McCoy Tyner
Alfred McCoy Tyner (11. joulukuuta 1938 Philadelphia, Pennsylvania – 6. maaliskuuta 2020[1]) oli yhdysvaltalainen jazzpianisti ja -säveltäjä. Tyner tuli tunnetuksi John Coltranen yhtyeessä, johon hän liittyi vuonna 1960. Hänet tunnettiin energisen ryöpsähtelevästä kvarttiharmoniaa, arpeggioa ja staccatoa suosivasta soitto- ja sävellystyylistään[2][3].
| McCoy Tyner | |
|---|---|
 McCoy Tyner vuonna 1973. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. joulukuuta 1938 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat |
| Kuollut | 6. maaliskuuta 2020 (81 vuotta) |
| Ammatti | muusikko, säveltäjä |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1960–2020 |
| Tyylilajit | jazz, hard bop, free jazz |
| Soittimet | piano |
| Levy-yhtiöt | Impulse! Records, Columbia Records, Elektra Records ja Enja Records |
| Aiheesta muualla | |
| www.mccoytyner.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Uran alku muokkaa
Tynerin ollessa 13-vuotias koulukuorolainen hänen kampaajaäitinsä Beatrice ehdotti lahjakkaan tuntuiselle pojalle joko laulu- tai piano-opintoja. Poika valitsi pianon ja ryhtyi opiskelemaan Philadelphia Music Centerissä, vaikka isä ei niin innostunut ajatuksesta. Ensimmäisen vuoden Tyner kävi harjoittelemassa naapurien pianoilla, kunnes hänen äitinsä sai säästetyksi rahaa spinettiin, joka sijoitettiin äidin liikkeeseen. Tyner harjoitteli ja äiti sekä asiakkaat saivat kampaamosalonkiin taustamusiikkia. Kampaamossa Tyner piti harjoituksia myös 15-vuotiaana koulutovereidensa kanssa perustamalle rhythm and blues -yhtyeelle.[4]
Kaikkiaan Tynerin muodolliset piano-opinnot kestivät vain kolmisen vuotta, kunnes poika kiinnostui Tyner kiinnostui Charlie Parkerin ja Bud Powellin levyjen kautta jazzista ja alkoi opiskella sitä itsenäisesti. Hänen muita esikuviaan olivat Thelonious Monk ja Art Tatum. Philadelphiassa asuvan Bud Powellin Tyner tapasi 16-vuotiaana ja kutsui tämän kotiinsa soittamaan. Koulun kesälomilla Tyner kulki junalla Philadelphiasta soittamassa Atlantic Cityn jazzklubeissa muun muassa saksofonisti Paul Jeffriesin ja trumpetisti Lee Morganin kanssa. Näinä aikoina Tyner tapasi ensi kerran John Coltranen, kun tämä oli keikalla Cal Masseyn kanssa. He alkoivat pitää yhteyttä ja myös soittaa yhdessä aina kun Coltrane kävi Philadelphiassa. Coltrane soitti tuolloin Miles Davisin yhtyeessä, mutta suunnitteli omaa yhtyettä ja vihjaili Tynerille ottavansa tämän pianistikseen.[5]
John Coltranen yhtyeeseen muokkaa
Tyner valmistui high schoolista 1959, ja pian saksofonisti Benny Golson kutsui hänet soittamaan San Franciscoon hänen ja trumpetisti Art Farmerin Jazztetissa. Tyner soitti yhtyeessä puolisen vuotta, jona aikana yhtye levytti albumin Meet the Jazztet. John Coltrane oli kuitenkin jälleen yhteydessä Tyneriin, ja vuonna 1960 McCoy Tyner siirtyi Coltranen yhtyeeseen. Sen muita jäseniä olivat tuolloin rumpali Elvin Jones ja basisti Steve Davis, joka vaihtui vuonna 1961 Reggie Workmaniin ja 1962 Jimmy Garrisoniin. Näin muodostui John Coltrane Quartet ehkä tunnetuimmassa kokoonpanossaan, joka vei sekä yhteissoittoa että eri soitinten jazzilmaisua uudelle tasolle.[5]
McCoy Tynerin soittoon alkoi Coltrane Quartetissa ilmestyä niitä elementtejä, joista hänet opittiin tuntemaan, kuten kvarttiharmoniaa ja pentatonisille ja heksatonisille asteikoille perustuvaa soittoa. Yhtyeen tunnetuimpia levytyksiä on uskonnollissävytteinen A Love Supreme vuodelta 1965. Coltrane kulki kohti yhä vapaampaa ilmaisua ja aikoi kokeilla kahden rumpalin käyttöä. Tässä vaiheessa, loppuvuodesta 1965 Tyner päätti lähteä yhtyeestä.[5]
Myöhemmät vuodet muokkaa
Jätettyään Coltranen 1960-luvun puolivälin jälkeen Tyner työskenteli yhä Blue Notella muun muassa Tina ja Ike Turnerin kanssa. Hänen uransa oli käännekohdassa ja hän harkitsi jopa ammatin vaihtoa taksinkuljettajaksi. Hän kuitenkin levytti 1960-luvun lopulla Blue Notelle omalla nimellään arvostettuja albumeja kuten The Real McCoy.
