Yrjö Rehnbäck
Yrjö (Georg) Sandfrid Rehnbäck (käytti Saksassa peitenimeä Reinbach), (24. huhtikuuta 1885 Vaasa – 17. syyskuuta 1937) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli sotilaskoulutuksensa Saksassa saanut jääkäri, joka taisteli jo ensimmäisessä maailmansodassa Saksan armeijassa ja myöhemmin Suomen sisällissodassa. Myöhemmin hän loi uraansa Suojeluskuntajärjestössä.[1][2]
| Yrjö Rehnbäck | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Yrjö Georg Sandfrid Rehnbäck |
| Syntynyt | 24. huhtikuuta 1885 Vaasa |
| Kuollut | 17. syyskuuta 1937 (52 vuotta) |
Perhetausta muokkaa
Rehnbäckin vanhemmat olivat kupariseppä Jakob Rehnbäck ja Maria Slyf. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Martta Tasasen kanssa.[1][2]
Opinnot muokkaa
Rehnbäck kävi viisi luokkaa Vaasan ruotsalaista lyseota ja kauppaopiston Tukholmassa. Hän suoritti taktiikan soveltamiskurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1925.[1][2]
Jääkärikausi muokkaa
Rehnbäck työskenteli konttoristina Helsingissä ennen liittymistään yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 31. elokuuta 1915 vastaperustettuun pataljoonan pioneerikomppaniaan. Hänet komennettiin kesällä vuonna 1915 etappitehtäviin Ruotsiin, missä hän toimi Uumajan etappiasemalla ja sen jälkeen hetken Haaparannan etapilla, josta hän palasi takaisin Saksaan ja otti sen jälkeen osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Pataljoona rintamalta paluun jälkeen hän suoritti Libaussa vuonna 1917 järjestetyn sotakoulun A-kurssin.[1][2]
Suomen sisällissota muokkaa
Rehnbäck astui Suomen armeijan palvelukseen Saksassa 7. helmikuuta 1918 yliluutnantiksi ylennettynä ja hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) 3. maaliskuuta 1918 aselaiva Virgolla. Vaasasta hänet komennettiin komentajan apulaiseksi 1. Krenatöörirykmentin 3. Oulun pataljoonaan ja hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Luhalahdella, Viljakkalassa, Mannanmäen-Kyröskosken akselilla, Epilän-Tampereen akselilla, Mouhujärvellä, Karkussa ja Lempäälässä sekä rykmentin etenemiseen Laitikkalan ja Lammin kautta Koskelle.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Rehnbäck palveli sisällissodan jälkeen 1. Krenatöörirykmentin 3. pataljoonassa ja 19. heinäkuuta 1918 alkaen rykmentistä muodostetussa Tampereen vartiopataljoonassa komentajana. Hänet siirrettiin 10. lokakuuta 1918 alkaen pataljoonan komentajaksi Karjalan kaartin rykmentin II pataljoonaan. Tänä aikana hän toimi myös rykmentinkomentajan apulaisena. Hänet siirrettiin 26. elokuuta 1919 alkaen 2. Divisioonan intendentiksi. Hän erosi armeijasta 6. huhtikuuta 1921 ja siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin Viipurin suojeluskuntapiirin 1. sotilasohjaajaksi, mistä tehtävästä hänet siirrettiin edelleen 1. maaliskuuta 1922 alkaen Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiirin piiripäälliköksi. missä tehtävässä hän toimi 17. helmikuuta 1926 saakka, jolloin erosi Suojeluskunnista. Tänä aikana hän perusti piirille oman lehden nimeltään ”Sarkatakki” vuonna 1923.[3] Myöhemmin hän työskenteli eri liikkeiden edustajana Helsingissä sekä vuoden 1936 alusta ylimääräisenä virkamiehenä merivoimien esikunnassa ja Puolustusministeriössä.[1][2]
Lähteet muokkaa
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Fröberg, Hellgrén, Roms, Ruusuvuori, Toppari, Sinivalkoinen Lohja, Gummerus Jyväskylä 2004 ISBN 951-9188-35-5.
Viitteet muokkaa
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|