Gertrud von Ungern
Gertrud von Ungern (k. 13. lokakuuta 1649)[1] oli baltiansaksalainen aatelisnainen, joka hallitsi 1600-luvun alkupuolella suuria läänityksiä Kaakkois-Suomessa.
Von Ungernin isä oli arkkipiispallinen neuvos Fabian Jürgeninpoika von Ungern auf Eichenangern und Allendorf ja äiti Gertrud von dem Wolde. Hänen puolisonsa oli ratsumestari Henrik (Heinrich) Wrede, joka omisti Wredenhoffin perintötilan Liivinmaalla. Henrik Wrede palveli Ruotsia Puolan sodassa ja kaatui vuonna 1605 Kirkholman taistelussa pelastettuaan kuningas Kaarle IX:n hengen antamalla hevosensa tälle. Kiitoksena Kaarle palkitsi Wreden leskeä lahjoittamalla tälle vuonna 1606 Porvoon pitäjästä 49 talon verotulot. Vuonna 1608 Wreden perillisille lahjoitettiin läänityksenä lähes koko Elimäen neljänneskunta, yhteensä 131 tilaa. Läänitys laajeni myöhemmin käsittämään yli 200 tilaa Elimäellä.[1] He saivat nämä maat ikuiseksi rälssiksi ja oikeuden perustaa alueelle säteri haluamaansa paikkaan.[2] Von Ungern päätti asettua asumaan näille maille ja alkoi hoitaa läänityksiä alaikäisten lastensa puolesta. Hänen toisena puolisonaan oli vuodesta 1609 kamarineuvos Joakim Berendes, joka auttoi häntä läänitysten hoidossa vuonna 1623 tapahtuneeseen kuolemaansa asti.[1]
Von Ungern perusti asuinpaikakseen Elimäelle Peippolan kartanon, johon liitettiin viisi autiotilaa ja myöhemmin ajan kuluessa kaikki Peippolan kylän tilat. Kahta poikaansa varten hän perusti läänityksilleen myös kaksi muuta kartanoa, Hämeenkylän ja Anjalan kartanot. Hän antoi Peippolan pojalleen Casper Wredelle ja asui itse Anjalan kartanossa. Von Ungern kehitti kartanoistaan mallikelpoisia suurtiloja, mutta Liivinmaalla vallinneeseen maaorjuuteen tottuneena hän kohteli lahjoitusmaansa suomalaisia talonpoikia ankarasti. Kartanoiden maita kasvatettiin häätämällä läheisten talojen omistajia mailtaan, ja lisäksi talonpojat houkuteltiin hyväksymään sopimuksenvarainen verotus, jonka nojalla heidän päivätyövelvollisuutensa voitiin moninkertaistaa kuudesta työpäivästä vuodessa aina yhteen päivään viikossa. 1640-luvulla talonpojat tekivät vastarintaa päivätyölakoilla, joita puitiin myöhemmin oikeudessa. Turun hovioikeus ratkaisi vuonna 1653 jutun Wreden suvun hyväksi, jolloin lakkoilua johtanut talonpoika Matti Sihvo hirtettiin henkipattona. Von Ungern oli kuollut jo muutamaa vuotta aiemmin. Hänet on haudattu Porvoon tuomiokirkkoon.[1]
Henrik Wredellä ja Gertrud von Ungernilla oli kaksi poikaa, Casper ja Carl Henrik Wrede, joista jälkimmäinen sai nimityksen maaherraksi.[1] Heistä polveutuu Wrede af Elimä -aatelissuku, joka omisti vuosisatojen ajan useita kartanoita von Ungernille lahjoitetuilla mailla.[2] Joakim Berendeksen kanssa von Ungernilla oli kolme lasta, joista yksi oli kenraalimajuri Fabian Berendes.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Georg Haggrén: Ungern, Gertrud von (K 1649) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 4.5.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b Veli-Matti Autio: Wrede (1200–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.