HMS Grenville (R97)

HMS Grenville (viirinumero R97) oli Britannian kuninkaallisen laivaston U-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa ja sen jälkeen tyypin 15 nopeaksi sukellusveneentorjuntafregatiksi muutettuna.

HMS Grenville
HMS Grenville vuonna 1943
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Swan Hunter, Wallsend
Kölinlasku	1. marraskuuta 1941
Laskettu vesille	12. lokakuuta 1942
Palveluskäyttöön	27. toukokuuta 1943
Loppuvaihe	romutettu 1983
Tekniset tiedot
Uppouma	1 806 t (standardi) 2 091 t (max)
Pituus	111 m
Leveys	10,9 m
Syväys	3 m
Koneteho	40 000 hv
Nopeus	37 solmua (69 km/h)
Miehistöä	180
Aseistus
Aseistus	4 × QF 4,7" Mk XII CP Mk XXII -asennuksina 2 × Bofors 40 mm kaksiputkisena Mk IV asennuksena 2 × Oerlikon 20 mm kaksiputkisena Mk V asennuksena 2 × Oerlikon 20 mm yksiputkisina Mk III asennuksina 8 × 21" (533 mm) torpedoputkea
Infobox OK

Valmistus

Pääartikkeli: U-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin huhtikuussa 1941 hätäohjelmassa Swan Hunterilta Wallsendistä Newcastlesta, missä köli laskettiin 1. marraskuuta 1941. Alus laskettiin vesille 12. lokakuuta 1942 ja valmistui 27. toukokuuta 1943.

Palvelus

Koeajojen ja varustamisen päätyttyä alus lähti Scapa Flowhun miehistökoulutukseen, jonka osana se suojasi kesäkuussa ja heinäkuussa 1943 Kotilaivaston aluksia. Alus siirrettiin 31. heinäkuuta Plymouthiin. Alus oli elokuussa sukellusveneidentorjuntatehtävissä Biskajanlahdella HMS Ulsterin ja HMS Cranen kanssa. Se lähti 26. elokuuta HMCS Athabaskanin, HMS Egretin, HMS Rotherin ja HMS Jedin kanssa avustamaan 5. ja 40. tukiryhmää, kun Saksan ilmavoimien käyttämät liitopommit aiheuttivat kasvavaa uhkaa saattueille Espanjan rannikolla. Alus joutui 28. elokuuta Dornier Do 217:n laukaiseman Henschel Hs 293 -liitopommin maaliksi.

Alus partioi 16. lokakuuta Biskajanlahdella Ulsterin, HMS Limbournen, HMS Tanatsiden ja HMS Wensleydalen kanssa. Osasto otti Les Triagesin majakalla yhteen Saksan laivaston hävittäjien kanssa, jolloin Grenville joutui vetäytymään taistelusta osumasta syttyneen tulipalon vuoksi. Irtaantuessa alus joutui omien alusten tuleen. Se siirrettiin 18. lokakuuta korjattavaksi telakalle.

Palvelukseen palattuaan alus oli 22. lokakuuta etsimässä saarronmurtaja Münsterlandia Bretagnen rannikolta HMS Charybdiksen, HMS Rocketin, HMS Talybontin, HMS Stevenstone, Limbournen ja Wensleydalen kanssa. Seuraavana päivänä osasto joutui Saksan laivaston moottoritorpedoveneiden maaliksi, jolloin Charybdis ja Limbourne tuhoutuivat.

Marraskuun alussa alus siirrettiin Välimerelle, jonne se siirtyi Gibraltarin kautta. Alus tulitti 8. marraskuuta Voltunoa. Joulukuussa alus tuki Adrianmeren operaatioita sijoitettuna Brindisiin. Tammikuussa 1944 alus tulitti Revignoa. Alus tuki 21. tammikuuta Anzion maihinnousua (operaatio Shingle) muun muassa suojaten rannikkoa tulittavia raskaita aluksia sekä tulittaen rannan kohteita. Alus esti 24. tammikuuta HMS Laforeyn kanssa E-veneiden pääsyn maihinnousualueelle. Vapauduttuaan operaatiosta alus partioi keskisellä Välimerellä sekä Adrianmerellä.

