HMCS Athabaskan (G07)

HMCS Athabaskan (viirinumero G07) oli Kanadan laivaston Tribal-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

HMCS Athabaskan
HMCS Athabaskan
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Vickers-Armstrong, Newcastle-on-Tyne
Kölinlasku	31. lokakuuta 1940
Laskettu vesille	15. marraskuuta 1941
Palveluskäyttöön	3. helmikuuta 1943
Poistui palveluskäytöstä	upotettu 29. huhtikuuta 1944
Tekniset tiedot
Uppouma	1 880 t (standardi) 2 560 t (max)
Pituus	115 m
Leveys	11,13 m
Syväys	2,7 m
Koneteho	44 000 hv
Nopeus	36 solmua (67 km/h)
Miehistöä	190
Aseistus
Aseistus	6 x 4,7" -tykkiä kaksiputkisina CP Mk XIX asennuksina 2 x 4" QF Mk XVI -tykkiä kaksiputkisena asennuksena 4 x QF 2 naulan -ilmatorjuntatykkiä neliputkisena Mk VII asennuksena 4 x 21" (533 mm) torpedoputkea 2 x syvyyspomminheittäjää ja 1 x kisko
Infobox OK

Valmistus

Pääartikkeli: Tribal-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 5. huhtikuuta 1940 Vickers Armstrongin Newcastlen telakalta samanaikaisesti kolmen muun Kanadan laivastolle toimitettavan Tribal-luokan hävittäjän kanssa. Aluksen nimeksi piti tulla HMCS Iroquois, kun köli laskettiin 31. lokakuuta 1940 työnumerolla 4234 (telakkanumero 28). Kölinlaskua viivästyttivät toistuvien ilmahyökkäysten aiheuttamat vauriot telakalle sekä lisääntynyt korjausten määrä epäonnisen Norjan sotaretken sekä joukkojen mantereelta evakuoinnin päätyttyä.

Alus laskettiin vesille 18. marraskuuta 1941 nimellä HMCS Athabaskan, kun sen sisaralus oli jo nimetty syyskuussa HMCS Iroquoisiksi. Rakennustöiden aikana alukselle asennettiin merivalvonta- ja tykistön tulenjohtotutkat. Se valmistui 15. helmikuuta 1943, jolloin se liitettiin Kotilaivastoon.

Palvelus

Athabaskan aloitti palveluksensa 22. helmikuuta 1943 koeajo- ja koulutusjakson päätyttyä saattajana Clydessä. Alus joutui 11. maaliskuuta Greenockissa telakalle vaurioiduttuaan oltuaan kiinnittyneenä tankkilaiva SS Danmarkiin. Se palasi palvelukseen 21. maaliskuuta. Alus partioi 29. maaliskuuta Färsaarten ja Islannin välillä yhdessä risteilijä HMS Bermudan kanssa, kun oli saatu tieto Saksan laivaston taistelulaivan Tirpitzin, taisteluristeilijä Scharnhorstin ja raskas risteilijä Lützowin merellä olosta.

Alus kärsi huhtikuun alussa myrskyssä vaurioita, joiden vuoksi se määrättiin 2. huhtikuuta Scapa Flowhun palattuaan siirtymään South Shieldsiin telakalle. Alus otettiin paria päivää myöhemmin telakalle korjattavaksi, mistä se palasi 17. toukokuuta Kotilaivastoon Scapa Flowhun. Se jatkoi 20. toukokuuta kesken jäänyttä koulutustaan.

HMCS Athabaskan osallistui 7. kesäkuuta Kotilaivaston mukana Huippuvuorille sijoitetun varuskunnan huoltoon sekä miehistön vaihtoon. Alus vapautettiin 14. kesäkuuta Kotilaivastosta, jolloin se siirrettiin Biskajanlahdelle sukellusveneidentorjuntaan. Se vaurioitui 18. kesäkuuta Scapa Flowssa törmättyään puomialus HMS Bargaten kanssa. Alus siirtyi seuraavana päivänä Plymouthiin, jossa se aloitti palveluksensa. Alus siirrettiin 21. kesäkuuta Devonportissa telakalle korjattavaksi, mistä se palasi 16. heinäkuuta Plymouthiin.

Seuraavana päivänä alus hyökkäsi risteilijöiden HMS Bermuda ja HMS Glasgow kanssa Biskajanlahdella olleiden Saksan laivaston hävittäjiä vastaan (operaatio Musketry). Operaation tarkoituksena oli tuhota Ranskaan tukeutuneet sukellusveneet, jotka häiritsivät Pohjois-Atlantin meriliikennettä. Osastoon liittyivät sen sisaralus HMCS Iroquois, Puolan laivaston hävittäjä ORP Orkan, saattuetukialus HMS Archer, joiden tehtävänä oli antaa ilmasuojaa. HMCS Athabaskan pelasti 24. heinäkuuta viisi lentokoneiden upottaman sukellusvene U-558:n eloonjäänyttä.

