11. divisioona (jatkosota)
11. divisioona ("Iskevä Kiila") oli Keski-Pohjanmaan sotilasläänin perustama jatkosodan Suomen maavoimien divisioona. Sotilaslääniin kuuluivat Sisä-Suomen- ja Kokkolan suojeluskuntapiirit.[1]
Perustaminen muokkaa
Perustamisen jälkeen divisioonaan kuuluivat muun muassa seuraavat yksiköt:[2]
- Jalkaväkirykmentti 8 (JR 8) (Väinö Linnan rykmentti)
- Jalkaväkirykmentti 29 (JR 29)
- Jalkaväkirykmentti 50 (JR 50)
- Kenttätykistörykmentti 4 (KTR 4)
- Raskas patteristo 30 (RaskPsto 30)
- Kevyt osasto 10 (KevOs 10)
- Pioneeripataljoona 28 (PionP 28)
- Viestipataljoona 32 (VP 32)
Divisioona pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaan, joka pääosin onnistuikin, mutta joidenkin materiaalierien osalta määrävahvuuksia ei saavutettu.
Komentajat muokkaa
Divisioonankomentajana oli koko sodan ajan perustamisesta 18. kesäkuuta 1941 lakkauttamiseen 12. marraskuuta 1944 eversti Kaarlo Heiskanen.[3]
1944 muokkaa
Neuvostojoukkojen aloitettua 9. kesäkuuta 1944 suurhyökkäyksen Valkeasaaressa Kannaksella tilanne kääntyi niin pahaksi, että Valkeasaaressa osa 10. divisioonan joukoista tuhoutui ja seuraavina päivinä ne vetäytyivät lähes pakokauhun vallassa. Yleistilanteen muuttuessa ja siirryttäessä viivytykseen Kannaksella ylipäällikkö Carl Gustaf Emil Mannerheim määräsi 16. kesäkuuta 11. divisioonan siirrettäväksi välittömästi Syväriltä Kannaksen puolustuksen vahvistukseksi. Viisi päivää myöhemmin Valo Nihtilälle soitettiin ja tiedusteltiin, miksi neljä junaa seisoo tyhjänä Aunuksessa, vaikka kalustosta on huutava pula. Nihtilän tiedusteltua asiaa Paavo Talvelalta, silloin Aunuksen Ryhmän komentajalta, selvisi 11. divisioonan odottavan neuvostojoukkojen hyökkäystä Syvärin ylitse, minkä jälkeen olisi tarkoitus ryhtyä vastahyökkäykseen. Nihtilä käski divisioonan siirtyä välittömästi Kannakselle. Myös Mannerheim itse varmisti asian suoraan Paavo Talvelalta saman päivän iltana. Vasta 27. kesäkuuta Heiskasen komentama 11. divisioona oli valmis ottamaan rintamavastuun Kannaksella.
Lapin sota muokkaa
Kaarlo Heiskasen komentaman 11. divisioonan saavuttua Ouluun se alistettiin III armeijakunnalle. Osia divisioonasta oli laivattu Tornioon 4. lokakuuta. Aaro Pajari määräsi perustettavaksi taisteluosasto Heiskasen. Tornion taistelujen jälkeen divisioona eteni Tornionjoen vartta pohjoiseen kohti Muoniota. Sen vallattuaan osia divisioonasta eteni vielä pohjoisemmaksi Käsivarteen Lätäsenolle. 17. marraskuuta Kaarlo Heiskanen luovutti rintamavastuun Albert Puroman komentamalle Ryhmä Puromalle. 11. divisioonan taistelut olivat ohitse.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia 1. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5.
Viitteet muokkaa
- ↑ Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia 1, s. 62, 101.
- ↑ Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia 1, s. 101.
- ↑ Palokangas, Marko (toim.): ”Jatkosodan suomalaisjoukot ja niiden komentajat”, Jatkosodan tiellä, s. 241–259. Laatinut Mikko Kohvakka. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos, 2004. ISBN 951-25-1522-9.
Aiheesta muualla muokkaa
- Heikkinen, Taavetti: Rintaman poliisi: Valvontaupseerin päiväkirja 1941–1944. Toimittanut Jarmo Nieminen. Helsinki: Ajatus kirjat, 2010. ISBN 978-951-20-7999-5.
- Valo Nihtilä – tuntematon vaikuttaja.