Yhteisverotus

Yhteisverotus tarkoittaa verotuksen tapaa, jossa puolisoita verotetaan ainakin osittain heidän yhteenlaskettujen tulojensa tai varallisuutensa perusteella.[1][2] Yhteisverotuksen vastakohta on erillisverotus.

Yhteisverotusta on perusteltu sillä, että koska puolisoiden tuloja yleensä käytetään yhteisesti, tulojen jakaantuminen puolisoiden kesken ei vaikuta heidän veronmaksukykyynsä. Kun puolisoiden tulot käytetään tasapuolisesti molempien hyväksi, heidän elintasonsa ja veronmaksukykynsä ei riipu tulojen jakaantumisesta, kunhan tulojen yhteismäärä pysyy samana.[1] Yhteisverotuksesta hyötyvät erityisesti puolisot, joilla on keskenään suuret tuloerot. Tämä koskee varsinkin perheitä, joissa toinen puolisoista on töissä ja toinen kotona.[3]

Yhteisverotuksella on nähty myös haittoja. Yhteisverotuksen on sanottu vähentävän äitien kannustimia osallistua työmarkkinoille. Tämä vähentäisi työvoiman tarjontaa ja vaikuttaisi naisten kouluttautumispäätöksiin.[3]

Kysymys yhteis- ja erillisverotuksesta koskee erityisesti progressiivista verotusta. Siinä tulojen (tai varojen) yhteenlaskeminen nostaa puolisoiden veroprosenttia yksinäisiin henkilöihin verrattuna. Kuitenkin, jos puolisoiden yhteenlasketut tulot ovat samat kuin yksinäisen tulot, on yksinäisen veronmaksukyky yleensä katsottu puolisoita korkeammaksi. Yhteisverotuksessa tehdään siksi usein puolisoiden vero jollain keinolla pienemmäksi kuin yksinäisen henkilön vero samasta tulosta.[1]

Yhteisverotus SuomessaMuokkaa

Yhteisverotus on Suomessa ollut aiemmin käytössä valtion tulo- ja varallisuusverotuksessa vuoteen 1975 asti. Poikkeuksena olivat vuodet 1935–1942, jolloin vähemmän ansainnutta puolisoa tuloverotettiin erikseen.[1][3]

Yhteisverotuksessa puolisoiden tulot, tietyissä tilanteissa myös lasten tulot, laskettiin yhteen, ja sama koski varoja. Koska verotuksessa käytettiin progressiivista veroasteikkoa, yhteenlaskeminen nosti veroprosenttia. Tämä otettiin 1960-luvun vaihteessa huomioon siten, että lapsiperheiden verotuksessa sovellettiin lievintä veroasteikkoa, pariskuntien verotuksessa pääsääntöisesti keskimmäistä ja yksinäisten henkilöiden verotuksessa pääsääntöisesti ankarinta asteikkoa tiettyjen sääntöjen mukaan. Samaa periaatetta ei kuitenkaan vielä ollut vuosien 1920 ja 1924 tulo- ja omaisuusverolaeissa, vaan puolisoiden yhteenlaskettuja tuloja vielä silloin verotettiin aivan samoin kuin yksinäistenkin tuloja.[1]

Yhteisverotus ulkomaillaMuokkaa

Ulkomailla yhteisverotus on 1960-luvun alun tietojen mukaan ollut yleinen progressiivisissa verotusmuodoissa, ja erillisverotus on ollut poikkeus.[1]

2000-luvulla yhteisverotus on edelleen käytössä monissa länsimaissa, vaikkakin suuntaus on ollut yhteisverotuksesta erillisverotukseen. Ruotsi siirtyi erillisverotukseen 1971.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Verolakikomitea: Verolakikomitean mietintö. Helsinki: Valtion julkaisutoimisto, 1961. Komiteanmietintö N:o 4, 1961. Suomen yhteisverotuksen veroasteikot vastaavat 1960-luvun vaihteen tilannetta.
  2. http://suomisanakirja.fi/yhteisverotus
  3. a b c d Pylkkänen, Elina: Puolisoiden yhteisverotus 30.11.2009