerilajeja. Se on myös merkittävä kergueleninmerikarhun ja monien lintulajien lisääntymis- ja pesimäalue. Alue kuitenkin kuluu hiljalleen abraasion takia.
Sijainti ja geologia muokkaa
Nyrøysa sijaitsee Bouvet’nsaaren luoteisrannalla.[1] Se on saaren suurin jäätön alue. Se on noin 700 metriä pitkä, ja sen keskikorkeus on 25–40 metriä. Nyrøysaa rajoittavat sisämaassa korkeilta kallioilta kasaantuneet vyörysoramuodostelmat ja etelässä sekä pohjoisessa Westwindstrandin pienistä kivistä muodostuneet rannat.[2] Nyrøysa syntyi vuosien 1955–1958 välisenä aikana. Koska sen kiviaines on noin 0,4–0,5 miljoonaa vuotta vanhaa, se muodostui todennäköisesti maanvyörymän seurauksena.[3] Abraasio syö Nyrøysan pinta-alaa koko ajan.[2]
Nyrøysan pinta on sekoitus pääosin trakyyttisestä kivestä muodostuneista laavalohkareista ja muista aineksista muodostuneista kivilohkareista.[1] Lohkareiden välissä on kovettunutta laavaa ja soraa sekä hiekkaa, jotka ovat todennäköisesti muodostuneet huokoisen laavan mekaanisesta kulumisesta. Nyrøysan pohjois- ja eteläosien jyrkät kalliot ovat laavaa ja pyroklastista kiveä.[4]
Luonto muokkaa
Nyrøysan kasvillisuus poikkeaa Bouvet’nsaaren muusta kasvillisuudesta, sillä nuorella maa-alueella on paljon pioneerilajeja. Erityisesti Nyrøysan eteläosa on peittynyt tummaan tulivuorenkuonaan ja tuffimateriaaliin. Tortula filaris- ja Brachythecium austro-salebrosum -sammalet sekä hiirensammalet hallitsevat tällaista aluetta. Irtonaisen maaperän takia jäkäliä ei juurikaan kasva. Osassa Nyrøysaa puolestaan on kerroksittain kovaa piihappopitoista laavaa, joka lohkeilee kulmikkaiksi sileäpintaisiksi paloiksi ja tarjoaa näin jäkälille hyvän kasvualustan. Alueen valtalajit ovat Brachythecium austro-salebrosum, Usnea antartica ja hiirensammalet. Fumarolien lämmittämät alueet antavat puolestaan rehevän kasvualustan suikero- ja savikkolapiosammalille. Lisäksi joidenkin fumarolien ympärillä esiintyy lajeja, joita ei tavata saaren muista osista.[5]
Nyrøysa on ollut muodostumisestaan lähtien Bouvet’nsaaren merkittävin kergueleninmerikarhun lisääntymisalue. Sitä ennen saaren merikarhut lisääntyivät erityisesti pienellä Larsøyan saarella.[6] Siellä pesii myös merkittävä määrä saaren etelänmyrskylinnuista ja muista linnuista.[2]
Nyrøysan ja Westwindstrandin eteläiset ja pohjoiset rannat julistettiin 1997 CCAMLR:n ekosysteemin tarkkailualueeksi. Nyrøysan kuluminen aiheuttaa huolta luonnonsuojelulliselta kannalta, sillä se on saaren tärkeimpiä lintujen pesimäalueita. Todennäköisesti myssypingviinin, kultatöyhtöpingviinin, kyyhkyprionin, ohutnokkaprionin, etelänkeijun, tummatyrskynpolkijan ja etelänkihun pesintä Nyrøysalla päättyy, kun merivesi on syönyt Nyrøysan sen reunakallioita lukuun ottamatta.[2]
Lähteet muokkaa
- Huyser, Onno: Bouvetøya. Teoksessa Fishpool, Lincoln D. C. & Evans, Michael I.: Important Bird Areas in Africa And Associated Islands. Cambridge: Birdlife International, 2001. ISBN 1-874357-20-X. Bouvet’nsaaren osuus kirjasta (pdf) (viitattu 9.8.2015). (englanniksi)
- Pretsvik, Tore & Winsnes, Thore S: Geology of Bouvetøya, South Atlantic. TeoksessaBouvetøya, South Atlantic Ocean. Oslo: Norsk Polarinstitutt, 1981. ISBN 82-90307-16-0. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 9.8.2015). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Prestvik & Winsnes, s. 47–48.
- ↑ a b c d Huyser, s. 113.
- ↑ The geology of Bouvetøya (Bouvet Island) 12.12.2014. Norwegian Polar Institute. Viitattu 9.8.2015. (englanniksi)
- ↑ Prestvik & Winsnes, s. 49.
- ↑ Engelskjøn, Torstein: Botany of Bouvetøya, South Atlantic Ocean. II. The terrestrial vegetation of Bouvetøya. Polar Biology, 1987, 5. vsk, nro 2, s. 142–144. Norwegian Polar Institute.
- ↑ Hofmeyr, G. J. G. & Krafft, B. A. & Kirkman, S. P. & Bester, M. N. & Lydersen, C. & Kovacs, K. M.: Population changes of Antarctic fur seals at Nyrøysa, Bouvetøya. Polar Biology, 2005, 28. vsk, nro 9, s. 725–731. Springer-Verlag. ResearchGate. Viitattu 15.5.2015. (englanniksi)