Huhtikuussa alus siirrettiin takaisin Scapa Flowhun liitettäväksi Kotilaivastoon, jonka mukana sen tehtävä olisi Normandian maihinnousun tukeminen. Alus määrättiin Force G:hen laivueensa alusten kanssa tukemaan Gold Beachia. Alus liittyi risteilijöihin HMS Orioniin, HMS Ajaxiin, HMS Argonautiin ja HMS Emeraldiin muodostaen tulitukiryhmän Force K, jonka mukana se osallistui harjoituksiin luoteisen reitin alueella. Kesäkuun alussa Force K kokoontui Clydessä, josta se lähti 3. kesäkuuta merelle. Operaatiota siirrettiin vuorokaudella huonon sään vuoksi. Osasto lähti 5. kesäkuuta uudelleen merelle nimettynä saattueeksi G12. Grenville tuki seuraavana päivänä tykkitulella Gold Beachin maihinnousua. Alus oli itäisen laivasto-osaston mukana tukemassa maihinnousua ja estämässä Saksan laivaston alusten pääsyn alueelle. Alus palasi 25. kesäkuuta operaatiosta vapauduttuaan laivueeseensa.

Elokuussa alus määrättiin laivueen mukana Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon. Se siirrettiin syyskuussa ennen siirtoa telakalle huollettavaksi. Läpäistyään koeajot alus lähti Välimerelle, missä se viipyi tukien alueen operaatioita kuten 10. marraskuuta tulitti Civitanovaa ja Pedasoa. Vapauduttuaan operaatioista alus jatkoi matkaansa Ceylonille, jossa se liittyi 22. marraskuuta Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon.

Joulukuussa alus siirrettiin laivueensa mukana Itäisen laivaston alaisuuteen suojaamaan raskaita aluksia sekä partioimaan Intian valtamerellä. Alus lähti 4. tammikuuta 1945 Task Force 63:n mukana operaatio Lentiliin. Alus harjoitteli 13. tammikuuta operaatioita matkalla Sydneyyn. Alus lähti 16. tammikuuta Task Force 63:n mukana Ceylonilta Sydneyyn. Alus suojasi 24. tammikuuta lentotukialuksia niiden koneiden iskiessä Pladjoen öljynjalostamoon Palembangin pohjoispuolella Sumatralla operaatio Meridian I:ssä ja 28. tammikuuta iskettäessä Soengi-Cerongiin Sumatralla operaatio Meridian II:ssa. Alus jatkoi 30. tammikuuta täydennyksen jälkeen Fremantleen.

Alus saapui 10. helmikuuta Sydneyyn, jossa se seuraavana päivänä aloitti valmistautumisen liittyäkseen Yhdysvaltain laivaston osastoon. Alus liitettiin 28. helmikuuta Task Force 113:een ja lähti Manukseen. Alus saapui 7. maaliskuuta Manukseen, jossa se odotti Yhdysvaltain suostumusta Brittiläisen Tyynenmeren laivaston liittymisestä operaatioihin. Yhdysvaltain laivaston komentajan suostumus Task Force 113:n liittämisestä Yhdysvaltain 5. laivastoon saatiin 15. maaliskuuta. Alus lähti 18. maaliskuuta 25., 4. ja 27. hävittäjälaivueen mukana Ulithiin.

Task Force 113 nimettiin 22. maaliskuuta Task Group 57.8:ksi ja siten osaksi Task Force 57:ää. Vielä samana päivänä alus lähti operaatioalueelle Sakishima Gunton edustalle suojaten Brittiläistä Tyynenmeren laivastoa. Osasto aloitti toiminnan alueellaan 26. maaliskuuta. Task Force 57 lähti 9. huhtikuuta iskeäkseen Formosan lentokentille. Grenville suojasi 11. huhtikuuta lentotukialuksia osaston lentokoneiden iskiessä lentokentille. Formosan operaatioiden päätyttyä 16. huhtikuuta alus palasi osaston mukana Sakishima Guntoon, josta se lähti 20. huhtikuuta Leyteen lepoon.

