Yvonne Barr (11. maaliskuuta 1932 Carlow, Irlanti13. helmikuuta 2016 Melbourne, Australia) oli irlantilainen virologi, joka oli löytämässä ensimmäistä kasvainvirusta, Epstein–Barrin virusta. Anthony Epstein oli 1961 alkanut tutkia Ugandasta löytyneitä kasvaimia, jotka hän epäili olevan viruksen aiheuttamia. Hän palkkasi 1963 Barrin mukaan tutkimusryhmään. Barr oli kokenut soluviljelijä, ja hänen näyteviljelmästään havaittiin vuosien 1964–1965 aikana ensimmäisen kerran herpesviruksiin kuuluvaa Epstein–Barrin virusta. Barr valmistui 1966 tohtoriksi. Hän oli muuttanut edellisenä vuonna Australiaan, missä hän ei kuitenkaan saanut akateemisia paikkoja ”miesten kerhosta” ja siirtyi opetustehtäviin.

Yvonne Barr
Henkilötiedot
Syntynyt11. maaliskuuta 1932
Carlow, Irlanti
Kuollut13. helmikuuta 2016 (83 vuotta)
Melbourne, Australia
Koulutus ja ura
Tutkinnot Trinity College
Väitöstyön ohjaaja Michael A. Epstein
Tutkimusalue virologia
Tunnetut työt Epstein–Barrin virus

Nuoruus ja opiskelu muokkaa

Yvonne Barr syntyi 1932 Carlow’ssa Irlannissa. Hän oli Robert ja Gertrude Barrin vanhin lapsi. Heille syntyi kaikkiaan neljä lasta. Yvonne opiskeli Pohjois-Irlannissa Banbridge Academyssä ja sai siellä kunnianimen, joka annetaan oppilaille, joista tulee johtajia ja mentoreita. Dublinin Trinity Collegesta Barr suoritti vuonna 1953 kunniamaininnoin eläintieteen korkeakoulututkinnon.[1]

Ura muokkaa

Barr työskenteli vuosien 1955–1962 aikana ensin Lontoon Lääketieteellisen tutkimuksen kansallisinstituutissa ja sitten Toronton yliopistossa.[2] Lontoossa hän tutki lepraa aiheuttavaa bakteeria ja oppi tuona aikana soluviljelyä. Torontossa hän pystyi kehittämään taitojaan tutkiessan penikkatautia aiheuttavaa virusta.[1]

Patologi Anthony Epstein palkkasi vuonna 1963 Barrin ja Bert Achongin tutkimusapulaisikseen.[1] Epstein oli tehnyt vuodesta 1961 yhteistyötä kirurgi Denis Parsons Burkittin kanssa, joka oli havainnut Ugandassa poikia, joilla oli samanlainen kivulias ja turvonnut leuka. Sen aiheutti kasvain, joka sai nimen Burkittin lymfooma. Epstein oli kuullut 1961 Burkittin esitelmän ja ehdottanut, että syöpä saattaa aiheutua hyttysten levittämän viruksen seurauksena.[3]

Epsteinin käyttämä tekniikka ei ollut toiminut, mutta Barr oli huomattavasti kokeneempi soluviljelijä.[1] Barr havaitsi 31. joulukuuta 1963 suspensioviljelmästä muutoksia, jotka osoittautuivat lymfoblasteiksi. Viljelmästä muodostettin EB1-linja. Achong tutki linjaa 24. helmikuuta 1964 ja huomasi elektronimikroskoopin avulla solun täynnä herpesviruksia.[2]

Pennsylvanian yliopiston tutkijat vahvistivat Epsteinin ryhmän löydöt, ja uusi virus nimettiin Epstein–Barrin virukseksi. Se oli ensimmäinen virus, jonka havaittiin aiheuttavan kasvaimia. Epstein rohkaisi Barria tekemään tutkimuksen pohjalta myös väitöskirjan. Tämä valmistuikin Lontoon yliopistosta tohtoriksi vuonna 1966.[2]

Barr oli vuonna 1965 mennyt naimisiin australialaisen teollisuuskemistin Stuart Baldingin kanssa. Baldingit muuttivat samana vuonna Australiaan, missä Yvonne Palding yritti alkujaan saada jalansijaa myös akateemisesta maailmasta. Hänen tyttärensä muisteli myöhemmin äitinsä kommentoineen Australian tiedekenttää miesten kerhoksi. Historioitsija Gregory Morganin mukaan Balding jätti alan seksismin takia. Balding siirtyi opettajaksi ja opetti toisen asteen tasolla matematiikkaa ja luonnontieteitä.[1][3]

Yksityiselämä muokkaa

Stuart ja Yvonne Balding saivat liittonsa aikana kaksi lasta.[1]

Balding kärsi viimeiseinä vuosina diabeteksesta ja sydämen vajaatoiminnasta, ja hän kuoli helmikuussa 2016.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g Delthia Ricks: Overlooked No More: Yvonne Barr, Who Helped Discover a Cancer-Causing Virus NYTimes.com. 21.3.2024. The New York Times Company. Viitattu 31.3.2024. (englanniksi)
  2. a b c George Winter: The Irish role in the discovery of the first human cancer virus The Irish Times. 28.7.2022. The Irish Times DAC. Viitattu 31.3.2024. (englanniksi)
  3. a b Manuel Ansede: Who was the woman who discovered a virus that exists in 95% of humans? English El País. 21.10.2022. Ediciones El País. Viitattu 31.3.2024. (englanniksi)

¨