8. divisioona (jatkosota)
8. divisioona (Kolmen kannaksen koukkaajat) oli Suomenlahden sotilasläänin perustama jatkosodan Suomen maavoimien divisioona. Sotilaslääniin kuuluivat Etelä-Uudenmaan ja Etelä-Kymen suojeluskuntapiirit.[1] Osa 8. divisioonan yksiköistä perustettiin läheisissä Pohjois-Uudenmaan ja Helsingin suojeluskuntapiireissä.
Perustaminen muokkaa
Perustamisen jälkeen divisioonaan kuuluivat muun muassa seuraavat yksiköt:[2]
- Jalkaväkirykmentti 4 (JR 4)
- Jalkaväkirykmentti 24 (JR 24)
- Jalkaväkirykmentti 45 (JR 45)
- Kenttätykistörykmentti 11 (KTR 11)
- Raskas patteristo 21 (RaskPsto 21)
- Kevyt osasto 9 (KevOs 9)
- Pioneeripataljoona 22 (PionP 22)
- Viestipataljoona 27 (VP 27)
- 256. ilmatorjuntakonekiväärikomppania (256. ItKKK)
Divisioona pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaan, mikä pääsääntöisesti onnistuikin, mutta joidenkin materiaalierien osalta määrävahvuuksia ei kuitenkaan saavutettu.
Komentajat muokkaa
Divisioonankomentajina olivat:[3]
- eversti Claes Winell (31. joulukuuta 1941 kenraalimajuri) 10. kesäkuuta 1941 – 9. tammikuuta 1943
- kenraalimajuri Väinö Palojärvi 6. helmikuuta 1943 - 17. helmikuuta 1944
- kenraalimajuri Antti Kääriäinen 15. helmikuuta – 15. marraskuuta 1944
Tappiot muokkaa
Divisioonan Päämajalle tekemien määräaikaisilmoitusten mukaan sen kokonaistappiot kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina olivat yhteensä 7 299 henkilöä.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5.
Viitteet muokkaa
- ↑ Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s.62 ja 101
- ↑ Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s.101
- ↑ Jatkosodan tiellä, s. 241–259. 'Jatkosodan suomalaisjoukot ja niiden komentajat', laatinut Mikko Kohvakka. toim. Marko Palokangas. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos, 2004. ISBN 951-25-1522-9.