Avaa päävalikko

Yrjö Gabriel Ahlberg myöh. Haussila (15. syyskuuta 1890 Seinäjoki26. helmikuuta 1961 Tampere) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat konduktööri Karl Ahlberg ja Emma von Hausen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1926 Ester Haapasalon kanssa.[1][2]

OpinnotMuokkaa

Ahlberg kävi Tampereen teollisuuskoulun vuosina 1909–1911 ja teknillisen opiston vuosina 1912–1915. Hän suoritti Taistelukoulun luutnanttikurssin vuonna 1930 ja kapteenikurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuosina 1936–1937.[1][2]

JääkäriaikaMuokkaa

 
Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania

Ahlberg liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 15. joulukuuta 1915, josta hänet laskettiin siviilitöihin 26. helmikuuta 1916. Takaisin pataljoonan täydennysjoukkoon hän palasi 1. maaliskuuta 1916. Saksan meriesikunnan palvelukseen hänet komennettiin 23. heinäkuuta 1916, joka lähetti hänet erikoistehtäviin Suomeen, josta hän palasi 11. helmikuuta 1917 pataljoonan täydennysjoukkoon. Täydennysjoukosta hänet siirrettiin 12. huhtikuuta 1917 pataljoonan 1. komppaniaan ja edelleen 23. syyskuuta 1917 pataljoonan pioneerikomppaniaan.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Katso myös: Suomen sisällissota

Ahlberg saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen joukkueenjohtajaksi ja komppanianpäälliköksi 2. Jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Kauksamossa, Kivennavalla, Tyrisevässä ja Raivolassa sekä Inon saartoon.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika ja Viron vapaussotaMuokkaa

Ahlberg palveli sisällissodan jälkeen edellä mainitusta rykmentistä muodostetun Porin jalkaväkirykmentti n:o 2:n 3. pataljoonassa joukkueenjohtajana. Armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919 vain liittyäkseen Viron vapaussotaan joukkueenjohtajaksi Ensimmäiseen suomalaiseen vapaajoukkoon ja sen 1. komppaniaan. Hän osallistui Viron vapaussodassa osaa taisteluihin muun muassa Riiginkylässä. Uudelleen armeijan palvelukseen hän astui 9. syyskuuta 1919 ja hänet sijoitettiin ensin nuoremmaksi upseeriksi ja myöhemmin komppanian varapäälliköksi Savon jääkärirykmenttiin ja myöhemmin Savon prikaatin 3. pataljoonaan. Hänet siirrettiin 25. syyskuuta 1930 Vuoksen jääkäripataljoonaan, mistä hänet siirrettiin 16.5.1931 kaasusuojelu-upseeriksi Savon prikaatin esikuntaan ja 1. heinäkuuta 1933 alkaen Aliupseerikoulun johtajan apulaiseksi uudelleen Vuoksen jääkäripataljoonaan, joka nimettiin myöhemmin Jääkäripataljoona 4:ksi.[1][2]

Talvi- ja JatkosotaMuokkaa

Haussila (nimi vaihtui vuonna 1935) osallistui talvisotaan Jalkaväkirykmentti 26:n komentajana ja osallistui taisteluihin Vuokselassa ja Vuosalmella. Välirauhan aikana hän toimi 8. Divisioonan Jalkaväenkoulutuskeskuksessa pataljoonan komentajana, mistä hänet siirrettiin 6. Prikaatin konekiväärikomppanian päälliköksi ja edelleen nostomieskoulutuskeskuksen päälliköksi ja vielä ennen jatkosodan syttymistä hänet siirrettiin Linnoituspataljoona 9:n komentajaksi. Jatkosotaan hän osallistui aluksi edelleen Linnoituspataljoona 9:n komentajana, josta hänet siirrettiin Jalkaväenkoulutuskeskus 1:een pataljoonan komentajaksi. Hän toimi myös pataljoonan komentajana sodan aikana Jalkaväenkoulutuskeskus 23:ssa ja 29:ssä ja osallistui taisteluihin Kuokkalammella, Ensossa ja Keski-Kannaksella.[2]

LuottamustoimetMuokkaa

Ahlberg toimi Savon prikaatin kunnianeuvoston varajäsenenä vuonna 1928 ja jäsenenä vuonna 1929.[1][2]

LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975