Yhdysvaltain kunniakansalaisuus

Yhdysvaltain kunniakansalaisuus (engl. Honorary citizenship of the United States) on yhdysvaltalainen ani harvoin myönnettävä kunnianosoitus. Ensimmäistä kertaa tämä kunnianosoitus myönnettiin Winston Churchillille vuonna 1963 presidentti John F. Kennedyn allekirjoittamalla julistuksella.[1][2]

Kunniakansalaisilla ei ole Yhdysvaltain kansalaisuuden suomia oikeuksia tai velvollisuuksia, kuten esim. oikeutta hakea Yhdysvaltain passia tai vaatimusta vannoa kansalaisuusvala. Kunniakansalaisuus on puhtaasti symbolinen kunnianosoitus. Chuchill sai Yhdysvaltain diplomaattista passia muistuttavan todistuksen kunniakansalaisuudestaan, mutta se ei kelpaa matkustusasiakirjaksi. Muut kunniakansalaiset eivät ole saaneet vastaavaa todistusta.[3]

Yhdysvaltain kunniakansalaisiksi on nimetty vain kahdeksan henkilö, joista vain kaksi näiden omana elinaikana:[4]

Kuva Nimi Myöntämisvuosi Perusteet ja muuta tietoa
Winston Churchill 1963 Ohiolainen senaattori Stephen M. Young kutsui Churchilliä "kahden kansakunnan sankariksi" vuonna 1962.[5] Presidentti Kennedy ylisti Churchilliä USA:n ystävänä ja vapauden puolustajana.[6] Todistuksen kunniakansalaisuudesta otti kuitenkin vastaan Churchillin poika Randolph.[2]
Raoul Wallenberg 1981 (postuumisti) Pelasti ainakin 20 000 Unkarin juutalaisia holokaustilta Yhdysvaltain, joka oli sodassa Unkarin kanssa, pyynnöstä.[7][8]
William Penn 1984 (postuumisti) Perusti Pennsylvanian siirtokunnan, jossa hän takasi uskonnonvapauden.[9]
Hannah Callowhill Penn 1984 (postuumisti) William Pennin vaimo, joka johti Pennsylvanian hallintoa kuuden vuoden ajan.[9]
Äiti Teresa 1996 Tunnustus Rakkauden lähettiläät -sääntökunnnan perustamisesta sekä "väsymättömästä palveluksesta ja sitoutuneisuudesta yhteisen hyvän vuoksi".[8]
Gilbert du Motier de Lafayette 2002 (postuumisti) Ansioitui Yhdysvaltain vapaussodassa taistellen mm. George Washingtonin rinnalla ja sai taivuteltua Ranskan kuninkaan tukemaan amerikkalaisia.[10] Vapaussodan jälkeen de Lafayette tunnettiin lisänimellä "kahden maailman sankari".[11] Marylandin lainsäädäntöelin julisti de Lafayetten syntyperäiseksi kansalaiseksi jo tämän elinaikana.[5]
Casimir Pulaski 2009 (postuumisti) Pelasti George Washingtonin hengen vuonna 1777 ja kuoli myöhemmin Yhdysvaltain vapaussodassa. Pidetään myös Amerikan ratsuväen perustajana. Kuoli Savannahin piirityksen jälkimainingeissa vuonna 1779.[12][13]
Bernardo de Gálvez 2014 (postuumisti) Tuki Yhdysvaltoja sen vapaussodassa ja "riskeerasi oman henkensä amerikkalaisten vapauden vuoksi".[14]

Lähteet muokkaa

  1. One Good Fact about Honorary Citizens Encyclopædia Britannica. 2023. Viitattu 17.9.2023. (englanniksi)
  2. a b President Kennedy Bestows Honorary Citizenship upon Sir Winston Churchill, 9 April 1963 JFK Library. 2023. Viitattu 17.9.2023. (englanniksi)
  3. 8 FAM 306.1 HONORARY CITIZENSHIP fam.state.gov. Viitattu 18.9.2023.
  4. U.S. Senate: Honorary Citizens of the United States United States Senate. 2023. Viitattu 17.9.2023. (englanniksi)
  5. a b Winston Churchill's Citizen of the United States Speech America’s National Churchill Museum. 2023. Viitattu 17.9.2023. (englanniksi)
  6. Churchill Honored with US Citizenship International Churchill Society. 29.5.2009. Viitattu 17.9.2023. (englanniksi)
  7. Raoul Wallenberg (pdf) United States Senate. 1981. Viitattu 18.9.2023. (englanniksi)
  8. a b Mother Teresa Honorary U.S. Citizen Los Angeles Times. 17.11.1996. Viitattu 17.9.2023. (englanniksi)
  9. a b Proclamation 5284 -- Honorary United States Citizenship for William and Hannah Penn Ronald Reagan. Viitattu 17.9.2023. (englanniksi)
  10. Citizenship Honor Given Lafayette Los Angeles Times. 7.8.2002. Viitattu 17.9.2023. (englanniksi)
  11. Marquis de Lafayette | Contributions, Biography, & Facts Encyclopædia Britannica. 2.9.2023. Viitattu 17.9.2023. (englanniksi)
  12. Citizenship for Polish Hero of American Revolution The New York Times. 7.11.2009. Viitattu 17.9.2023. (englanniksi)
  13. A Proclamation on General Pulaski Memorial Day, 2022 The White House. 11.10.2022. Viitattu 17.9.2023. (englanniksi)
  14. A portrait of Bernardo de Galvez is unveiled in Capitol Hill Ministerio de Defensa de España. 9.12.2014. Viitattu 17.9.2023. (englanniksi)