X Factor USA (1. tuotantokausi)
X Factor USA:n ensimmäinen tuotantokausi esitettiin Yhdysvalloissa FOX-kanavalla 21. syyskuuta – 22. joulukuuta 2011. Ohjelman tuomareina toimivat Simon Cowell, Paula Abdul, L.A. Reid, Nicole Scherzinger ja Cheryl Cole (vain kaksi ensimmäistä jaksoa). Ohjelman koelaulut järjestettiin kesällä 2011.
| X Factor USA 1. tuotantokausi |
|
|---|---|
| Tyyli | Tosi-tv |
| Kestoaika | 60-120 min |
| Pääosissa |
Juontajat: Steve Jones Tuomarit: Simon Cowell L.A. Reid Cheryl Cole Nicole Scherzinger Paula Abdul |
| Alkuperämaa | Yhdysvallat |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Verkko |
 FOX Sub |
| Esitetty |
21. syyskuuta 2011 – 22. joulukuuta 2011 4. lokakuuta 2011 – 6. tammikuuta 2012 |
| Jaksoja | 26 |
Kilpailun voittajaksi selviytyi 19-vuotias Melanie Amaro. Hän sai palkinnoksi viiden miljoonan Yhdysvaltain dollarin arvoisen levytyssopimuksen Epic Recordsin kanssa.[1] Amaron mentorina kilpailussa toimi Simon Cowell.
Kilpailun rakenne muokkaa
Koelaulut muokkaa
Kilpailu alkoi koelauluilla, jotka järjestettiin Los Angelesissa, Miamissa, Newarkissa, Seattlessa, Chicagossa ja Dallasissa. Koelauluissa tuomaristo päätti jatkoonpääsijät, jotka etenivät kisan seuraavaan vaiheeseen. Koelauluissa oli mukana myös yleisö. Alla olevassa listassa ovat koelaulut, joissa ei ole tuomareita. Koelaulut, jossa ovat tuomarit, järjestettiin touko-kesäkuussa 2011.
| Koelaulukaupunki | Päivät | Koelaulupaikka | Esityspäivä (TV) | Huomiot |
|---|---|---|---|---|
| Los Angeles, Kalifornia | 8.–9. toukokuuta 2011 | Galen Center | 21. syyskuuta 2011 | Näissä koelauluissa tuomaristossa olivat Cheryl Cole, L.A. Reid, Paula Abdul ja Simon Cowell |
| Chicago, Illinois | 19.–20. toukokuuta 2011 | Sears Centre | 28. syyskuuta 2011 | |
| Newark, New Jersey | 8.–9. kesäkuuta 2011 | Prudential Center | 29. syyskuuta 2011 | Näissä koelauluissa tuomaristossa olivat Nicole Scherzinger, L.A. Reid, Paula Abdul ja Simon Cowell |
| Miami, Florida | 14.–15. kesäkuuta 2011 | BankUnited Center | 22. syyskuuta 2011 | |
| Dallas, Texas | 21.–22. kesäkuuta 2011 | American Airlines Center | 22. syyskuuta 2011 | |
| Seattle, Washington | 28.–30. kesäkuuta 2011 | KeyArena | 21. ja 28. syyskuuta 2011 |
Bootcamp muokkaa
Kolmipäiväinen Bootcamp oli kilpailun toinen vaihe. Tässä vaiheessa kilpailijoita oli mukana 162. Bootcampissa kilpailijat lauloivat ryhmissä tai yksitellen. Tuomaristo päätti edelleen jatkoonpääsijät. Bootcamp esitettiin televisiossa kahdessa osassa, ensimmäinen osa 5. lokakuuta ja toinen 6. lokakuuta. 32 kilpailijaa eteni jatkoon, kahdeksan jokaisesta kategoriasta.
Tuomareiden talot muokkaa
Bootcampistä jatkoon päässeet lauloivat tuomareiden kodeissa. Jokaisella tuomarilla oli mukanaan tunnettu laulaja. Jaksot esitettiin Yhdysvalloissa 13., 16. ja 18. lokakuuta. Jokainen tuomari valitsi finaaliin neljä laulajaa, paitsi Simon Cowell, joka sai valita viidennen. Cowell tiputti alun perin jatkosta Melanie Amaron, mutta hän kävi pyytämässä häntä takaisin kilpailuun[2].
Finalistit muokkaa
– Voittaja
– Toiseksi sijoittunut
– Kolmanneksi sijoittunut
| Kategoria (mentori)' | Acts | |||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Pojat (Reid) | Astro | Marcus Canty | Phillip Lomax | Chris Rene | ||||||||||||||||
| Tytöt (Cowell) | Melanie Amaro | Simone Battle | Rachel Crow | Drew | Tiah Tolliver | |||||||||||||||
| Yli 30-vuotiaat (Scherzinger) | LeRoy Bell | Stacy Francis | Dexter Haygood | Josh Krajcik | ||||||||||||||||
| Ryhmät (Abdul) | The Brewer Boys | InTENsity | Lakoda Rayne | The Stereo Hogzz | ||||||||||||||||
Live-esitykset muokkaa
Kilpailun viimeinen vaihe oli live-esitykset. Livelähetyksia tuli yhteensä yhdeksän jaksoa. Joka jaksossa tippui yksi tai useampi kilpailija. Finaaliin selvisivät Chris Rene, Josh Krajcik sekä Melanie Amaro, joka voitti kilpailun.
Lähteet muokkaa
- ↑ ‘X Factor’ champ Melanie Amaro officially signs $5 million record deal with Epic nydailynews.com. Arkistoitu 8.1.2012. Viitattu 6.1.2012. (englanniksi)
- ↑ Simon Cowell muutti X Factorin sääntöjä sub.fi. Viitattu 6.1.2012.