Seuraavana päivänä alus liittyi 25. elokuuta 40. Saattajaryhmään, jonka muina aluksina olivat hävittäjä HMS Grenville, sluuppi HMS Egret ja fregatit HMS Jed ja HMS Rother, sukellusveneidentorjuntaan Biskajanlahdella (operaatio Derange). HMCS Athabaskan joutui 28. elokuuta Saksan ilmavoimien Dornier Do 117 koneen ohjaaman Hs293 liitopommin uhriksi, jolloin oikeaan kylkeen osunut pommi aiheutti pahaa tuhoa surmaten 41 miehistönjäsentä. Alus palasi Plymouthiin omin voimin. Se siirrettiin paria päivää myöhemmin Devonportin telakalle korjattavaksi.

Alus määrättiin telakalle siirrettäessä Kotilaivastoon. Se palasi palvelukseen marraskuussa. Alus suojasi 12. marraskuuta Plymouthista pääministeriä Kairoon kuljettanutta taisteluristeilijä HMS Renownia. Se kärsi myrskyssä vaurioita, joiden vuoksi alus siirrettiin Plymouthiin palattuaan telakalle. Alus palasi joulukuussa palvelukseen ja se saapui 10. joulukuuta Scapa Flowhun.

HMCS Athabaskan suojasi 12. joulukuuta saattuetta JW55A HMS Ashantin, HMSMatchlessin, HMS Meteorin, HMS Milnen, HMS Musketeerin, HMS Opportunen, HMS Viragon kanssa. Alus erkani 21. joulukuuta saattueesta sen saavuttua Kuolan niemimaalle, minkä jälkeen se liittyi 28. joulukuuta palaavaan saattueeseen HMS Beaglen kanssa.

1944

HMCS Athabaskan lähti 8. tammikuuta 1944 Scapa Flowsta Azoreille HMS Ashantin kanssa. Alukset palasivat Scapa Flowhun helmikuun alussa. Alus määrättiin 10. helmikuuta suojaamaan Norjan rannikolle lähetettäviä osastoja. Se siirrettiin paria päivää myöhemmin 10. Hävittäjälaivueeseen Plymouthiin partiotehtäviin.

Alus liittyi 18. helmikuuta uuteen laivueeseensa, johon kuuluivat HMS Tartar, HMS Ashanti, HMCS Haida ja HMCS Huron, ja samalla operaatio Tunnelin partiotehtäviin. Se määrättiin 20. helmikuuta laivueen mukana suunniteltuun Normandian maihinnousuun (operaatio Neptune), minkä vuoksi alus osallistui maaliskuussa laivueen mukana harjoitteluun Plymouthissa sekä Ranskan rannikon partiointiin.

HMCS Athabaskan liitettiin 25. huhtikuuta Force 26:een, jonka muina aluksina olivat HMS Black Prince, HMS Ashanti, HMCS Haida ja HMCS Huron, partioimaan Biskajanlahdella operaatio Tunnelissa. Seuraavana päivänä osasto joutui rannikkopatterien tuleen. Osasto taisteli kolmen Saksan laivaston hävittäjän T24, T27 ja T29:n kanssa. Saksalaisosasto oli matkalla miinoittamaan sekä suojaamaan rannikkosaattueita. HMCS Athabaskan upotti T29:n tykkitulella Île-de-Batzin pohjoispuolella (48°53′N, 03°35′W). Osasto palasi satamaan.

Alus osallistui operaatio Tigerin tukemiseen sekä partioi kanaalin alueella etsien E-veneitä, jotka häiritsivät rannikkoliikennettä. Alus lähti 28. huhtikuuta Plymouthista HMCS Huronin kanssa suojatakseen miinanlaskua Île-de-Batzin edustalla (operaatio Hostile). Osasto sai seuraavana päivänä tiedon St. Malon ja Roches Douvresin välillä olleista Saksan laivaston aluksista.

Saksan laivaston torpedovene T24 laukaisema torpedo osui HMCS Athabaskaniin, jolloin se vaurioitui pahoin ja aluksella syntyi hillitsemätön tulipalo. Alukseen osui toinen torpedo, minkä jälkeen se upposi viidessä minuutissa. Aluksen mukana menehtyi 128 miehistönjäsentä yhtenä aluksen päällikkö kapteeniluutnantti John Stubbs. HMCS Haida pelasti 42 aluksen miehistönjäsentä ja lisäksi 85 joutui sotavankeuteen.

Lähteet

• English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9. (englanniksi)
• Whitley M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
• Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet

Tribal-luokan hävittäjät

Kuninkaallinen laivasto: HMS Afridi - HMS Ashanti - HMS Bedouin - HMS Cossack - HMS Eskimo - HMS Gurkha - HMS Maori - HMS Mashona - HMS Matabele - HMS Mohawk - HMS Nubian - HMS Punjabi - HMS Sikh - HMS Somali - HMS Tartar - HMS Zulu

Kanadan laivasto: HMCS Athabaskan - HMCS Athabaskan - HMCS Cayuga - HMCS Haida - HMCS Huron - HMCS Iroquois -HMCS Micmac - HMCS Nootka

Australian laivasto: HMAS Arunta - HMAS Bataan - HMAS Warramunga

Edeltäjät: I-luokka – Seuraaja: J-luokka