Antti Kääriäinen
Antti Kääriäinen (5. kesäkuuta 1891 Iisalmi – 20. kesäkuuta 1967) oli suomalainen jääkärikenraalimajuri. Hänen vanhempansa olivat talonomistaja Antti Kääriäinen ja Johanna Auvinen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Irma Ingrid Mignon Lindforsin kanssa.[1][2]
Opinnot muokkaa
Hän kirjoitti ylioppilaaksi Iisalmen suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1912 ja liittyi Savolaiseen osakuntaan. Hän jatkoi opintojaan Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan maanviljelystaloudellisella osastolla vuosina 1913–1915 ja suoritti metsänhoitotutkinnon alkututkinnot ja harjoitustyöt. Sotakorkeakoulun komentajakurssin hän suoritti vuonna 1927. Sotakorkeakoulun yleisen osaston hän suoritti vuosina 1932–1933.[1][2]
Jääkäriaika muokkaa
Ennen Saksaan lähtöään hän toimi Iisalmen seudulla jääkärivärvärinä. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 24. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Schmardenissa. 18. elokuuta 1916 hänet komennettiin värväys- ja etappitehtäviin Suomeen Suomessa hän toimi läntisellä etapilla Karsämäen ja Pyhäjärven rajalla sijainneen Kurppaan etappiaseman hoitajana. Pioneerikomppaniaan hän palasi takaisin 29. maaliskuuta 1917. Polangenin erikoiskursseille (pommarikurssi) hän osallistui vuonna 1917.[1][2]
Suomen sisällissota muokkaa
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) vänrikiksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi Suomen sisällissotaan 2. jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, jonka mukana otti osaa taisteluihin Kalevankankaalla, missä hän haavoittui vakavasti 28. maaliskuuta 1918.[1][2]
Palvelu Suomen armeijassa muokkaa
Sisällissodan jälkeen hän palveli komppanianpäällikkönä 2. Jääkärirykmentissä, jonka nimi sittemmin muuttui Porin jalkaväkirykmentti n:o 2:ksi. Hänet siirrettiin 2. huhtikuuta.1919 Keski-Suomen rykmenttiin, missä toimi 6:nnen ja 8. komppanian päällikkönä sekä korpraalikoulun johtajana. Rajavartioston palvelukseen hänet siirrettiin 3. kesäkuuta 1922 ja sijoitettiin Salinin rajavartioston komentajan apulaiseksi (vuonna 1923 hän hoiti komentajan sijaisuuksia). 3. maaliskuuta 1924. Hänet määrättiin hoitamaan Salinin rajavartioston komentajan ja rajakomendantin toimia ja 29. joulukuuta hänet myös nimitettiin ko. toimeen. Joensuun raja-vartioston komentajan viransijaiseksi ja rajakomendantiksi hänet komennettiin 28.tammikuura 1926 sekä 1. tammikuuta 1927, Lapin rajavartiostoon nuoremmaksi esiupseeriksi, josta hänet siirrettiin 13. tammikuuta 1928 Viipurin rykmenttiin, missä hänet määrättiin 29. kesäkuuta 1928 komentajan apulaiseksi (komentajan sijaisena hän toimi 19. tammikuuta – 21. syyskuuta välisen ajan sekä Viipurin rykmentin komentajan sijaisena 6. marraskuuta – 7. joulukuuta 1928). Savon prikaatin III pataljoonan komentajan tehtävät hän otti vastaan 9. tammikuuta 1929. Kajaanin sissipataljoonan komentajan tehtäviin hän siirtyi 28. toukokuuta 1930 ja Polkupyöräpataljoonan 3:n (sittemmin Jääkäripataljoona 3) komentajan tehtäviin 1. heinäkuuta 1933 Polkupyöräpataljoona 3:n komentajan tehtäviä 19. tammikuuta – 21. syyskuuta 1928 ja Viipurin rykmentin komentajan tehtäviä 6. marraskuuta – 7. joulukuuta 1928.[1][2]
