Columbia Records

Columbia Records on yhdysvaltalais-englantilainen levy-yhtiö. Yhtiö perustettiin vuonna 1888 ja se on vanhin yhtäjaksoisesti toiminut levy-yhtiö. Nykyään se on Sony Music Entertainmentin tytäryhtiö.

Columbia Records
Emoyhtiö	Sony Music
Perustettu	1887
Tilanne	aktiivinen
Jakelijat	Sony Music
Tyylilajit	monia
Kotimaa	Yhdysvallat
Sijainti	New York
Kotisivu
Infobox OKNimi-testi OK

Historia

Yhdysvaltalainen Columbia syntyy

Columbian historia alkaa vuodesta 1887 jolloin American Graphophone Company -yritys aloitti Graphophone-nimisten fonografien valmistuksen. Seuraavana vuonna, 1888, North American Phonograph Company hankki yksinoikeuden markkinoida nämä laitteet, kuten muitakin Thomas Alva Edisonin tuotteita. North American Phonograph Company oli kolmenkymmenen paikallisen ja alueellisen yrityksen kattojärjestö, niiden joukossa tammikuussa 1889 perustettua Columbia Phonograph Company. Tämän yhtiön myyntialue kattasi Marylandin, Delawaren ja Washington, D.C.:n. Viimeksi mainittu antoi yritykselle nimen (D.C. = District of Columbia).

Seuraavien vuosien aikana monet Columbian sisaryhtiöistä ajautuivat vararikkoon ja vuonna 1893 emoyhtiö North American Phonograph Company romahti. Columbia oli sen sijaan menestynyt hyvin ja osti emoyhtiön vararikon yhteydessä American Graphophone Company -yhtiön. Uuden, yhdistetyn yrityksen nimeksi tuli Columbia Phonograph Co. General ja yritys laajensi toimintansa koko maahan fonografien ja fonografilieriöiden valmistajana ja myyjänä.

Vuosisadan vaihteessa 1900 Columbia kiinnostui uudesta kilpailijasta, gramofonilevystä. Columbia yritti valmistaa näitä levyjä jo vuonna 1899, lieriön ja levyn välimuotona: pienet, paksut levyt joissa oli pystysuuntainen kaiverrus. Levyt olivat halkaisijaltaan 8,75 cm ja painettuja ruskeassa vahassa. Levyt myytiin leikkikaluina ja kokeilu jäi lyhyeksi.