Vuonna 1972 Tyner vaihtoi Milestone-yhtiöön ja sai uransa uuteen nousuun. Tunnetuimpiin levytyksiin kuuluvat Sahara (1972) ja Enlightenment (1973). Näillä levyillä on eeppisen tuntuista, suurellista modernia jazzia, joka on saanut selviä vaikutteita myös intialaisesta ja muusta aasialaisesta musiikista. Tynerin soittotyyli oli pysynyt varsin samanlaisena 1970-luvulta asti. Tyner sairasti Alzheimerin tautia, mikä heikensi hänen soittokuntoaan.
Yksityiselämä muokkaa
Tyner kääntyi 17-vuotiaana joiksikin vuosiksi muslimiksi ja otti musliminimekseen Sulaimon Saud.[6] Hänen veljensä Jarvis Tyner on Yhdysvaltain kommunistisen puolueen varapuheenjohtaja, mutta McCoy Tyner ei itse kannattanut mitään poliittista ideologiaa. Tynerilla oli kolme lasta entisestä avioliitostaan.
Diskografia muokkaa
- Inception – 1962 – Impulse!
- Great Moments with Mccoy Tyner – 1962 – Impulse!
- Nights of Ballads and Blues – 1963 – Impulse!
- Today and Tomorrow – 1963 – Impulse!
- Live at Newport – 1963 – Impulse!
- Reaching Fourth – 1963 – Impulse!
- McCoy Tyner Plays Ellington – 1964 – Impulse!
- The Real McCoy – 1967 – Blue Note
- Tender Moments – 1967 – Blue Note
- Time for Tyner – 1968 – Blue Note
- Expansions – 1968 – Blue Note
- Cosmos – 1969 – Blue Note
- Extensions – 1970 – Blue Note
- Asante – 1970 – Blue Note
- Sahara – 1972 – Milestone/OJC
- Song for My Lady – 1972 – Milestone/OJC
- Echoes of a Friend – 1972 – Milestone/OJC
- Song of the New World – 1973 – Milestone/OJC
- Enlightenment – 1973 – Milestone/OJC
- Sama Layuca – 1974 – Milestone/OJC
- Atlantis – 1974 – Milestone/OJC
- Trident – 1975 – Milestone/OJC
- Fly with the Wind – 1976 – Milestone/OJC
- Focal Point – 1976 – Milestone
- Four Times Four – 1976 – Milestone
- Supertrios – 1977 – Milestone
- Inner Voices – 1977 – Milestone
- The Greeting – 1978 – Milestone
- Passion Dance – 1978 – Milestone
- Together – 1978 – Milestone
- Horizon – 1979 – Milestone
- 4 X 4 – 1980 – Milestone
- 13th House – 1981 – Milestone
- La Leyenda de La Hora – 1982 – Columbia
- Looking Out – 1982 – Columbia
- Dimensions – 1984 – Elektra
- It's About Time – 1985 – Blue Note
- Double Trios – 1986 – Denon
- Bon Voyage – 1987 – Timeless
- Tribute to John Coltrane – 1987 – Impulse!
