Zahar Fjodorovitš Dorofejev (ven. Заха́р Фёдорович Дорофе́ев, 24. maaliskuuta 1890 nykyisen Mordvan tasavallan Torbejevon piirin Salazgorin kylä – 18. kesäkuuta 1952 Moskova[1]) oli mokšamordvalainen kirjailija.

Zahar Dorofejev syntyi talonpoikaisperheeseen. Hän valmistui Kazanin opettajaseminaarista, työskenteli kyläkoulun opettajana, kirjoitti runoja ja julkaisi venäjänkielisen kokoelman Pesni i dumy narodnogo utšitelja (”Kansakoulunopettajan lauluja ja mietteitä”) vuonna 1912.[1]

Jumalaa etsineestä Dorofejevista kehittyi ensimmäisen maailmansodan vaikutuksesta vallankumouksellinen, joka liittyi bolševikkipuolueeseen vuonna 1918. Vuodesta 1923 lähtien hän työskenteli Moskovassa Venäjän SFNT:n valistusasiain kansankomissariaatissa ja NKP(b):n keskuskomitean mordvalaisen osaston sihteerinä. Dorofejev johti mordvalaisen koululaitoksen kehittämistä ja oli yksi mordvalaisten autonomisen alueen suunnittelijoista. Hän valmistui Moskovan autoliikenneinstituutista vuonna 1932 ja työskenteli sen jälkeen NKVD:n autoliikenneopiston opettajana. Vuodesta 1939 hän toimi oppikirjakustantamon toimittajana ja myöhemmin opettajana.[1]

Dorofejev oli yksi mordvalaisen kirjallisuuden perustanlaskijoista. Hän laati mokšankielisen aapisen (1925) ja lukukirjan (1928),[1] kirjoitti runoja, kertomuksia ja kuvauksia, muokkasi kansansatuja ja käänsi venäläisten kirjailijoiden teoksia[2].

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Mordovija: Entsiklopedija v dvuh tomah, tom 1, s. 294. Saransk: Mordovskoje knižnoje izdatelstvo, 2003. ISBN 5-7595-1543-8.
  2. Dorofejev Zahar Fjodorovitš Biblioteka mordovskoi literatury. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 3.4.2021.