Etelänmyrskylintu
Etelänmyrskylintu (Fulmarus glacialoides) on eteläisen pallonpuoliskon valtamerilintu.
| Etelänmyrskylintu | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Ulappalinnut Procellariiformes |
| Heimo: | Ulappaliitäjät Procellariidae |
| Suku: | Myrskyliitäjät Fulmarus |
| Laji: | glacialoides |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus on 45–51 cm, siipien kärkiväli 110–120 cm ja paino noin 800 g. Se muistuttaa myrskylintua.
Esiintyminen muokkaa
Pesimäalueena ovat Etelämantereen reunat sekä mannerta ympäröivät saaret. Esimerkiksi South Sandwich Islandilla pesii noin miljoonan parin yhdyskunta. Maailman populaation koko on noin 4 miljoonaa yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Laji vaeltelee eteläisillä valtamerillä muun muassa Perun, Etelä-Afrikan, Australian ja Uudenseelannin rannikoilla. Suomessa sitä ei ole tavattu.
Elinympäristö muokkaa
Kallioiset lintusaaret ja mantereen rantajyrkänteet.
Lisääntyminen muokkaa
Pesintä tapahtuu marras-joulukuussa. Naaras munii yhden valkoisen munan, joka painaa noin 103 g. Molemmat puolisot hautovat noin 45 päivää haudontavuorojen ollessa 3–9 päivää. Poikanen on lentokykyinen noin 52 päivää vanhana. Poikasia ja munia saalistavat muun muassa kihut ja tuppinokat.
Ravinto muokkaa
Etelänmyrskylinnun pääravintoa ovat krillit ja muut äyriäiset. Se syö myös kalanperkeitä, pikkukaloja ja mustekaloja.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Fulmarus glacialoides IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)