William Lutley Sclater
William Lutley Sclater (23. syyskuuta 1863 − 7. heinäkuuta 1944 Lontoo) oli brittiläinen eläintieteilijä ja museonjohtaja.[1]
William Sclaterin isä oli maineikas lintutieteilijä Philip Lutley Sclater[1]. William peri nimensä isänisältään William Lutley Sclaterilta. William Sclater valmistui Oxfordin Keble Collegesta vuonna 1885[1]. Hän toimi kalkuttalaisen Indian Museumin johtajan sijaisena vuosina 1887–1891, jonka jälkeen hän siirtyi Eton Collegeen apulaisjohtajaksi[1].
Etonissa Sclater tutustui tulevaan vaimoonsa, amerikkalaiseen Charlotte Mellen Stephensoniin, jonka kaksi poikaa opiskeli koulussa. Heidät vihittiin Lontoossa 1896 ja pian sen jälkeen he muuttivat Kapkaupunkiin Etelä-Afrikkaan. Sclater sai kuraattorin viran Etelä-Afrikan museosta[1]. Hän kunnosti ja uudelleenjärjesti museon kokoelmat. Kapkaupungissa olonsa aikana Sclater jatkoi tieteellisten kirjoitusten laatimista ja julkaisi neliosaisen teoksen The Birds of South Africa, jonka oli aloittanut tohtori Arthur Stark, viisiosaisen Birds of Africa, jonka puolestaan oli aloittanut kapteeni George Shelley ja The birds of Kenya colony and the Uganda protectorate, jonka oli pannut alulle Frederick John Jackson.
Vuonna 1906 Sclater luopui virastaan[1] ja matkusti vaimonsa kanssa läpi Afrikan. He päätyivät lopulta Colorado Springsiin Coloradoon. Kenraali William Jackson Palmer, joka oli Charlotten sukulainen, järjesti heille asunnon kaupungin ulkopuolelta ja professuurin Colorado Collegessa. Kenraalin kuoltua 1909 Sclaterit palasivat Englantiin. Sclater sai Natural History Museumin Bird Roomin kuraattorin viran, ja hän toimi virassa aina kuolemaansa saakka[1].
Vuonna 1912 Sclater julkaisi kaksiosaisen teoksen A History of the Birds of Colorado[1]. Ensimmäisessä maailmansodassa hän toimi vapaaehtoisena "Soldiers' and Sailors' Families Associationissa. Molemmat Charlotten pojat kaatuivat sodassa. Sclater oli The Ibis-lintutieteellisen lehden toimittaja vuosina 1913–1930, Zoological Recordin toimittaja 1921–1937, British Ornithologists Unionin puheenjohtaja 1928–1933, ja "Royal Geographical Society"n sihteeri 1931–1943[1]. Vuosina 1919–1920 Sclaterit matkustivat maapallon ympäri.
Charlotte kuoli 1942 Lontoon pommituksissa saamiinsa vammoihin. William Sclater kuoli kaksi vuotta myöhemmin saksalaisten V1-ohjuksen osumaan Lontoossa[1].
William Sclater nimesi useita uusia lintulajeja, muun muassa narinonhaukkasen (Micrastur plumbeus) ja jokikaijasen (Agapornis nigrigenis).[2]
