Ydinasevakoilu tarkoittaa ydinaseita koskevan salaisen informaation luovuttamista toisten valtioiden käyttöön. Ydinaseiden tuhovoiman vuoksi niitä pidetään yleensä kaikkein tärkeimpinä valtionsalaisuuksina. Ydinaseisiin on koko niiden olemassaolon ajan liittynyt useita vakoilutapauksia.

Manhattan-projekti muokkaa

 
Klaus Fuchsia pidetään Manhattan-projektin merkittävimpänä vakoojana.

Manhattan-projektin aikana tuli esiin useita vakoilutapauksia, joissa tiedemiehet tai teknikot välittivät pommin kehityksestä ja rakenteesta tietoja Neuvostoliittoon. Useimmat tapauksista tulivat esiin 1950-luvulla, jolloin Yhdysvalloissa vallitsi antikommunistinen vastainen mieliala, joten tapausten varsinaisten tapahtumien kulku on kiistanalainen.

Siitä missä määrin vakoilusta oli hyötyä Neuvostoliiton ydinaseohjelmalle, on eri näkemyksiä. Joidenkin mielestä esimerkiksi Klaus Fuchsin välittämät hyvin teoreettiset tiedot auttoivat ydinaseiden kehittämisessä. Kuitenkin se tapa, jolla ohjelman johtajat Igor Kurtšatov ja Lavrenti Berija käyttivät tietoja on johtanut näkemykseen, jonka mukaan tiedot eivät nopeuttaneet kehitystyötä. Näkemyksen mukaan Berija ja Kurtšatov käyttivät tietoja pääasiassa omien tiedemiestensä tekemien päätelmien tarkistamiseen, eivätkä he antaneet tietoja tutkijoiden käyttöön. Myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että Neuvostoliiton ydinaseohjelman suurimmat hankaluudet eivät niinkään liittyneet itse aseen suunnitteluun vaan fissioon tarvittavien materiaalien hankintaan. Neuvostoliitolla ei ohjelman alussa ollut käytössään uraanivarastoja.

Israel muokkaa

Vuonna 1986 Dimonan tutkimuslaitoksessa työskennellyt teknikko Mordechai Vanunu paljasti Israelin ydinaseohjelman Britannian lehdistölle vahvistaen yleisen käsityksen siitä, että Israelilla oli pitkälle kehittynyt ydinaseohjelma. Israel ei ole ikinä vahvistanut tai kiistänyt ohjelman olemassaoloa. Vanunu kaapattiin ja salakuljetettiin Israeliin, jossa hänet tuomittiin maanpetoksesta ja vakoilusta.

Vanunun osallistumisesta vakoiluun on eri näkemyksiä. Vanunu itse sanoo halunneensa paljastaa salaisen ja laittoman toiminnan, mutta hänen vastustajansa pitävät häntä petturina.

Kiina muokkaa

Vuonna 1999 Yhdysvaltain edustajainhuoneen raportti paljasti Yhdysvaltain turvallisuusviranomaisten uskovan, että Kiinan kansantasavalta vakoili Yhdysvaltain ydinaselaboratorioita. Raportin mukaan Kiina oli onnistunut hankkimaan salaiseksi luokiteltuja tietoja kaikista Yhdysvaltain kehittyneimmistä ydinasekärjistä 1970-luvulta alkaen. Yhdysvallat oli ilmeisesti tietämätön vakoilusta vuoteen 1995 saakka.

Raportin tutkimukset johtivat lopulta Los Alamosissa työskennelleen Wen Ho Leen pidätykseen. Leetä lopulta kuitenkin syytettiin ainoastaan tietojen väärinkäsittelystä.

Pakistan muokkaa

Tammikuussa 2004 Pakistanilainen ydinfyysikko, tohtori Abdul Qadeer Khan tunnusti myyneensä ydinaseteknologiaa Libyaan, Iraniin ja Pohjois-Koreaan. Khan myi uraanin rikastamisessa käytettävien kaasusentrifugien piirustuksia, kiinalaisia ydinkärkien suunnitelmia ja myi myös valmiita sentrifugeja. Khanin epäiltiin vieneen alankomaalaisesta uraaninrikastamislaitoksesta kaasusentrifugin suunnitelmat ja käyttäneen näitä Pakistanin ydinaseohjelman aloittamiseksi. 2. helmikuuta 2004, Pakistanin presidentti Pervez Musharraf ilmoitti armahtaneensa Khanin. Pakistanin valtio kiistää osallistuneensa vakoiluun, mutta kieltäytyy luovuttamasta Khania Kansainvälisen atomienergiajärjestön kuulusteltavaksi.

Katso myös muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Nuclear espionage