- Live at the Musicians Exchange Cafe – 1987 – Who's Who In Jazz
- What's New? – 1987 – WestWind
- Revelations – 1988 – Blue Note
- Uptown/Downtown – 1988 – Milestone
- Live at Sweet Basil, Vol. 1 – 1989 – KING Records
- Live at Sweet Basil, Vol. 2 – 1989 – KING Records
- Things Ain't What They Used to Be – 1989 – Blue Note
- Soliloquy – 1991 – Blue Note
- Remembering John – 1991 – Enja
- New York Reunion – 1991 – Chesky
- 44th Street Suite – 1991 – Red Baron
- Key of Soul – 1991 – Sweet Basil
- The Turning Point – 1991 – Verve
- Just Feelin' – 1991 – Palo Alto
- Hot Licks: Giant Steps – 1993 – Sound Solutions
- Journey – 1993 – Verve
- Manhattan Moods – 1993 – Blue Note
- Solar: McCoy Tyner Trio Live at Sweet Basil – 1993 – Compose
- Prelude and Sonata – 1994 – Milestone
- Infinity – 1995 – Impulse!
- Live in Warsaw – 1995 – Who's Who In Jazz
- Autumn Mood – 1997 – Delta
- What the World Needs Now: The Music of Burt Bacharach – 1997 – GRP
- McCoy Tyner & the Latin All-Stars – 1999 – Telarc
- McCoy Tyner with Stanley Clarke & Al Foster – 2000 – Telarc
- Immortal Concerts: Beautiful Love – 2000 – Giants of Jazz
- At the Warsaw Jamboree – 2000 – Starburst
- Jazz Roots: McCoy Tyner Honors Jazz Piano Legends of the 20th Century – 2000 – Telarc
- McCoy Tyner Plays John Coltrane: Live at the Village Vanguard – 2001 – Impulse!
- Live in Warsaw: Lady From Caracas – 2001 – TIM
- Port au Blues – 2002 – Past Perfect
- Suddenly – 2002 – Past Perfect
- Land of Giants – 2003 – Telarc
- Hip Toe: Live at the Musicians Exchange Cafe 1987 – 2004 – Universe
- Modern Jazz Archive [live] – 2004 – Membran International
- Illuminations – 2004 – Telarc
- Counterpoints: Live in Tokyo – 2004 – Milestone
- Warsaw Concert 1991 – 2004 – Fresh Sounds
Tyner Suomessa muokkaa
Tyner esiintyi kvartetteineen maaliskuussa 2012 Helsingin Savoy-teatterissa.[7][8] Pori Jazz -festivaaleilla Tyner yhtyeineen vieraili vuosina 1973 (McCoy Tyner Quartet), 1990 (McCoy Tyner Trio featuring Freddie Hubbard & Ralph Moore), 1993 (McCoy Tyner Trio featuring Bobby Hutcherson) ja 1996 (McCoy Tyner Trio featuring Michael Brecker).[9]
Lähteet muokkaa
- ↑ McCoy Tyner Dead: Legendary Jazz Pianist Dies at 81
- ↑ Shinn, Duane: The Distinctive Jazz Piano Styles of McCoy Tyner Ezine Articles. 2.1.2009. Viitattu 13.3.2022.
- ↑ Keskitalo, Esa: Pianisti McCoy Tyner: ”Jazz on musiikkia bussikuskeille, ei vain intellektueille”. Helsingin Sanomat, 16.7.1990, s. 23. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ McCoy Tyner Biography Europe Jazz Network. Arkistoitu 27.12.2009. Viitattu 23.7.2012.
- ↑ a b c Levy, Janne: McCoy Tyner – Analyysi pianistin soittotyylistä kappaleessa Autumn Leaves 28.4.2009. Metropolia ammattikorkeakoulu. Viitattu 23.7.2012.
- ↑ Turner, Richard Brent (2003). Islam in the African American Experience. Indiana University Press, 140. ISBN 978-0-253-21630-4. Viitattu June 25, 2012. (englanniksi)
- ↑ Jukka Hauru: Legendan tahtotila oli ennallaan Helsingin Sanomat. 23.7.2012. Viitattu 23.7.2012.
- ↑ Matti Laipio: McCoy Tynerin anti jäi vajaaksi 20.03.2012. The Web Jazz Magazine in Finland. Arkistoitu 17.10.2021. Viitattu 23.7.2012.
- ↑ Historia: Esiintyjät M Pori Jazz. Arkistoitu 30.10.2013. Viitattu 20.7.2013.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta McCoy Tyner Wikimedia Commonsissa