Samaan aikaan Frank Seaman, gramofonisoittimen keksijän Emile Berlinerin entinen jälleenmyyjä, perusti Universal Talking Machine Company -yhtiön ja aloitti levysoittimien ja äänilevyjen valmistuksen Zonophone-nimellä, Berlinerin kilpailijana. Epäilyttävien juridisten vaiheiden, ja suoran piraattitoiminnan (hän julkaisi muun muassa uudestaan Berlinerin omia levityksiä) kautta Seaman onnistui toukokuussa 1900 saamaan Berlinerin luopumaan yhdysvaltalaisista markkinoista. Columbia oli American Graphophone Companyn kautta tukenut Seamania, muun muassa osallisena patenteissa, mutta taloudelliset voitot tästä jäivät pieniksi ja lyhytaikaisiksi. Jo vuonna 1901 Seamanin liiketoiminta ajautui vararikkoon uuden kilpailijan Victorin takia. Victor oli Berlinerin liikekumppanin Eldridge R. Johnsonin uusi yhtiö. Tämän vuoksi Columbia kääntyi toiseen Berlinerin entiseen työntekijään, Joseph Jonesiin. Jones oli juuri saanut patentin uudesta levyjen valmistusmenetelmästä. Menetelmä muistutti paljon Berlinerin menetelmää, ja Columbia osti patentin 25 000 dollarilla. Syksyllä 1901 Columbia aloitti levyjen markkinoinnin nimellä Climax. Vuotta myöhemmin levymerkin nimi muutettiin samaksi kuin yhtiön nimi: Columbia. Columbia kilpaili Edison Phonograph Company- ja Victor Talking Machine Company-yhtiöiden kanssa levybisneksestä. Vuonna 1908 käynnisti "kaksipuolisten" levyjen valmistuksen ja levyttämisen. Heinäkuussa 1912 Columbia päätti keskittyä erityisesti levyjen tuottamiseen ja lopetti uusille sylinterilevyille levyttämisen ja valmistuksen. 25. helmikuuta, 1925, Columbia aloitti levyttämisen uudella sähköisellä levytystekniikalla, joka oli lisensioitu Western Electriciltä. Art Gilham, "kuiskaava pianisti" oli ensimmäinen joka levytti sähköisellä menetelmällä. 1926, Columbia valtasi Okeh Recordsin ja houkutteli kasvavan suosion saaneen jazz- ja blues-artistin Louis Armstrongin levyttämään Columbiassa. Vuonna 1928 Paul Whiteman, kansallisesti suosittu orkesterinjohtaja, alkoi levyttää Columbialla. Samana vuonna Frank Buckley Walker yksi countrymusiikin pioneereja levytti Johnson Cityssä, Tennessessa mukama artistit kuten Clarence Green ja Charlie Bowman. Vuonna 1929 Ben Selvin lauloi talossa, muita kuuluisuuksia olivat Ruth Elling, Fletchen Hendersson ja Ted Lewis. Columbia käytti levytysyhtiönä iskelmiä levyttäessä Harmony ja Velvet levy-yhtiöitä.

Columbian omistajan vaihdos

Vuonna 1931, englantilainen Columbia Graphophone Company yhdistyi Graphophone Company-yhtiön kanssa josta muodostui sähköinen&musiikillinen teollinen yhtiö (EMI). EMI oli pakotettu myymään Amerikan Columbia toiminnot Grissby-Gronow Company-yhtiölle, mutta joka koki huonoja aikoja. Merkittävä markkinointituote oli Columbian "Royal Blue Record". Royal Bluesin valmistamat levyt 1932–1935 olivat suosittuja keräilijöiden ja musiikinharrastajien keskuudessa. "Pitkäsoittolevy" oli 10" kokoinen 78 rpm nopeudella toistettava levy, jonka soittoaika oli noin 1,5 tuntia. Columbian tuotanto hidastui, kun vuonna 1934, Griggsby-Gronow meni konkurssiin ja oli pakotettu myymään Columbia 75 000 USD hinnalla American Records Corporation (ARC)-yhtiölle. Tämä kauppa sisälsi valmiiksi Brunswick levy-yhtiön nimen ja Columbia oli karkottanut hitaammat myyjät kuten Havaijimusiikin Andy Ionan ja vielä tuntemattoman Benny Goodmannin. Vuoden 1936 loppupuolella yleisesti tajuttiin toiminnan jatkumisen mahdottomuus ja yhtiön toiminta heikkeni.

CBS ottaa vallan

Vuonna 1938 ARC, mukana Columbia-yhtiö myytiin Columbia Broadcasting System:ille William S. Paleyn ostamana 700 000 Yhdysvaltain dollarilla. CBS uudisti Brunswickin nimen ja Okeh nimen ja saivat paikan Violan-yhtiössä. Columbian kauppamerkki oli tästä lähtien 1950-luvun loppupuolelle kaksi yhdistynyttä ympyrää, jonka vasemmassa ympyrässä oli maaginen nuotti ja CBS mikrofoni oikeassa ympyrässä. The Royal Blues nimet esiintyivät tummanpunaisella pohjalla. Sininen Columbian nimi oli pidetty klassisen musiikin Columbian Mestareiden Levyjen tunnuksena.