Talvi- ja jatkosota muokkaa
Talvisotaa edeltäneisiin ylimääräisiin harjoituksiin (YH) hänet komennettiin Muolaan ryhmän komentajaksi (ryhmään kuului Jääkäripataljoona 3, Erillinen Pataljoona 1, Erillinen Pataljoona 4) osallistuen taisteluihin Karjalankannaksella. Myöhemmin hän sai komennettavakseen 3. Prikaatin, hän johdatti prikaatinsa taisteluihin Keski-Kannaksella, Lähteenlohkolla, Talissa. Välirauhan aikana hän toimi edelleen 3. prikaatinkomentajana ja siirtyi myöhemmin 2. prikaatin varakomentajaksi. Jatkosodan sytyttyä hänet komennettiin Jalkaväkirykmentti 2:n komentajaksi, komentaen rykmenttiä aina haavoittumiseensa asti, joka tapahtui Syvärin voimalaitoksella vuonna 25. helmikuuta 1943. Haavoista palattuaan hän palasi 3. prikaatin komentajaksi, kunnes vuonna 1944 hänet komennettiin vastuullisempiin tehtäviin, nimittäin torjumaan Neuvostoliiton suurhyökkäystä 8. divisioonan komentajana. Jatkosodan aikana Antti Kääriäinen osallistui taisteluihin: Hiitola – Käkisalmi – Pasurinkangas akselilla, Lempaalan lohkolla, Maaselän kannaksella, Syvärin kaupungissa, Šemenskissä ja Aunus – Vieljärvi – Lemetti – Syskyjärvi akselilla. Sotien jälkeen hän komensi edelleen 8. divisioonaa, kunnes vielä vuonna 1944 hänet komennettiin Kymen sotilasläänin varakomentajaksi, missä virassa oli kunnes sai komennuksen vuonna 1945 Savo-Karjalan sotilasläänin komentajaksi, jona hän toimi aina vakinaisesta palveluksesta eroamiseensa vuonna 1952 asti. Sotilasuransa jälkeen hän työskenteli vielä vakuutusalalla toimien Vakuutusyhtiö Tarmon Kuopion konttorinhoitajana vuodet 1954–1959.[2]
Luottamustoimet muokkaa
Hän toimi ensimmäisen paikallisen rajantarkastuskomission suomalaisen valtuuskunnan jäsenenä vuosina 1923–1924 ja puheenjohtajana vuosina 1924–1926, Jääkäriprikaatin kunniatuomioistuimen puheenjohtajana hän toimi vuonna 1931, Mikkelin hiihtäjien johtokunnan jäsenenä vuosina 1934–1940, Vapaussodan invalidien liiton johtokunnan jäsenenä hän on toiminut vuodesta 1936, Mikkelin säästöpankin isännistön jäsenenä hän on toiminut vuosina 1936–1940 ja Mikkelin läänin metsästys- ja ampumaseuran puheenjohtajana vuosina 1937–1940. Mikkelin Läänin Metsästys- ja ampumaseuran puheenjohtajana hän on toiminut vuosina 1937–1940 sekä Mikkelin Lyseon vanhempana neuvoston jäsenenä vuosina 1937–1930. Sotainvalidien veljesliiton Pohjois-Savon piirin puheenjohtajana hän toimi vuodet 1954–1965, jonka jälkeen hän toimi veljesliitossa kunniapuheenjohtajana. Runninlähde Oy:n johtokunnan jäsenenä hän toimi vuosina 1938–1949, Kuopion kaupunginvaltuuston jäsenenä hän toimi vuosina 1948–1950. Hänet on haudattu Kuopioon.[1][2]
Lähteet muokkaa
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Toim. J. Suomeleinen, J. Sundvall, E. Olsoni ja A. Jaatinen, Suomen jääkärit: elämä ja toiminta sanoin ja kuvin II osa Osakeyhtiö sotakuvia 1933 Kuopio.
Viitteet muokkaa
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
              |
|