Alus lähti 1. toukokuuta Leytestä osaston mukana jatkaakseen Sakishima Gunton lentokenttien pommitusta. Alus erkani 4. toukokuuta laivueensa mukana suojatakseen raskaita aluksia, jotka tulittivat Miyakon lentokenttää. Alus lähetettiin pian takaisin lentotukialusosaston jouduttua ilmahyökkäykseen. Seuraavana päivänä se jatkoi lentotukialusten suojaamista jatkuvissa ilmahyökkäyksissä, kunnes se lähti 26. toukokuuta osastoa suojaten Manuksen kautta Sydneyyn. Seuraavana päivänä Brittiläinen Tyynenmeren laivasto siirrettiin Yhdysvaltain 3. laivaston alaisuuteen ja nimettiin Task Force 37:ksi.

Sydneyn lepojakson aikana alus määrättiin 4. hävittäjälaivueen johtoalukseksi, johon liitettiin myös 25. hävittäjälaivueen alukset. Alus lähti 28. kesäkuuta osaston mukana Manukseen aloittaakseen toiminnan Yhdysvaltain 3. laivaston mukana. Alus lähti 6. heinäkuuta TF37:n mukana Manuksesta ja edelleen 17. heinäkuuta Yhdysvaltain 3. laivaston mukana Japanin rannikolle. TF37:n ja TF38:n lentokoneet iskivät seuraavana päivänä Tokioon ja Jokohamaan. Alus osallistui itsemurhaveneiden torjuntaan. Alus suojasi 9. elokuuta TF37:ää lentokoneiden ja raskaiden alusten iskiessä Honshulle ja Hokkaidoon. Alus saattoi TF37:n alukset Manukseen supistettaessa Brittiläisen Tyynenmeren laivaston osallistumista operaatioihin huoltovaikeuksien vuoksi. Alus jatkoi 20. elokuuta matkaansa Sydneyyn suojaten HMS Urchinin ja HMS Ursan kanssa lentotukialus HMS Formidablea.

Japanin antauduttua alus palasi Britteinsaarille, jossa se siirrettiin Portsmouthissa reserviin. Alus siirrettiin edelleen Harwichiin. Alus palasi palvelukseen 1951 Plymouthin paikallislaivueeseen. Se kolaroi 1. lokakuuta Start Pointin edustalla, jolloin kolme miehistönjäsentä sai surmansa ja viisi loukkaantui laivan vaurioituessa pahoin. Alus palasi korjausten jälkeen palvelukseen elokuussa 1952.

Grenville muutettiin tyypin 15 fregatiksi, mistä se palasi palvelukseen 1954. Alus siirrettiin 1969 Gibraltarilla reserviin, josta se palasi Britteinsaarille muutettavaksi aseiden ja radiojärjestelmien testausalukseksi. Aluksella suoritettiin ensimmäiset satelliittijärjestelmien testaukset ennen sen poistamista palveluksesta 1972. Alus sijoitettiin poistolistalle, jonka jälkeen se makasi ankkurissa Portsmouthissa. Alus myytiin 1983 BISCOlle, joka siirsi romuttamisen Romametille. Alus hinattiin vielä samana vuonna Rochesteriin romuttamolle.

Lähteet

• English, John: Obdurate to Daring - British Fleet Destroyers 1941-45. Windsor, Englanti: World Ship Society, 2008. ISBN 978-0-9560769-0-8. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
• Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
• Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)
• Marriott, Leo: Royal Navy Frigates 1945–1983. Lontoo, Englanti: Ian Allan Ltd, 1983. ISBN 0-7110-1322-5. (englanniksi)

Viitteet

U-luokan hävittäjät

HMS Grenville - HMS Ulster - HMS Ulysses - HMS Undaunted - HMS Undine - HMS Ursa - HMS Urchin - HMS Urania

Edeltäjä: T-luokka – Seuraaja: V-luokka