Wendover
Wendover on pikkukaupunki Yhdysvaltain Utahin osavaltiossa, jonka suolatasangolla se sijaitsee. Tooelen piirikuntaan kuuluvassa kaupungissa on 2000-luvulla ollut 1 500–1 600 asukasta. Suuremmista kaupungeista sitä likimpänä sijainnee Salt Lake Cityn ohella Nevadan Elko. Historian valossa Wendover on tullut lähinnä eniten tunnetuksi 509. raskaan erityispommitusrykmetin harjoitteluun liittyvänä tukikohtana, tosi tuolloin vielä vasta nimellä 393. raskas pommituslaivue. Tuota ennen B-17- ja B-24-laivueet olivat Wendoverissa harjoitelleet pommikoneiden toimintaan liittyvinä harjoitteina. 393. toimi Wendoverissa syyskuun 11. 1944 ja 6. toukokuuta 1945 välisenä aikana.
| Wendover | |
|---|---|
 Wendoverin ja Nevadassa sijaitsevan West Wendoverin raja. |
|
 |
|
| Valtio | Yhdysvallat |
| Osavaltio | Utah |
| Piirikunta | Tooele |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 16.7 km² |
| – Josta vettä | 0.00 km² (0 %) |
| Korkeus | 215 m |
| Väkiluku (2010) | 1 401 |
| – Väestötiheys | 84 as./km² |
| Aikavyöhyke |
UTC-7 (kesäaika UTC-7) |
Wendover tuli valituksi, koska se oli sopivalla, joskin pitkähköllä (n. 1 300 km) etäisyydellä Los Alamosin salaisista ydintutkimuslaboratorioista. Lisäksi paikka oli sopivan syrjäinen, sekä ilmasto mahdollisti lentoharjoittelun varsin hyvin. Monet Wendoverista lentäneet raskaat Boeing B-29 Superfortress-koneet pudottivat harjoituspomminsa Salton Sea:n läheisyyteen.[1] Tukikohta oli tunnettu myös koodinimellä Kingman sekä Site K.
Muiden koneiden muassa Enola Gay ja Bockscar lennettiin Nebraskan Omahasta eli ne valmistaneelta tehtaalta (Martin) Wendoveriin, ennen kuin yksikkö: ts. sen miehistö ja kalusto siirrettiin Tinianille. Lentoyksikön vahvuus oli 15 kpl Boeing B-29 Superfortress-tyypin superraskaita (enin kapasiteetti 9 100 kg) pommikoneita.[2] Paikkakunta ei ollut erityisemmin lentomiehistöjen taikka muunkaan henkilökunnan suosiossa, sillä paikan karuiksi ja ankeiksi koettuja olosuhteita, kuten vedettömyyttä lisäksi leimasi suuri salailu.[3]
Vuonna 1908 perustettua kaupunkia halkovat 40- ja 80-numeroilla varustetut maantiet.
LähteetMuokkaa
- Max Morgan Witts & Gordon Thomas: Enola Gay – Pommikone Hiroshiman yllä, WSOY, 1981. s. 16, 20–21, 27–33, 37–39, 45, 70–74, 87–90, 100–102, 111–114, 125–127, 136–141, 147–151.
KirjallisuuttaMuokkaa
- Herlin, Hans: Hiroshiman lentäjät. Jyväskylä: Gummerus, 1961.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Wendover, UT | Atomic Heritage Foundation
Historic Wendover Airfield Foundation – Wendover, Utah
Wendover’s Atomic Secret | Military Aviation | Air & Space Magazine