LP-levy

Vuonna 1948 Columbia aloitti pitkäsoitto LP formaatin tuotannon, levyn joka pyöri 33,3 kierrosta minuutissa, josta tuli standardi gramofonilevyille puoleksi vuosisadaksi. Columbian LP:ille oli tarkoitettu tallennettaviksi osa klassisen musiikin suuria teoksia. Varhaisilla albumeilla esiintyivät Eugene Ormandy ja Philadelphian orkesteri, Bruno Walter ja New Yorkin Philharmoninen orkesteri, ja Sir Thomas Beecham ja Royal Philharmonic Orchestera

1950-luvulla

Mitch Miller solmi sopimukset Mercuryn kuuluisimpien artistien kanssa kuten Frankie Laine, Tony Bennett, Guy Mitchell, Johnnie Ray, The Four Lads, Rosemary Clooney ja Johnny Mathis. Vuonna 1955, Columbia korvasi mikrofoni/maagiset nuotit logon uudella modernilla "Kävelevä Silmä"-logolla.

1960-luvulla

1961, CBS lopetti toiminnan Philips Recordsin kanssa, ja muodosti oman kansainvälisen järjestön, CBS Recordsin, joka käytti Columbian levytyksissä Yhdysvaltain ja Kanadan ulkopuolella CBS levymerkkiä. 1962, CBS aloitti folk-musiikin levyttämisen New Christy Minstrels-yhtyeen kanssa. Bob Dylan ja Barbra Streisand olivat kuuluisimmat laulajat, joilla oli levytyssopimus Columbia Recordsin kanssa.

Myös Simon & Garfunkel kuului Columbia Recordsille.

1970-luvulla

Vuonna 1970 Simon & Garfunkelin Bridge over Troubled Water oli menestys ja sitä myytiin 25 miljoonaa kappaletta.

1980-luvulla Sonyn omistuksessa

Vuonna 1982 CBS Records julkaisi Michael Jacksonin Thrillerin, kautta aikojen suurimman myynnin saavuttaneen albumin.

Vuonna 1988 CBS Records, sisältyen Columbia Recordsin yksikkö myytiin Sonylle, joka uudelleen nimettiin Sony Music Entertainment-yhtiöksi vuonna 1991. Sonylla oli ainoana lisenssi CBS Records nimeen, se sitten valtasi oikeudet Columbian kauppamerkille Yhdysvaltain ulkopuolelta, Kanadassa ja Japanissa EMI:ltä, joka ei ollut käyttänyt niitä 1970.luvun alun jälkeen. CBS Masterworks Records oli uudelleen nimetty Sony Classical Records-yhtiöksi. Joulukuussa 2006, CBS Corporation uusi CBS Records nimen. 1997, Columbia teki sopimuksen ilman sopimusta olevien artistien Aware Recordsin kanssa. Tämän vuoksi Columbialla on ollut menestystä löytää hyviä artisteja. 2002 Columbia ja Aware solmivat option yhteistyön jatkumisesta.

Sony BMG-yhtiössä

2004 Sony liitettiin sen musiikkiosaston mukana Bertelsmann AG:n BMG yksikön kanssa yhdistetyksi yhtiöksi, Sony BMG, joka jatkoi Columbia Recordsin nimen käyttöä ja "kävelevä silmä" logon käyttöä kaikilla markkina-alueilla paitsi Japanissa. Japanissa, Columbian kauppamerkkejä omisti vielä muodollisesti Nippon Columbia, nykyisin Columbia Music Entertainment. Sony Music käyttää modifioitua versiota "maagisista nuoteista" kauppamerkkiä Sony Classicalin nimestä logoa. 1990-luvun alussa, Columbia väliaikaisesti palautti takaisin "nuotit ja mikin" logon ilman CBS:n mikrofoni merkkiä. Tätä logoa on virallisesti käytetty "Columbia Jazz" jazz-albumien julkaisuissa ja uudelleenpainoksissa. Virallisesti, Legacy Recordigs Sony BMG:n katalogiosasto, uudelleen painattaa Columbian klassisia albumeja.

Aiheesta muualla

• Columbia Recordsin kotisivut. (englanniksi)