Carl Henrik Wrede (maaherra)
Carl Henrik Wrede (vuodesta 1653 Wrede af Elimä; 8. huhtikuuta 1606 Haapsalu, Vironmaa – 3. marraskuuta 1654)[1] oli Ruotsia palvellut, syntyjään baltiansaksalainen sotilas ja virkamies. Hän oli toinen vapaaherrallisen Wrede af Elimä -suvun kahdesta kantaisästä.[2]
Wreden isä oli Ruotsin armeijassa palvellut baltiansaksalainen ratsumestari Henrik Wrede, joka kaatui Kirkholman taistelussa pelastettuaan kuningas Kaarle IX:n hengen, ja jonka jälkeläisille siksi luovutettiin läänityksenä Elimäen neljänneskunta Suomessa. Hänen äitinsä oli Gertrud von Ungern.[2] Carl Henrik Wrede syntyi yli puoli vuotta isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1606. Hän asui vuosina 1625–1631 Hollannissa ja Pariisissa, minkä jälkeen hän siirtyi Ruotsin kuningatar Maria Eleonooran seurueen mukana Saksaan. Wrede osallistui kolmikymmenvuotiseen sotaan Ruotsin ratsuväessä, jossa hän sai vuonna 1632 luutnantin ja 1633 ratsumestarin arvon. Hän oli mukana Lützenin taistelussa. Vuodesta 1634 Wrede asui Ruotsissa ja hänet nimitettiin vuonna 1640 Svean hovioikeuden asessoriksi. Heinäkuussa 1653 hänet nimitettiin Turun läänin maaherraksi, mutta hän ei astunut virkaan. Hieman myöhemmin Wrede ja hänen veljensä Casper korotettiin vapaaherroiksi nimellä Wrede af Elimä kiitoksena isänsä saavutuksista.[1]
Wrede omisti Suomessa Anjalan, Hämeenkylän ja Hommanäsin kartanot. Hänen puolisonaan oli vuodesta 1635 Märta Fleming, Henrik Klaunpoika Flemingin tytär, jonka kautta hänen omistukseensa tuli myös useita kartanoita Tukholman seudulla. Kuoltuaan Wrede haudattiin Tukholman Pyhän Jaakobin kirkkoon.[1] Wrede af Elimä -suvun suomalainen sukuhaara polveutuu Carl Henrik Wredestä. Hänen pojanpoikiaan olivat valtaneuvos Fabian Wrede ja maaherra Henrik Jakob Wrede.[2]